Luunapeista

että ne pari lapsena saamaani luunappia tuntuivat siltä, että kerrankin pääsin helpolla. Ei tarvinnut kuunnella sanallisia nuhteita. Olisin mieluusti valinnut luunapin niiden sijaan useamminkin, koska pienessä mielessäni olin usein eri mieltä asioista vanhempieni kanssa, ja luunappi olisi kuitannut asian lyhyemmin ja henkisesti helpommin. Tämä oli lapsen kokemukseni ja vain sitä ajan tällä takaa.

Luunappi on joissain tilanteissa vähemmän kamala kuin henkinen väkivalta. Mutta ei se tee luunapista hyvää asiaa.

että ne pari lapsena saamaani luunappia tuntuivat siltä, että kerrankin pääsin helpolla. Ei tarvinnut kuunnella sanallisia nuhteita. Olisin mieluusti valinnut luunapin niiden sijaan useamminkin, koska pienessä mielessäni olin usein eri mieltä asioista vanhempieni kanssa, ja luunappi olisi kuitannut asian lyhyemmin ja henkisesti helpommin. Tämä oli lapsen kokemukseni ja vain sitä ajan tällä takaa.

Eli turha mitään keskustella asiasta ja kertoa lapselle miksi teki väärin ja miksi siitä seuraa jotain? Luunappi otsaan vaan ja keskustelut sikseen, niinkö?

Ei tarvinnut kuunnella sanallisia nuhteita.... siis aivan käsittämätön lause vanhemman suusta!

Ei tarvinnut kuunnella sanallisia nuhteita.... siis aivan käsittämätön lause vanhemman suusta!

Jos lapsi sanoo että satuta minua mieluimmin kuin puhu minulle, tilanne on aika paha ja tulehtunut.

Itse koin vain luunapin niin nopeaksi jutuksi, että tunsin pääseväni helpolla.

Itse koin vain luunapin niin nopeaksi jutuksi, että tunsin pääseväni helpolla.

Jos lapsi sanoo että satuta minua mieluimmin kuin puhu minulle, tilanne on aika paha ja tulehtunut.

En vain lapsena(kaan) halunnut myöntää olevani väärässä :)

Itse koin vain luunapin niin nopeaksi jutuksi, että tunsin pääseväni helpolla.

Niin siinä sitten tietysti usein käy, että lapset jotka ei ole saaneet rakkautta ja läheisyyttä kovin paljon, ei pysty myöskään ymmärtämää mitä arvoa on sillä että on rakastettu eikä tarvitse pelon takia totella.

[i

[/quote]

Eli turha mitään keskustella asiasta ja kertoa lapselle miksi teki väärin ja miksi siitä seuraa jotain? Luunappi otsaan vaan ja keskustelut sikseen, niinkö? Ei tarvinnut kuunnella sanallisia nuhteita.... siis aivan käsittämätön lause vanhemman suusta!

[/quote]

Omien lasteni kanssa yritän keskustella, toivottavasti he kokevat asian positiivisemmin. Mutta he eivät pääse vertaamaan kumman valitsisivat kun eivät ole saaneet kokea luunappia. En varmaan osaisi sellaista antaakaan.

kasvattamaan lapsensa myös ilman henkistä tai fyysistä väkivaltaa! Onko tämä ajatus sinulle ihan uusi? Että siis vanhempi pystyy pysymään aikuisena, olemaan haukkumatta lastaan, hänellä on muita kuin väkivaltaisia keinoja opastaa lastaan tavoille? Harmi jos itse joudut valitsemaan vain huonoista keinoista. Niitä hyviä keinoja löytää vaikka netistä, kirjoista jne. Ei oikeasti kannata vain toistaa aikasempien sukupolvien huonoa esimerkkiä.

En kirjoittanut mitään henkisestä väkivallasta tai että itse käyttäisin väkivaltaa...

lapsiin kohdistuvaa "kuritusta" väkivallaksi. Eikö lapsilla ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen?

Olen nähnyt aasian matkalla taistelulajien mestarin, joka luunapilla murskasi kattotiilen.



Lapsen luusto on hyvin pehmeä. Aikuisen antama luunappi voi olla kohtuuttoman voimakas kokoon nähden. Miettisin vähän kannattaako ei valmista ihmistä viottaa, satuttaa niin kovakouraisesti?



Voi vammauttaa pahasti tuollainen voimankäyttö.

Kiehtova ajatus tuo kattotiili.

ei pysty myöskään ymmärtämää mitä arvoa on sillä että on rakastettu eikä tarvitse pelon takia totella.

jos lapsi ei tunne mitään kun vanhempi satuttaa tarkoituksella, täytyyhän hänellä olla jotain kiintymyssuhdeonogemia suhteessa vanhempaan. Ei ainakaan ole turvallisesti kiintynyt. Tekis mieli väittää että melko turvattomasti. Ei odota vanhemmiltaan juuri mitään tunnepuolella. Kun vaan jättäisivät rauhaan.

je onneksi meidän kohdalla kierre katkeaa. En todellakaan jakele niitä omille lapsilleni. Olen myös sanonut isovanhemmille, jotka kerran tukistivat lastani, että toista kertaa ei sitten tarvitse tapahtua. Jos ei mene perille, niin lapsi ei tule hoitoon. Kerrasta meni perille ja ei ole tarvinnut asiasta keskustella sen jälkeen. Sanoin asian erittäin tiukasti ja tajusivat varmasti että tarkoitan sitä mitä sanon.

Te, jotka puolustelette tuota väkivaltaista mallia, joka perustuu kipuun (lapseen sattuu tuo ja sen vuoksi ei ehkä ihan heti tee uudestaan). Niin voitte sitten itseksenne miettiä minkälaisia lapsia te kasvatatte, jos kipua saa tuottaa toiselle, joka tekee väärin.

Meillä on jaettu kaksi luunappia uhmaikäiselle, ensimmäisen sai muistaakseni 1,5 vuotiaana. Ja tämä ei perustunt kivun tuottoon, vaan siihen, että nyt lapsi teki jotain erittäin vaarallista--> reagointi radikaalimpaa. Ikinä ei ole tarvinnut sen jälkeen pistorasioita tai hellannappeja peitellä tai pelätä, että lapsi juoksee autotielle.

Kun perusasiat ovat perheessä muuten hyvin, en usko että lapsi kokee luunapit sormille, karjumiset tai pienen tukistamisen nöyryyttämisenä, vaan niin, että nyt tein jotain todella tyhmää, äiti pelästyi, suuttui mielettömästi koska MINä tein jotain tyhmää, en tee niin enää. Ja tähän liittyy myös syväanalyysi omien tekojen vaikutuksesta itseen ja muihin.

Mutta eihän Avlla tarvitse nähdä maailmasta kuin kaksi väriä.

Meillä oli ns keskustelevat vanhemmat jo 70-luvulla . Otin mielummin selkääni = koivunimenherrasta paljaalla pakaroille, kun päivän kotiarestin. Kipu kirpasi vain kerran , ja sait oli sovittu.

Joten hyvin voin samaistua edelliseen kirjoittajaan joka mielummin otti luunapin kun nuhteet.

Niin on lapset erilaisia.

Mitenkähän voi olla mahdollista, ettei meidän lapseen ole tarvinnut koskaan käyttää väkivaltaa, ettei se tee vaarallisia asioita. Kas kun meillä ei karjuta päivät pitkät naama punaisena, vaarallisissa tilateissa riittää ihan se kova ääni kertomaan että vanhempi on tosissaan.

Meillä oli ns keskustelevat vanhemmat jo 70-luvulla . Otin mielummin selkääni = koivunimenherrasta paljaalla pakaroille, kun päivän kotiarestin. Kipu kirpasi vain kerran , ja sait oli sovittu. Joten hyvin voin samaistua edelliseen kirjoittajaan joka mielummin otti luunapin kun nuhteet. Niin on lapset erilaisia.

jos lapsi ei tunne mitään kun vanhempi satuttaa tarkoituksella, täytyyhän hänellä olla jotain kiintymyssuhdeonogemia suhteessa vanhempaan. Ei ainakaan ole turvallisesti kiintynyt. Tekis mieli väittää että melko turvattomasti. Ei odota vanhemmiltaan juuri mitään tunnepuolella. Kun vaan jättäisivät rauhaan.

Eivät ainakaan ne pari jotka itse sain. Oikea satuttaminen kuten lyöminen varmasti järkyttää jokaista lasta.

jos lapsi ei tunne mitään kun vanhempi satuttaa tarkoituksella, täytyyhän hänellä olla jotain kiintymyssuhdeonogemia suhteessa vanhempaan. Ei ainakaan ole turvallisesti kiintynyt. Tekis mieli väittää että melko turvattomasti. Ei odota vanhemmiltaan juuri mitään tunnepuolella. Kun vaan jättäisivät rauhaan.

Eivät ainakaan ne pari jotka itse sain. Oikea satuttaminen kuten lyöminen varmasti järkyttää jokaista lasta.

Joku mainitsi kattotiilen murskaamisesta luunapilla. Saan tavallisen kynän katki luunapilla. On työpaikalla kokeiltu ja pari muutakin sai lyijykynän katki.

Nämä ovat näitä kahvitunnin kivoja.

Eli kyllä se mustelman aiheuttaa tai vähintäänkin murtaa pieneltä luita.

Ja lisäksi siinä on jotain todella nöyryyttävää. En tiedä mikä se ekstranöyryytyksen siihen tekee. Minusta tukistavat vanhemmat on vielä jotenkin tervejärkisten kirjoissa, luunappeja jakelevat ei.

Puhut kyllä nyt aivan eri kaliiperin luunapeista kuin millaiseksi minä luunapin miellän.