Kaksikieliset perheet huomio! :) Minkä ikäisinä

ja todella vaihtelevat kokemukset: 1. (tytto) alkoi puhumaan n. 12 kk vanhana, enimmakseen suomea (hanella oli suomenkielinen hoitaja, eli minun vanhempani); 2. (poika) puhui oikeita sanoja millaan kielella vasta yli 2-v., sitten aika nopeasti alkoi puhua lauseita jne.; 3. (tytto) taas puhuu nyt 16 kk vanhana kourallisen ymmarrettavia sanoja, osa aidin- ja osa isankielisia, ymmartaa puhetta hyvin molemmilla kielilla. Tiedathan, etta pojilla puheen kehitys on monesti hitaampaa kuin tytoilla, eli sillakin voi olla vaikutusta? En olisi viela mitenkaan huolissani, etenkin jos lapsi ymmartaa puhetta.

meidän kaksikieliset lasten puheenkehitys on ollut hyvin eritahtista, esikoinen puhui 1,5 v iässä monia sanoja molemmilla kielillä, kun kuopus on vasta nyt aloittanut sanavaraston kartuttamisen molemmilla kielillä (2,5v).



Tärkeitä on että ymmärtää puhetta. Hienoa että lapsesta tulee kaksikielinen, pitäkää siitä tiukasti kiinni, varsin se kenen kieltä ei valtaväestö puhu.

Meilla on kaksi lasta 3 ja 7v.



Kummatkin ovat alkaneet puhua verrattain myohaan - oikeastaan vasta noin 2.5-3 vuotianina.



Sanoja on toki ollut aikaisemminkin ja kaiken puheen ovat myos ymmartaneet hyvinkin aikaisin, mutta tuo "kunnolla puhuminen"on alkanut myohaan.



Nykyaan 7vuotias on todellakin kaksikielinen . Toki koulukieli (ranska) on vahvempi, mutta tytto puhuu Suomea tosi sujuvasti. Nuorempi nayttaa kulkevan aikalailla samaa polkua kielen kehityksessa.

lähes kaiken ns. käytännön arkipuheen. Eli emme ole huolissamme. Mietityttää vain, kun kaksikielisyysoppaissa sanotan, että ensimmäiset sanat pitäisi tulla kaksikielisillä samaan aikaan kuin yksikielisillä. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tuo kaksikielisyys hidastaa jo noiden ensimmäisten sanojen tuloa ja jopa jokeltelua.

sillä eihän yksikielisiä lapsiakaan aleta tutkia ennen kuin yli kaksivuotiaina, ja silloinkin vain jos ei ole mitään sanoja käytössä!



Meillä ainakin on ollut kaksi täysin eri vauhtia kehittyvää lasta, siis kielellisesti. Esikoinen oli todella poikkeuksellinen, koska osasi jo kaksivuotiaana pitää kielet erillään eli vaihtoi aina kieltä, kun puhui minulle tai miehelleni. Hän puhui jo 1½-vuotiaana monen sanan lauseita ja pystyi toistamaan äänteellisesti oikein vaikeitakin sanoja, vain r-kirjain puuttui. Miksi-kysymyksiä kyseli myös jo alle kaksivuotiaana molemmila kielillä. Lauseet olivat myös todella varhain "virheettömiä".



Toinen lapsemme on sitten ollut huomattavasti normaalimpi kaksikielinen kehitykseltään eli ennen yhtä vuotta hänellä taisi olla kaksi sanaa, jotka sitten unohtuivat puoleksi vuodeksi. Vasta puolentoista vuoden jälkeen alkoi tulla sanoja hidasta tahtia, vaikka ymmärsikin täysin molempia kieliä tavallisissa tilanteissa. "Läpimurto" tuli sitten 1v8kk:n iässä, kun sanoja alkoi tulla vauhdilla, sitten heti perään kahden-kolmen sanan lauseita suomeksi. Ruotsin kehitys on ollut hieman hitaampaa mutta nyt 2v3kk:n iässä silläkin kielellä on alkanut tulla monen sanan lauseita. Toki taivuttelee sanoja molemmilla kielillä miten sattuu, mutta sehän nyt kuuluu asiaan vielä vuoden parin ajan!

1-vuotiaana ensimmäiset sanat suomeksi (Suomessa asutaan ja minä kotona hoitamassa). Ja varsinkin suomenkielen kehitys ollut nopeaa, ehkä aavistuksen ikäisiään nopeampaa jopa.



Isän kieli laahasi jäljessä, mutta otti aina harppauksin kiinni suomenkielentaitoa mutta välillä kehitys sen suhteen junnasi paikallaan niin, että isäkin harmistui siitä. Mutta käskin miestä vain sinnikkäästi jatkamaan puhumista ja olemaan puhumatta ja muka ymmärtämättä suomea ja nyt meillä on täysin kaksikielinen 3-vuotias papupata kotona.