Miksi ihmeessä äiti saa lähes automaattisesti lapset huoltajuusriidan päätteeksi?

Koska yhteiskunnassa lasten katsotaan olevan enemmän äidin kuin isän

vaikeaa päästä näkemään, millaista se arki kussakin peheessä on ja mikä olisi paras ratkaisu. Edelleen äitiin luotetaan enemmän ja etenkin, jos pieniä lapsia ja molemmat ns. kelvollisia huoltajia niin vaaka kallistuu ymmärrettävästi äidin puolelle.



Mutta osaavat ne muuten isätkin fuulata, saattaa olla ehkä hienovaraisempaa, mutta tiedän tapauksen, jossa isää ei vähempää olisi perhe-elämä voinut kiinnostaa ja äiti hoiti lapset ja yleiset asiat lähes yksin. Kun sitten ero tuli, isä yllättäen koki (tai halusi uskotella) olevansa pätevä yksinhuoltaja lapsilleen vaikka oikeasti oli täysin kädetön. Tarinalla onneksi onnellinen loppu.

jolla on heti uusi kumppani sängynlämmittäjänä...



Mulla on tosin hyvin paljon kokemuksia lähi-isistä, ja kukaan heistä ei ole kovin nopeasti esitellyt uusia naisystäviä lapsilleen. Olenkin taipunut ajattelemaan, että etäisät ovat tässä mielessä usein "viallisia", eli tuovat uudet suhteet lastenkin tietoon.



Mutta aloitukseen: Jos joitakin tapauksia pengottaisiin oikeudessa tai muuten viranomaisten toimesta oikein juurta jaksain, niin joo, on varmasti tapauksia joissa isä olisi kelvollisempi lähivanhempi. Silti uskallan väittää ihan vaan mutun perusteella, että kyllä äiti on useimmissa tapauksissa se parempi vaihtoehto lähivanhemmaksi. Monesti siksi, että äiti on ollut lasten kanssa enemmän (ts. isä on käynyt töissä ja tuonut perheelle leivän) ja äitit ehkä paneutuvat lastensa asioihin keskimäärin miehiä enemmän.



Älkää nyt vetäkö herneitä nokkaan tästä. Tietenkin poikkeus vahvistaa säännön ja on paljon sellaisia naisia, joiden ei soisi olevan äiti lainkaan. Mutta jotkut asiat nyt menevät keskimäärin ikäänkuin omalla painollaan; naiset hoitavat lapsia kotona ja eron tullen jäävät lähivanhemmiksi. Vaatisi yhteiskunnallisesti katsonnuta hyvinkin suuria muutoksia romuttaa tämä peruskuvio.

Kun kuitenkin nykyaikana niin hemmetin paljon puhutaan siitä tasa-arvosta, niin miksi tässä asiassa se tulee niin paljon jäljessä? Vai onko se tasa-arvo AINA vain sitä, että NAINEN päsee samanarvoiseen asemaan miehen kanssa. Ja sitäkö ei sitten koetakaan mitenkään ongelmaksi, jos mies on naisen alapuolella?



Tässä ap:n kertomassa tapauksessa isä on hoitanut lapsia jopa enemmän kuin äiti. Äitillä oli tärkeää harrastaa ja saada omaa aikaa. Mies sitten lopetti lähes kokonaan omat menonsa, jotta oli illat lasten kanssa. Päivisin molemmat kävivät töissä ja lapsia hoiti mummi. Vanhempainvapaat jakoivat niin, että äiti oli kotona ekat 4-5kk ja sitten isä toisen 4-5kk. Lähes joka viikonloppu isä lähti lasten kanssa mökkeilemään, otti aina kaksi lapsista mukaan. Tällaista elämää siis ennen eroa.



Ja sitten, kun nainen löysi uuden miehen, lasten isästä tulikin yhtäkkiä kaikki maailman viat omaava kammotus, joka ei olisi saanut lähes nähdäkään lapsia. Varmasti isässäkin on omat huonot puolensa. On sellainen hieman "jäyhä" suomalainen, johon ehkä osuu sanonta "ei puhu eikä pussaa". Ymmärrän, että parisuhde ei ehkä ollut sitä, mitä toinen halusi ja ero sinällään ei mulle kuulu. Mutta siitä olen 99,99% varma, että isänä miehessä ei ollut eikä ole mitään vikaa.



AP

olisi parempi isällään. Nainen vain lapsen avulla "hallitsee" miestä. Ja mies tekee kaiken, haluaa nähdä lastaan.

+ se nainen ei kyllä osaa edes kasvattaa. Lapsi asuu kuin pellossa.

Lapset ovat äidin hoivissa 24/7 eikä tule kysymykseenkään että muksut olisivat isän kanssa edes tunnin ajan keskenään. Ei ei. Hyvä äiti on kaiken ajan vähintään ekan 18 vuoden aikana lasten kanssa, jotta muksut eivät kasva vinoon. Isä voidaan kelpuuttaa ehkä puoleksi tunniksi, kun lapset ovat ala-asteella.

Äiti otti lähtiessään kaksi nuorinta mukaansa, mutta lapset palasivat takaisin kuukauden päästä. Halusivat olla yhdessä. Oikeus päätti sitten antaa lähivanhemmuuden isälle. Kävivät oikeutta vielä pari vuotta myöhemmin, ja äiti hävisi. Äidillä oli uusi mies, joka tosin vaihtui pian, mutta tämän kanssa olleet sitten 10 v. Äiti on ihan normaali ihan hyvässä työssä oleva virkanainen, isä myös säännöllisessä työssä pikkudirikkana. Kumpikin on mielestäni ihan hyvä vanhempi, mutta isän luona on mielestäni ollut parempi paikka ( sanon tään vaikka puolueellinen olenkin).

(muistaakseni voin vuosi sitten), ja niissä tapauksissa, joissa päädyttiin oikeuteen, määrättiin useimmiten yhteishuoltajuus ja yksinhuoltajuudet menivät aika tasan naisille ja miehille. Usein siis taitaa olla niin, että isät eivät halua/viitsi taistella huoltajuudesta, vaan ajattelevat että se "kuuluu" äidille

me isät jotka haluaisimmekin lapsemme itselle emme jaksa alkaa taisella siitä kun yhteiskunta on jo asian päättänyt niin ettei kunnon isää ole olemassa!!



ne uusiosängynlämmittäjät eivät kauaa ole viipyneet eksänikään luona ja sitten kun ns. yksinäinen arki muksujen kanssa koittaa taas kelpaa biologisenisän apu...



joten on helpoin luovuttaa ja antaa asioiden mennä niin kuin sen on joku "viisas" sossussa määrännyt.



se pieni hetki minkä lastani näen on sitäkin arvokkaampi!

Koska sossutätimafia

riitatapauksissa se menee aika lailla 50-50. Sun tuntemilla isillä on huono tuuri.