Säästäminen asuntoon vs. mukava elämä. Kumpi kompi?
Juteltiin miehen kanssa siitä, miten erilaisia valintoja ihmiset tekevät elämänsä ja rahojensa suhteen. Meille on tärkeää se, että elämä on suht mukavaa. On rahaa ostaa sellaista ruokaa, mitä haluaa. On rahaa matkustella ja ruokailla välillä ravintolassa.
Kaverille taas tärkeää on omakotitalo. Korviaan myöden lainoissa, mutta asunto on tosiaan hieno ja mukava.
Minusta se on ihan ok, kukin satsatkoon siihen, mitä tärkeänä pitää. Joskus nuo rahankäyttötavat kyllä hiukan törmäävät, kun pitäisi järjestää kaverin perheen kanssa yhteisiä menoja. Heillä kun ei ole mihinkään varaan, kun laina nielee valtaosan tuloista.
Kumpi teillä on budjettipoliittisena elämäntapana? Vähävaraiset älkööt loukkaantuko, ei ole tarkoitus brassailla tai hiertää veistä haavassa, tämä nyt on tällainen poroporvarillinen gallup tällä kertaa.
PS: on meilläkin omistusasunto, mutta aivan tarkoituksella hiukan huokeampi kerrostaloasunto. Emme halua tärvätä parhaita vuosia ikuiseen penninvenytykseen...
Kommentit (15)
Mieheni on luonteeltaan heinäsirkkatyyppi joka soittelee huolettomana viuluaan kun minä muurahaistyyppi vieressä vainoharhaisena varaudun siihen pahaan päivään...
Siksi meillä on kaksi eri asuntolainaa vaikka vain yksi asunto. Mies saa kaikessa rauhassa maksaa pikkulyhennystään vielä 20 vuotta ja hassata ylijäävät rahansa leluihinsa, minä taas saan ottaa tiukemman linjan kun kerran saan siitä turvallisuudentunteesta tyydytystä että lainani on 2 vuoden kuluttua maksettu.
Tietysti tämä tulee pian johtamaan siihen, että minulle alkaa kertyä omaisuutta enemmän kuin miehelle, mutta mitäs siitä. Jos keksin sitten jotain mihin haluaisin erityisesti tuhlata (vaikka pitää sapattivuoden töistä tai jotain) niin voin tehdä sen tuntematta sitä itselleni luonteenomaista huolta ja ahdistusta taloudellisesta toimeentulosta.
Maksoimme lainan alle 10 vuodessa pois. Ikinä en ole katunut ostopäätöstä. Olis hiukka tylyä maksella vielä eläkeläisenäkin vuokraa, kun olis voinut olla vuosikymmeniä oma asunto.
mutta minkäs teet... 6 hengen perhe tarttee suht. ison asunnon, joka maksaa asutpa miten tahansa :(
mahdollista. Ja onhan sitä onneksi välimuotojakin eli huokeampi omistusasuminen ;-)
ap
mutta minkäs teet... 6 hengen perhe tarttee suht. ison asunnon, joka maksaa asutpa miten tahansa :(
ap
Turhaa kehittää riitaa rahasta, kun sen voi järjestää noinkin.
ap
Meillä on ratkaisu tosta välistä. Meillä on ihan riittävä asunto, tosin voisi kyllä olla isompikin. Otettiin tarkoituksella pitempi asuntolaina, jotta erä on pienehkö, ja jää rahaa reissaamiseen ja muuhunkin kivaan. Nyt kun on vielä nuori ja jaksaa ja haluaa nähdä maailmaa, niin on kiva että siihen on varaa. Lainaa maksamalla jää rahaa kuitenkin itsellemmekin, eikä kaikki mene vuokraisännän tai -emännän taskuun.
Mukava elämä on minulle aika pitkälti = mukava asunto. Kodissaanhan sitä suurimman osan elämästään viettää. Mieluummin tinkisin uusista vaatteista ja ravintolakäynneistä kuin kodin mukavuudesta.
Mutta ei lainaa pidä ylimitoittaakaan niin, että nälkää pitää nähdä.
Meillä on se unelmakoti ja isohko laina. Tosin laina on kuitenkin mitoitettu järkevästi niin, että muutaman satasen ylimääräinen meno kuukaudessa ei taloutta mitenkään kaada. Syödään hyvää ruokaa ja rahaa on kaikkeen tarpeelliseen. Matkustelu ei meille kummallekaan ole mikään suuri intohimo ja mielummin laitamme rahamme tähän arkielämän laatuun. Eräs tuttavapariskunta laittaa kaiken liikenevän rahansa matkusteluun, mutta ei siinä mitään. Se on heidän valintansa.
Mukava elämä on minulle aika pitkälti = mukava asunto. Kodissaanhan sitä suurimman osan elämästään viettää. Mieluummin tinkisin uusista vaatteista ja ravintolakäynneistä kuin kodin mukavuudesta.
Mutta ei lainaa pidä ylimitoittaakaan niin, että nälkää pitää nähdä.
Komppaan tätä. Ja ostettiin se talo vielä mun opiskeluaikoina, jolloin minä olin 24 ja mies 28 v. Laina maksettu pois ennen kun täytän 40 eli kyllä siinä sitten vielä ehtii matkustellakin :)
Asutaan edullisessa rivitalohuoneistossa ja ollaan tyytyväisiä valintaamme. Penninvenytys tai iso laina ei vaan sovi meille.
on hyvä, viihtyisä ja riittävän iso koti. Minusta taas elämä tuntuisi hukkaanheitetyltä, ellei pääsisi nauttimaan kesistä omassa pihassa ja siitä omasta reviiristä.
tilanne, että noin 3,5 v. ja ollaan velattomia. Ikää mulla on silloin noin 44 v. enkä aio ottaa uutta lainaa enkä muuttaa omakotitaloon. Mulla on jo velaton rempattu mummonmökki, ja korkeintaan myyn sen ja alan katsella toista parempaa taloa maalta, jossa asuisin eläkekesäni. Talvet kaupungin mukavuuksissa... Siihen voin ottaa vähän lisää velkaa.
Mulle asunnon osto oli aikoinaan viisas ratkaisu, vaikka sitä velkaa hirveästi epäröin ja pelkäsin, että 18 vuotta menee ja kokonaan velaksi silloin ostettiin eka asunto, takaajina vanhemmat. Mutta ei kerrostalokämpän lainan lyhennyksiin mennyt sen enempää kuin vuokraakaan, ja palkat on nousseet ja työpaikat säilyneet, ja olen tehnyt ylimääräisiä lyhennyksiäkin, vaikka asunnon koko on kasvanut kaksiosta rivarineliöön. Nyt lapset on koulussa ja rahaa jää jo ylimääräistäkin. Meidän valinnat on olleet tähän asti jättää matkustelu ja ravintolat sikseen, mutta nyt siihen alkaa olla varaakin. En kadu asuntovelkaani. Melkein suosittelen, jos osaat elää varojesi mukaan, olet vielä nuori ja laina-aika on järkevät 15-20 vuotta. Mutta ehkä täysin velalla ensiasunnoksi ei aina ole fiksua ostaa uutta ok-taloa eikä varsinkaan vanhaa....
Moi!
Minusta nämä eivät sulje toisiaan pois. Tosin mitä on mukava elämä kenenkin mielestä. Meillä vietetään molempia, säästetään uuteen, isompaan asuntoon ja eletään oman maun mukaan mukavasti.
Kerrostaloasunnossa elellään vaikka rivari olisi haluttu. Aina ei saa mitä haluaa. Pidän tärkeänä ettei talous kaadu vaikka tulisi parin sadan yllättävä meno kuukaudesa. Säästellään kyllä ja jossain vaiheessahan voi vaikka unelma toteutua :)