Olenko turhaan huolissani lapsenlapsestani? Käyttäytyminen aiheena

Tyttärentyttöni on nyt 9,5-vuotias. Vielä vuosi sitten hän oli kuin kuka tahansa tokaluokkalainen; leikki barbeilla, rakasti eläimiä, haaveili koiranpennusta. Oli samanikäiset kaverit, joiden kanssa hypättiin narua, kikateltiin ja hoidettiin kaneja. Oli kiltti ja tunnollinen, toki omat kiukkupäivänsä meillä jokaisella on.



Nyt kesän aikana tyttö on muuttunut kuin teini-ikäiseksi konsanaan. Ei ole fyysisesti muuttunut mitenkään, mutta muutoin..



Haistattelee äidilleen. Vaatii saada teinimäiset vaatteet, merkki on tärkein. Nytkin kävi kylässä sellaisissa vaatteissa, joita näkee 16-vuotiaiden päällä. On alkanut meikkaamaan ja oli leikkauttanut pitkän, luonnonkiharan vaaleanruskean tukkansa lähes lyhyeksi & laittanut punaisia raitoja.

Kaveripiiri on suurimmaksi osaksi vaihtunut 5.-6luokkalaisiin, tyttö siis itse kolmannella. Huoneen seinälle on ilmestynyt jonkun nuoren musiikkitähden kuvia.

Koulunsa hoitaa hyvin, mutta vapaa-ajallaan "roikkuu" kahviloissa tai missä lie, kaupungilla. Tulee kyllä kotiin klo 19.45 kuten äitinsä on määrännyt, mutta siis vapaa-ajan viettotapa on muuttunut. Kanien hoito on jäänyt pikkuveljen ja äidin vastuulle, ei enää kuulemma neidillä riitä aika. Ja koko puhetyyli on sellainen teinimäinen.



Alkaako oikeasti murrosikä näin nuorena nykyisin? Kokemuksia haluaisin? Itselläni tämä vanhin lapsenlapsi, vuotta nuorempi pojantyttö on aivan lapsi vielä. Niin minusta kuuluisi olla tämän kolmasluokkalaisenkin.



Lähinnä haen takaa, että onko tämä nykyisin ihan normaalia, vai onko käyttäytymisen takana tytön paha olo. Mietin lähinnä sitä, kun vanhemmat erosivat viime keväänä, huhtikuussa. Voiko oireilla sitä? En ole halunnut eroon puuttua, mutta sen tiedän, että tytön vanhempien välit ovat todella riitaisat. Tyttö ikävoi äidin luona isää, isän luona äitiä. Soitin oikein tytön isälle, kun huolettaa ja hänelle kuulemma tyttö puhuu nätisti ja hänen luonaan tapaa edelleen samoja kavereita, joita ennen eroakin.