Lue keskustelun säännöt.
Miksi taaperon UJOUS on "juttu" jo neuvolassa?
22.09.2010 |
Jo 1,5v lääkärineuvolassa lääkäri kirjoitti korttiin, että "ujo". Onko se joku diagnoosi?
Joo, lapseni on temperamentiltaan uusissa tilanteissa ujo. Tarkoittaa sitä, että hän tarvitsee aikaa tutustuessaan uusiin ihmisiin ja asioihin. Myös ko. neuvolassa poikani hymyili todella varovasti lääkärille ja kun lääkäri jutteli niin poika meni mukamas piiloon kainalooni, ja hymyili taas sieltä.
Samoin jotkut vieraat ihmiset jossain leikkipaikoilla on sanonut että "jaa se on ujopiimä" jne.. kun poika on katsonut varovasti hymyillen vähän kauempaa kun muut riehuu.
Oikeasti tuntuu että kaikkien pitäisi olla jo pienestä pitäen "sosiaalisia, avoimia, kaikkien kavereita" jne... Ihan älytöntä. Olenko ainoa joka on huomannut tämän? Mitä pahaa on olla ujo? Ujous on ainakin osittain temperamenttipiirre, toiset ovat luonnostaan ulospäinsuuntautuneempia ja rohkeampia kuin toiset. Toiset taas lämpeävät hitaasti ja tarvitsevat aikaa. Mitä ihmeellistä tässä on? Miksi sitä pitää ihmetellä ääneen?
Kiusataanko tällaisia ujoja rauhallisia poikia esim. päiväkodissa?
Kommentit (62)
Pienen lapsen kuuluukin arastella vieraita ja takertua äitiin. Älä huoli! Ehkä lääkäri kirjoitti sen sitä ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi sinä ap koet tuon "ujouslausunnon" niin negatiivisena?
Ongelma taitaa olla lähinnä oman oikean ja vasemman korvasi välissä.
neuvolakortissa lukee useimmiten (melkein aina) "iloinen" lapsi - joskus myös "reipas" tai "vilkas". He kun tykkäävät käydä neuvolassa (th on erittäin lempeä ja mukava, ja mieluisia leluja) ja käyttäytyvät sen mukaisesti - ja tietenkin ovat perusluonteeltaan iloisia ja uteliaita :)
Mutta en ihmettelisi jos joskus lukisi "ujo". Se olisi senhetkinen tilanne, jos vaikka olisi sijais-th tai "huono päivä".
Ujous on perinnöllinen ominaisuus. Ei tosin siten, että välttämättä perheen kaikki lapset olisivat ujoja. Mutta perinnöillisesti ujon on erittäin vaikea "reipastu". Vaikka häntä kuinka yritettäisiin kouluia ekstrovertiksi, hän ei sellaiseksi välttämättä koskaan muutu. Parasta mitä ujolle voi tehdä, on antaa varmuus että hän on hyväksytty ja rakastettu kaikkien omianisuuksineen ja tukea häntä uusisssa tilanteissa, joita kuitenkin elämä eteen tuo. Muistaakseni Liisa Kelttikangas-Järvinen temperamenttejä käsittelevässä kirjassa puhuu näin.
Ujous on perinnöllinen ominaisuus. Ei tosin siten, että välttämättä perheen kaikki lapset olisivat ujoja. Mutta perinnöillisesti ujon on erittäin vaikea "reipastu". Vaikka häntä kuinka yritettäisiin kouluia ekstrovertiksi, hän ei sellaiseksi välttämättä koskaan muutu. Parasta mitä ujolle voi tehdä, on antaa varmuus että hän on hyväksytty ja rakastettu kaikkien omianisuuksineen ja tukea häntä uusisssa tilanteissa, joita kuitenkin elämä eteen tuo. Muistaakseni Liisa Kelttikangas-Järvinen temperamenttejä käsittelevässä kirjassa puhuu näin.
Höpsis ei ole perinnöllistä. Jos vanhemmat ujoja antavat he mallin lapselle miten sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään.Ei sen sen perinnöllisempää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä itse koet lapsen ujouden negatiivisena ja siksi tulkitset sen, että muut huomioivat asian negatiiviseksi...
mistä ap päättelet että lääkäri tarkoitti sen negatiivisena asiana kun kirjoitti lapsen olevan ujo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten kanssa jotenkin nolostumatta siitä itse. Siksi on helppo sanoa, "onpas se ujo" tms. ja siirtyä puhumaan lapsen vanhemmalle. Heitä itseään ujostuttaa ja tuntevat itsensä hölmöiksi kun eivät tiedä miten lapselle puhutaan tai tämä ei vastaakaan. Oletteko huomanneet tällaista?
Kannattaa lukea.Juttu oon nimellä "lupa olla hiljaa"
Kysymys yleensä ujoudesta ,ei siis pelkästään lasten.
Itsellä myös tällänen "ujo" lapsi ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälä etelävaltioissa ei ole poikkeuksellista jos naapuri ei tervehdi. Tuntemattomia ei tervehditä vaan tuijotetaan silmät kovina, kunnes muukalainen on astellut tiehensä.
Ehkä sielä suomessa eletään niin epävarmoja aikoja että lapsikin on viallinen, jos epäröi ylisosiaalisia (teennäisiä) hoitajia.
Eihän kukaan tosiasiassa rakasta lasta, paitsi vanhemmat ja lapsi tiedostaa sen alitajunnassaan.
Tietenkin pieni pohtii mitä tuo muikean näköinen akka nyt tahtoo?
Ujous on tervettä, on hienoa että lapsi ei lähde tuntemattoman matkaan.
T: N43
lapsi joutui käymään terapeutin juttusilla, kun neuvolatarkastuksessa tyttö ujosteli. Hieman terapeutti ihmetteli, miksi muksu oli sinne passitettu. Normaali lapsi oli kuitenkin kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on 1,5 v lapsi ja häntä voi luonnehtia ujoksi ja varautuneeksi siinä mielessä, että lämpiäminen uusille tilanteille vie aikaa. Kuitenkin, sitten kun hän on tutustunut tilanteeseen hän ottaa mielellään kontaktia ja leikkii ja esittelee taitojaan.
Olen itse hyvin sosiaalinen ja reipas ja päinvastoin pidän esiintymisestä vieraillekin. Kunnioitan kuitenkin oman lapseni luonnetta, joka on ollut sama alusta asti ja aion puolustaa sitä myös neuvolassa. Voin kuvitella että esim. 1,5v neuvolassa hän ei tule ehtimään näyttämään kaikkia taitojaan, koska ne pitäisi esitellä heti. Hän tarvitsee usein vartin äidin sylissä, tai isän, istumiseen :)
Ollaan vain ylpeitä lapsistamme! Heitä pitää tukea ja rohkaista ja ymmärtää. On ihan yhtä hyvä olla vähän varautunut kuin tosi reipas :)
Ei sana "ujo" ole haukkumasana.
Meillä on 4 lasta joista kaksi ovat jossain tilanteissa ujoja, yksi on todella ujo ja yksi on niin itseään täynnä ettei kerkeä ujostelemaan.
Mä en ole koskaan kokenut sitä negatiivisenä jos ujoa lasta sanotaan ujoksi. Mun mielestä se on ihan hyvä tapa sanoa että "jaa, se on ujo -eipäs siis ahdistella sitä liikaa kysymyksillä". Tai neuvolassa sillä kuitataan se että kaikkia lapsen taitoja ei pystytty hyvin testaamaan, mutta johtuu vain ujoudesta.
Meidän yhtä lasta taas kuvaillaan neuvolassa sanoilla "reipas", "iloinen" jne. Ja taatusti meidän ujoinkin on reipas ja iloinen silloin kuin ei ujostele, mutta ei sitä neuvolakorttiin tarvitse kirjoittaa.
Sitä paitsi tästä tuli mieleen että meidän ei-ujoa lasta taas karsastetaan välillä kun hölöttää kaikille tuntemattomillekkin. Sehän ei sovi lainkaan kaikille että alle 2 v hölötäti tulee höpöttelemään. Sillehhän ei tarvitse kertaakaan edes hymyillä. Mikä on mun mielestä töykeätä käytöstä sillä jos mä menisin jollekkin tuntemattomalle jotain puhumaan niin odottaisin kyllä jonkinnäköistä reagointia (muuta kuin tympeätä ilmettä ja pään kääntämistä poispäin). Ymmärrän toki että se yksi hymy tai sana riittää ja jos ei jaksa seurustella meidän typyn kanssa niin ilmaisee sen jotenkin kohteliaasti.
Eli siis yhtä "kaameaa" näyttäisi ympäristölle olevan niin liian ujo kuin liian sosiaalinenkin lapsi. Eli ei kannata välittää.
"Onneksi" meillä on kaksi "normaaliakin" lasta jotka osaavat ujostella/olla ujostelematta sopivassa mittakaavassa.
Mutta älä ota loukkauksena jos lastasi sanotaan ujoksi. Niinhän se on. Sama kuin sanoisi että lapsesi on poika/tyttö -vain yksi piirre lapsessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ujous tuntuu olevan ongelma enemmän aikuisille kuin lapselle itselleen :) mun kokemuksen mukaan juuri ujot lapset ovat niitä pidetyimpiä sitten kun tutustuvat. Heillä on useinkin enemmän empatiakykyä ja kykyä ottaa muut huomioon. Näin ainakin mun lapseni kohdalla ja on erittäin pidetty eskarissa...
otathan huomioon että se ujo lapsi saattaa sen kokea arvosteluna jos sitä hänelle jatkuvasti hoetaan. Pienikin lapsi nääs on oppinut jo että täsä yhteiskunnassa reipasta kehutaan ylistävään sävyyn kun taas ujoa säälitellään...älkää siis jauhako tätä lapsen kuullen oli sit oma tai vieras lapsi jookos
kun meidän kortissa lukee 'vilkas' APUA!
Lapseni myös diagnosoidaan ;) puistossa villiksi jne- mistä voimme saada terapiaa tähän traumaan, korvaako Kela?
Ja ei, lapseni ei ole adhd tms, osaa tarvittaessa pysähtyä ja jo melkein käyttäytyä (2v..)
Jos ei ounastella jotain diagnoosia lapselle?
Ymmärrän hyvin alkuperäistä kirjoittajaa, oma taaperoni on myös hitaasti lämpenevää sorttia. Minusta sana "ujo" neuvolakortissa leimaa lasta. Mielestäni lyhyen neuvolakäynnin perusteella ei voi päätellä lapsen luonteenpiirteistä juuri mitään, joten sellaisia ei pitäisi myöskään kortteihin merkitä.
Eri asia on, kuten joku totesi, jos puhutaan/kirjoitetaan lapsen senhetkisestä käyttäytymisestä:"ujostelee käynnillä tms.". Oman herkästi ja voimakkaasti reagoivan lapseni papereissa lukee mm. "vastustaa voimakkaasti tutkimuksia"(pelkää täll. tilanteessa ja itkee kovaäänisesti). Minusta tämä on ok, mutta jos sen perusteella tehtäisiin johtopäätöksiä lapsen luonteesta, tehtäisiin vääryyttä lapselle, joka tavallisissa tilanteissa on hyvinkin yhteistyökykyinen ja suhtautuu myönteisesti ihmisiin jne.
sinne korttiin saatetaan kirjoittaa 'vilkas' tms. myös. Mitäs käsitätte itse ujouden heti negatiiviseksi? Ja miksette kysy asiasta heti?
Minä olen itse ujo ja jollain tavalla pelkään uusia ihmisiä ja uusia tilanteita, vaikka sellaisiin hakeudun ihan vartavasten.
No lapseni on myös ujo. Neuvolassa ei ole ollut mitään ongelmia henkilökunnan puolelta mutta ventovieraat ja jopa muutama sukulainen on kommentoineet ujoutta todella ilkeästi.
Esimerkkinä isäni avopuoliso.
Lapseni oli kainalossani koko ajan ja oikeastaan ainoat asiat mitä sai sanottua tälle naiselle olivat päivää ja heihei. Yhdessä välissä miltei itki kun tämä nainen tivasi häneltä vastausta.
Kun olimme lähdössä se nainen kommentoi että tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää ja sanoi lapselleni että kun hän osaa käyttäytyä saamme tulla taas käymään. Sen jälkeen kääntyi minun puoleeni ja sanoi että ei hän ole muuta odottanutkaan minun kasvattamistuloksesta kuin huonosti käyttäytyvän kakaran.
Sanoin vain että jotain on hänenkin kasvatuksessa mennyt pieleen ja sanoin isälleni että on tervetullut luoksemme milloin tahansa.
Lapselleni tietenkin sanoin ettei hän ole tehnyt mitään väärää.
Varsinkin vanhemmat ihmiset tuntuvat pitävän tuota ujoutta kasvatuksen tuloksena ja huonona käytöksenä.
Me olemme muuten käyneet muskareissa ja muissa ja niissä lapseni tykkää käydä. On kyllä hiljaisin porukasta, mutta osallistuu kuitenkin. Aikuisten kohdalla hänelle tulee se este. Niin ja lapsi on nyt 2-vuotias.