Miksi taaperon UJOUS on "juttu" jo neuvolassa?

se kun kuuluu normaaliin kehitykseen se vierastaminen :D

hieman negatiivinen sointi etenkin kun joka paikassa aina kehutaan reippaita lapsia...en yhtään ihmettele miksi vanhemmat ajattelevat sen olevan negattivinen piirre. Mun toinen lapsista on ujo ja on erityisen lämmin ja pidetty kaveriporukassa. Ujous ei ainakaan meillä ole ollenkaan negatiivinen piirre mutta usein sitä on ollut nykyisessä eskarissa jostain syystä...lapsi on kokenut paljon arvostelua ujoutensa takia.

Anteeksi nyt ap ja muut, joita nämä ujous kommentit haittaavat. Saako sinne neuvolakorttiin kirjoittaa, että reipas? Ja jos terkkari kirjaa ylös, että lapsi on ujo, niin voihan olla, että yrittää jatkossa sitten muistaa tämän ja kohdella lasta sopivasti.

hieman negatiivinen sointi etenkin kun joka paikassa aina kehutaan reippaita lapsia...en yhtään ihmettele miksi vanhemmat ajattelevat sen olevan negattivinen piirre. Mun toinen lapsista on ujo ja on erityisen lämmin ja pidetty kaveriporukassa. Ujous ei ainakaan meillä ole ollenkaan negatiivinen piirre mutta usein sitä on ollut nykyisessä eskarissa jostain syystä...lapsi on kokenut paljon arvostelua ujoutensa takia.

kehuvat, miten hyvä on ettei lapsemme ole ujo.

Nyt kuitenkin tuli takapakkia kun lapsi aloitti pk:ssa, ja on jo leimattu siellä "hitaasti lämpeneväksi", kun eivät tajua lapsen juttuja.

niin vika ei ole silloin neuvolantädissä vaan aikuisen omassa asenteessa.

juurikin yltiösosiaalinen, reipas, aktiivinen ja puolensa pitävä.



Meillä on minusta ihan tavalliset tytöt, nyt ikää 7 ja 8. Uusissa tilanteissa he ensin tarkkailevat, mutta kotona ja kaverien kanssa piisaa vauhtia. Tätä tyttöjen varautuneisuutta olemme sitten joutuneet puolustamaan päiväkodissa ja koulussa. Jostain syystä kasvatuskeskusteluissa kun on usein takerruttu siihen, että lapsi tarkkailee ja ottaa kontaktia alussa hieman varovammin. Olen sanonut joskus aika napakastikin, että kaikkien ei tarvitse olla ulospäin suuntautuneita. Lapset kuitenkin pärjäävät (myös pk:n ja koulun mukaan) oikein hyvin sosiaalisesti, kunhan ehtivät ensin rauhassa lämmetä.



Kai nykyään on sitten niin paljon vilkkaita ja oman tilan ottavia "häseltäjiä", että muun luonteiset lapset jäävät väkisinkin vähemmistöön.

sinne korttiin saatetaan kirjoittaa 'vilkas' tms. myös. Mitäs käsitätte itse ujouden heti negatiiviseksi? Ja miksette kysy asiasta heti?

ja meidän tyttö alkoi itkeä heti kun lääkäri lähestyi 1,5v neuvolassa. Kortissa lukee suunnilleen: "kovasti ujosteleva 1,5 vuotias, äidin kertoman mukaan kehittynyt normaalisti" Eli lääkäri ei ujostelun takia itse pystynyt asiaa toteamaan.



Ujostelu vähenee vuosi vuodelta ja nyt ekaluokan keskustelussa tyttö sai pelkkiä kehuja opettajaltaan käyttäytymisestä ja esiintymishalustaan, vaikka vielä tutustumispäivänä ujosteli opettajaansa.

noissa kertomuksissa viittaa siihen, että ihmiset ajattelisivat, että poikasi ei saisi olla ujo?

Mutta ei sen tarvitse elämää määrittää. Minäkin olen ujo, ja silti olen pärjännyt hyvin. Lapseni ovat ujoja, ja ovat saaneet kavereita siinä missä muutkin. Joskus ujo joutuu tsemppaamaan voimiensa äärirajoille, jotta pysyisi muiden tahdissa. Toisaalta ujous antaa ihmiselle myös mahdollisuuden nähdä maailma eri tavalla kuin jokapaikan yltiösosiaaliset sen näkevät. Ujo tarkkailee ihmisiä enemmän kuin sellainen, joka vain paahtaa eteenpäin, ja hänen ihmistuntemuksensa saattaa siksi olla hurjasti parempi.



Tärkeää on, että ujolla on hyvä käsitys itsestään ja omanarvontuntoa. Jos nämä ovat reilassa, ujokin pärjää.

Mä olen kans miettinyt samaa, että nykyään kaikkien lasten pitäisi olla heti pienestä pitäen äärettömän yltiösosiaalisia. Ihan hullua, mikse lapsi saa olla sellainen kuin on? Kyllä sitä on tässä maailmassa aikaa avautua myöhemminkin. Meidän lapset on kans aika hitaasti lämpeneviä ja usein tarkkailevat uusissa tilanteissa, eivätkä heti suin päin ryntää hölöttämään yms.

Itse olen ollut pienenä ujo, mutta sitä on vaikeana uskoa. Nyt olen erittäin reipas nainen ja työssä kansainvälisessä asiakaspalvelutyössä, jossa kohtaa satoja ihmisiä päivässä, hehehe:) Eli miksi nykyään ei anneta lasten rauhassa olla oman temperamenttinsa mukaisia; jokainen puhkeaa kukkaan ajallaan ja kaikkia luonteenpiirteitä ja taipumuksia pitäisi samalla lailla arvostaa. Mutta tänä päivänä se ei ihan niin ole:(

Meidänkin taapero on ujo. Teidän neuvolas on oltu tosi lapsellisia kun on merkitty neuvolakorttiin "ujo".Kertoo miten typerä sen kirjoittaja on. On normaalia olla ujo. Varsinkin jos ei ole tottunu tapaamaan paljon ihmisiä. Taaperosi kerkeää tulla rohkeammaksi kun antaa ajan kulua. Ujous on minusta hyvä piirre, eikä huono. Ujolla ihmisellä on paljon herkkyyttä ja kykyä huomioida muita, toisin kuin rohkealla luonteella.Rohkealuonteisista tulee helpommin esim kiusaajia.

Meillä myös sosiaalinen, ulospäinsuuntautuva, iloinen ja ujo 2-vuotias poika. Tarvitsee aikaa uusien ihmisten kanssa, tarkkailee mieluummin ensin sivusta ja sitten ajan kanssa lähtee juttuihin mukaan. Ei tosiaankaan mikään neuvolan tädin lemmikki, kun ei saman tien tee tuttavuutta ja touhua annettujen ohjeiden mukaan...Joidenkin ihmisten on vaikeaa käsittää tätä, oma äitini mukaanlukien. Onneksi päiväkodissa ovat jo aikaisessa vaiheessa huomanneet, että poika tarvitsee uusien ihmisten kanssa enemmän aikaa kuin jotkut toiset ja osaavat ottaa tämän huomioon. Ei siis automaattisesti kiusata eikä päiväkodinkaan aikuiset tee asiasta numeroa, toki rohkaisevat sopivalla tavalla.



Mutta huomattu siis on ihan sama ilmiö! Joidenkin mielestä ujous on kummallista ja sitä saa toki aina ääneen kommentoida (itse harvemmin kommentoin kenenkään lapsesta, että onpas kyllä täysin estoton tuo teidän vesseli, kun ei yhtään vierasta, onko sillä itsesuojeluvaistoa ollenkaan :)

Neuvolalääkärin ei pitäisi yhden vartin tapaamisen perusteella luokitella kenenkään temperamenttia. Voi kyllä arvioida sen hetkisen tilanteen.

Helsingissäkin neuvolakäynnin pituus on noin 60 min! Täällä on kuitenkin neuvoloiden resurssit ahtaalla, mutta että jossakin pituus on vain 15 min. Järkyttävää. Lapset eivät tosiaan ole samanarvoisessa asemassa.

Sukulaislapsella oli puheeviivästymä ja siksi joutui keskussairaalassa käymään ja tietysti ujosteli maalaislapsena- hetken lasta vilkaistuaan sai diagnoosin mutismi!

Itselleni on aivan uusi luokittelu tuo, että joku on maalaislapsi ja että sellaiset "tietysti" ujostelisivat?

Lasta ei saa siis luokitella ujoksi, mutta maalaistalapseksi saa :D

Meillä oli sekä 1,5- että 2-vuotisneuvolat tunnin mittaisia. Kyllä siinä ajassa hitaampikin lapsi ehtii lämmetä.



Jos ap:n lapsi kerran on ujo, niin miksi on ongelmana se, että oikea piirre lukee neuvolakortissa? Haluaisko ap, että hänen lastaan kuvailtaisiin rohkeaksi, reippaaksi, villiksi, mikä kelpaisi?



Jotenkin osassa kirjoituksia näkyy, että ujous on ongelma vanhemmille enemmänkin.

kun se on "leimattu" villiksi? Kyllä rohkeilla ja ulospäinsuuntauneilla on yhtä lailla niitä tilanteita, että joku ei heistä tykkää ja he sen vaistoaa.



Kaikkia lapsia pitää ymmärtää - ei ujoja erityisesti tarvi paapoa ja olettaa, että koko maailma ympärillä sensuroi sanojaan ja tunnetilojaan, ettei tämä "ujo" vaan traumatisoida.



Ja ei, ujosti käyttäytyvät lapset ei mua ärsytä vaan heidän törpöt vanhempansa, jotka vaativat koko muuta ympäristöä sopeutumaan tän lapsen käytökseen sen sijaan, että sitä lastaKIN ohjattaisiin sopeutumaan ympäristöön.



Eikä tarvi ketään "reipastaa", mutta sen sijaan, että arvostellaan koko ajan sitä muiden käytöstä, niin voitaisiin kyllä sille "ujolle" myös koettaa valottaa, että toiset on erilaisia ja ei välttämättä tarkoita pahaa sillä erilaisuudellaan. Usein aikuiset reaktioillaan vahvistaa sitä "ujon" lapsen käsitystä, että joo, hirveitä asioita tässä nyt tapahtuu, kun täti tollain sulta ihan KYSELEE jotain ja PAINOSTAA vastaamaan, että ei toki tarvi puhua, ehei.



En siis väitä, että ap ois näin tehnyt, mutta kun tässä nyt keskusteltiin yleisimminkin.

koska miksi olettaa, etta kuvaus jostain ujona on automaattisesti negatiivinen? Miksei ujoutta saisi todeta aaneen? Eiko se voi olla vain neutraali kuvaus siita, minkalainen ihminen joku on, siina missa moni muukin piirre?

Meilläkin on ujo tyttö, sellainen hitaasti lämpeävä. Eikä mua yhtään haittaa, vaikka häntä sanotaan ujoksi. Ei se ole negatiivinen huomio.

Joidenkin kommenteista kyllä paistaa niin se, ettei nyt vaan ymmärrä, mistä tässä on kyse.



Ensinnäkin, ujous/sosiaalinen estyneisyys on yksi biologisesti periytyvistä temperamenttipiirteistä (lisää aiheesta esim. Keltikangas-Järvisen kirjoissa).



Toiseksi; kuka tässä nyt on mistään ujojen _paapomisesta_ puhunut? Kyse on ennemmin siitä, että annetaan kaikille lapsille samanlaiset mahdollisuudet olla, mitä he ovat ja löytää itsestään monenlaisia puolia, sen sijaan että leimataan ujoksi jo taaperona. Edelleenkään kukaan ei ole vastannut siihen kysymykseen, _miksi_ esim. neuvolakortissa _pitäisi_ kuvailla luonteenpiirteitä?



Ujous ei varmastikaan ole monelle vanhemmalle tai lapselle ongelma, mutta _ympäristö_ tekee siitä ongelman päivittelyillään ym. käytöksellä, mikä viestittää lapselle tämän olevan jotenkin vääränlainen. En minä ole ainakaan nähnyt kenenkään vanhemman lässyttävän lapselleen, että "Voi, voi kun täti painostaa kysymyksillään" ja ties mitä puppua, kuten joku kirjoittaja väitti.