Pöytälaatikkorunoilijoita? Kirjoita tänne oma runosi :)
Kommentit (71)
Otin sinulta suihin pankinkulmalla pakkasessa.
Minua et saanut ikinä
kun sinulla ei ollut ikinä kumia ja minä olin lukenut sinäminästä
että se oli oltava.
Kun tapasimme olin neitsyt mutta ehdin kyllä siinä ajassa
kun särjimme toisiamme
maata puolen kylän kanssa.
Nyt minua kaduttaa että olin niin kirjaimellinen,
olisin niin halunnut sellaisen muiston
että olen ollut ihan kokonaan omasi.
Tulee itselläkin muistoja mieleen :)
ap
Ps. Täältähän tuntuu löytyvän hyviä kirjoittajia
Huomasitko tänään
kuinka tuuli hyväili sinua
hellästi
miten aurinko lämmitti kasvojasi
ja linnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan
Ja illalla
kun nukahdit
tähtien lauluun
kuu suojasi sinua pahoilta unilta
Se olin minä
Minä lähetin ne luoksesi
muistuttamaan
rakkaudestani>
punaisen paloauton kirkuva letku
suihkutti naamalle valtaisat veet
tuli punaisesta mieleen joulupukin nuttu
ja porojen kultaiset reet.
oletteko näyttäneet omia runojanne muille tai peräti julkaisseet niitä jossain? Vai onko kirjoittaminen teille ihan yksityinen harrastus?
ap
Rakas aviomieheni.
Naamasi, jalkasi ja perseesi ärsyttävät minua tänään tavattomasti.
Ole hyvä ja mene tuohon komeroon, sulje ovi äläkä metelöi
ja pois saat tulla vasta kun sanon.
---
Yritin lähetellä kustantamoihin, eivät huolineet. Toistaiseksi.
Vierailija:
Rakas aviomieheni.
Naamasi, jalkasi ja perseesi ärsyttävät minua tänään tavattomasti.
Ole hyvä ja mene tuohon komeroon, sulje ovi äläkä metelöi
ja pois saat tulla vasta kun sanon.---
Yritin lähetellä kustantamoihin, eivät huolineet. Toistaiseksi.
Kokoelma tällaisia kirjaksi niin ostaisin varmasti! Sopivaa luettavaa PMS-päiviin! ;)
sanoo nro 5. Yritän hioa vielä tyyliäni, ehkä jonakin kaunnina päivänä julkaisen (leuhkin sitä sit täällä=)
Joskus sumuisina aamuina
olen käpertynyt sinuun kuin
talviuneen vaipuva eläin
kuunnellut sydämesi ääntä
etsien turvaa
jota tiedostamatta hain.
Sinun sielusi on valoisa huone.
Joka askelmalla olen lähempänä
sitä ihmistä jota en pelkää enää
rakastaa.
Tule, sinä sanot,
ikkunat ovat auki.
Runosi on ihanan realistisia ja sarkastisia. Lisää!
Anna anteeksi että vein kunniasi,
että poltin ihosi yksinäisyydellä.
En huomannut, minulla oli liian kiire.
Annathan anteeksi, että myin sielusi torilla halpaan hintaan.
Olin liian väsynyt ja kyllästynyt omaan elämääni.
Voi pieni rakkaani, sinä annat aina anteeksi minulle.
Mutta hymyilisit enemmän, pidän sinusta enemmän kun naurat.
Mihin katosi elämänilosi?
Miksi itket enää, miksi jatkat samaa, sinähän annoit kaiken anteeksi.
Pitääkö minun lyödä sinut uneen?
Mila
Vierailija:
Anna anteeksi että vein kunniasi,
että poltin ihosi yksinäisyydellä.
En huomannut, minulla oli liian kiire.
Annathan anteeksi, että myin sielusi torilla halpaan hintaan.
Olin liian väsynyt ja kyllästynyt omaan elämääni.
Voi pieni rakkaani, sinä annat aina anteeksi minulle.
Mutta hymyilisit enemmän, pidän sinusta enemmän kun naurat.
Mihin katosi elämänilosi?
Miksi itket enää, miksi jatkat samaa, sinähän annoit kaiken anteeksi.
Pitääkö minun lyödä sinut uneen?
Mila
Anna äiti suutelee otsalta kuumeen pois.
Naura kanssani keijukainen.
Pidä sormestani kovaa kiinni lapsukaiseni.
Paetaan komeroon tätä maailmaa,
leikitään yöllä piilosta kultaseni.
Ei äiti itke enää, mutta nyt ollaan ihan hiljaa.
Niin hiljaa ettei isikään meitä löydä.
Mila
laittakaa sähköpostia os. avrunot@suomi24.fi
Mietitään sitten yhdessä, miten tätä juttua kannattaisi lähteä rakentamaan. Minusta hienoa on nimenomaan se, että runot eivät ole ammattilaisten kirjoittamia, vaan tavallisten ihmisten oikeita tuntoja arjesta ja äitiydestä. Kauniita, rumia, rosoisia ja aitoja.
ap
AV palstalla kirjoittelevat hullut,
jengi on täällä ku pullosta tullut.
Aivoja ei koko porukalla ollenkaan lie
vai mitä tuumit sie?
Ihan liian monta kertaa
tämän keijun siivet
poltettu
liian monta kertaa
syösty alas
korkealta
Yhä edelleen
nousen
minun on pakko
jotta pienten enkeleitteni siivet
kasvaisivat vahvemmiksi
kuin omani
ovat
milloinkaan
olleet
Älä tule lähemmäksi
ei sinulla ole minuun enää valtaa
En ruoki sinua enää
Sinun voimasi
on kuin tuuli
mennyt menojaan
Minä en pelkää enää
olen vahva
Vahvempi kuin sinä
koskaan
tulet olemaan
säihkädän
pelkään
elämäni juuri nyt
on kuin suuri näytös
kohtaus kohtaukselta
otos otokselta
miksi minä rakastan sinua?
anna minun näyttää sinulle
kun olet lähelläni
tiedän ajatuksesi
toivon syvästi
ettet olisi hänen kanssaan
kunnioitan parisuhdetta
mitä he jakavat, on se kaunista
mutta mitä ajattelevat ne pikkuihmiset?
ne joita et näe?
Mies
Minä rakastin kerran miestä
joka ei osannut keittää kattilassa vettä
mutta jolla oli niin jumalainen hymy
että se sai minut joskus itkemään.
Kun sitä kutitti kainalon alta
se naurahti ja sulki minut isoon syliinsä
kuin karhunpesään.
Aamuisin se seisoi parvekkeella
tupakka suussa ja sänki leuassa.
Tarkkailin sitä silloin unisin silmin
kuin kohtausta elokuvasta
jonka halusin nähdä
uudestaan ja uudestaan.
Minä rakastin kerran miestä
joka ei osannut kuoria perunoita
mutta joka piti minua niin hyvänä
että minä uskaltauduin maistelemaan
maailmaa kuin viiniä
hehkuvana, punaisin poskin.
Kun se tuli käymään ja katsoi kohti
Minusta tuli pikkutyttö joka
unohti iloisesti kaiken muun.