Toinen synnytys helpompi?

Itselle se tehtiin, mutta silti kätilö seisoi kädet puuskassa jalkopäässä ja voivotteli että voi kun repee... Repesinkin persereikään.

Seuraavasta klitorikseen.

Vielä kahdesta seuraavastakin tarvittiin tikkejä.



Ja välilihaa ei sen epparin jälkeen ees oo, silti repeän. (Ekasta kun kaikki tikit repes, niin se oli byebye välilihalle)

Pariin kohtaan kommentoisin. Kätilö ei voi estellä, jos vauva työntyy ulos (kätilö ei siis "päästä" vauvaa ulos). Kätilö ei mahda mitään sille, mihin suuntaan repeät. Tehtiinkö sinulle siis epppari? Se kuuluukin tehdä viistosti peräaukkoa kohtaan - ei missään nimessä suoraan. Jos taas kyseessä ei ollut eppari, niin iho nyt repeää siitä mistä repeää, ei voi mitään. Jos eppari, niin tietysti se on leikattu saksilla suoraan, mutta arpikudoksen takia tietty saattaa näyttää, että on epätasainen.

seuraavalla ei tarvinnut tehdä mitään.

Ei tehty epparia ollenkaan. Pitkiä repeämiä tuli kolmeen suuntaan ja ovat TODELLA karsean näköisiä ja paranemiseen menii monta kuukautta. Mietin vaan, olisiko eppari pelastanut tilannetta vähän...?



t. sairaalakammoinen ap

sen repeämisen ekalla kerralla paremmin ja arvesta tulee siistimpi. tai niin ainakin sanotaan.



kyllä mullakin ekalla kerralla repesi vaikka tehtiinkin eppari. näkösyydestä en osaa sanoa, kun en vuosiin "sinne" katsonut.. synnytys kesti useita tunteja, ponnistusvaihe 15-20min.



nyt toisella kertaa jännitin juurikin sitten tätä samaa asiaa kuin sinäkin. enemmän ehkä siitä syystä kun väliä reilut 10 vuotta.

Loppupeleissä toinen tuli niin vauhdilla (kalvot puhkaistiin, jotta kunnon supistukset alkaisivat, -> vauva syntyi 3h10min), ponnistusvaihe 10min ja repesi. Myös sisältä.

Mutta istuminen oli paljon helpompaa kuin ekalla kerralla!

eppari. Jälki oli "epäsiisti". Pyysin toisessakin synnytyksessä epparia, ja se tehtiin. Jälki on tosi siisti ja nyt arpea tuskin huomaa! Tuosta synnytyspelosta kannattaa puhua vielä ja sanoa, että tosissaan haluaa siihen apua. Ja tuon epparin saa varmasti kun sanoo siitä kätilölle! Mulla toinen synnytys oli vaikeampi kuin eka, tosin onhan tuo yksilöllistä. Ekassa oli mies mukana, toisessa olin yksin. Ja molemmat lapset oli pieniä...Ja molemmat synnytykset oli nopeita enkä ehtinyt saada kipulääkkeitä, ainoastaan ilokaasua. Kyllä siihen vaikuttaa monet asiat mutta varmasti kannattaa vaatia että saa tuohon synnytyspelkoon jotain apua. Itselläni kolmas raskaus ja synnytyspelkoa on tuon toisen vaikean synnytyksen jälkeen. Saan siihen apua neuvolasta. Ja nyt saan epiduraalin, ja voin mennä jo ajoissa sairaalaan, että tuon epiduraalin ehtii antaa!

että mistä ne repeämät oikeesti johtui ja miten ne on estettävissä. Ei ole kohtuullista, jos joudut uudelleen repeämään yhtä pahasti.



Mulla tuli ekassa synnytyksessä kanssa melkoiset repeämät, tikkejä oli varmaan viiskyt ja kuten sulla monessa kerroksessa ja ties missä. Ja kun yritin kysellä, että miten pahat repeämät siellä on ja miksi ne tuli, niin vastaukset oli just tota ympäripyöreää, että ei tää nyt niin paha ole ja sitä nyt vaan joskus sattuu. Eli kukaan ei myönnä mitään.



Kun sain omia ajatuksiani selvemmiksi ajan kanssa, niin mulle oli selvää, että repeämät johtui liian nopeasta ponnistusvaiheesta, joka taas johtui siitä, että kätilö vaan käski ponnistamaan täysillä. No minähän ponnistin täysillä ja vauva räjähti musta ulos. Kätilökin oli ihan kaiken moskan peitossa, kun tosiaan sellainen räjähdys siellä alhaalla tapahtui.



No seuraavaan synnytykseen menin sitten kokemusta viisaampana ja yksinkertaisesti kieltäydyin ponnistamasta. Ja siis en tietenkään kieltäytynyt synnyttämästä lasta, mutta kieltäydyin siitä, että ponnistan täysillä ihan vain siksi, että kätilö saa päähänsä antaa sellaisen ohjeen.



Kun kätilö sitten käski ponnistaa, niin minä näytiksi vähän pusersin. Kätilö oli vallan tyytyväinen mun ponnistamiseen ja vasta sitten kerroin, että käytin mun ponnistustehosta ehkä jotain 10 prosenttia. Että rouva kätilö on hyvä vaan ja kertoo sitten, jos tarvitaan lisää ponnistusvoimaa, niin minä täältä kyllä annan. Kätilö hymähti siihen, että kyllä tämä teho todellakin riittää.



Eli kannattaa viisastua ekasta synnytyksestä ja tehdä nyt jotain toisin. Sulla se voi olla jokin muu juttu. Mutta ei todellakaan kannata olla niin tyhmä, että toistaa aiemmat virheensä. Se vauvan kanssa aloittaminen on todella aika onnetonta, jos alapääkin on halki.

Kannattaa ehdottomasti ottaa asia esille siellä neuvolassa ja VAATIA isolla äänellä kunnon keskustelua asiasta.



Ei ole kenenkään etu (ei äidin eikä vauvan), että synnyttäessä menee lukkoonn tai paniikkiin pelkonsa kanssa.



Nuo ompelun tasot kyllä vaihtelee.. Mulla oli molemmilla kerroilla harjoittelija ompelemassa. Eka meni ihan ok, nyt toisella kertaa tuloksena yksi normaali (=kokonainen) ja yksi puolikas ulompi "huuli".. :/ Eli onnistui jotenkin ompelemaan toisen puolikkaan "kiinni" tuonne alas.

Nyt kun vähän itsekin pähkäilin asiaa niin vauva taisi tulla ulos liian vauhdilla. Ponnistusvaihetta ennen minua supisti KOKO AJAN, ei siis mitään erillisiä supistuksia vaan ihan jumalaton supistus jatkuvasti päällä ja kätilölle tästä sanoin kyllä enemmän kuin suoraan. Ilmeisesti sain kuitenkin lisäksi myös oksitosiinia, koska minulle laitettiin spinaali ja supistuksia ei saatu näkymään käyrillä koko synnytyksen aikana. Vauva syntyi varmaan viidennellä työnnöllä, mutta ponnistusvaihe kesti papereiden mukaan 15 min!! Oma arvio on max. 2 min siitä, kun ekan kerran ponnistin. Eli ehkä en ole ihan vainoharhainen siitä, että jotain meni vikaan kun repesin aivan kohtuuttomasti ja asiaa ehkä sen vuoksi hyssyteltiin sairaalassa. HUH!! Päätää huippaa kun ajatteleekin seuraavaa!!

siis 9=ap

Eka synnytys oli yhtä tuskaa. Muistaan hokeneeni että "tästä ei tule mitään, en pysty tähän". Sain tuolloin epiduraalin, mutta jostain syystä se ei auttanut. Luultavasti kyse oli siitä, että sain sen liian myöhään, koska kyseessä oli loppuvaiheen syöksysynnytys. Vauva painoi 4,2kg. Synnytys kesti kuusi tuntia. synnytyksen jälkeen kärsin pari päivää kovasta päänsärystä, jonka kuulin myöhemmin johtuvan epiduraalin pitoskohdan "valumisesta"? toivuin synnytyksestä hyvin.

Pelkäsin toista synnytystä ja neuvolatäti lähetti minut sairaalan pelkopolille. Siellä sain keskustella kokeneen kätilön kanssa synnytyksestä. Hän kirjasi myös ylös toiveeni.

Toinen synnytykseni oli myös nope, 4 tuntia. Tällä kertaa sain heti saavuttuani sairaalaan (ja ollessani ainoastaan 4cm auki) spinaalipuudutuksen. Tässä synnytyksessä tunsin koko ajan olevani kontrollissa. Tottakai sattui, mutta synnytys oli todella hieno kokemus.

Joten näinkin voi käydä.

Tsemppiä ja onnea synnytykseen!

Kahden äiti