Lue keskustelun säännöt.
Äitipuolet?!
21.09.2010 |
Olen ns. äitipuoli kahdelle reippaasti alle kouluikäiselle lapselle. Lisäksi minulla itselläni on kaksivuotias poika ja kohta uusi vauvakin tulossa. Kaikki lapset ovat meillä jatkuvasti, muutaman kerran vuodessa näkevät etävanhempiaan. Olemme olleet nyt n. puoli vuotta nykyisen miehen kanssa saman katon alla ja parhaani mukaan yritän kohdella kaikkia lapsia tasapuolisesti. Miehen lapsille ostan yleensä jopa enemmän esim. vaatteita kuin "omalle", koska heillä on ennestään vähemmän. Miehen lapset ovat hirveän mustasukkaisia kaikesta, jos ostan jotain omalle pojalleni tai jopa itselleni. Olen siis töissäkäyvä, tässä ei eletä pelkästään miehen rahoilla. Ymmärrän, että lapset ovat lapsia ja näillä miehen lapsilla on lisäksi melkoisen ikävä tausta äitinsä suhteen. Minulla on hyviäkin hetkiä kaikkien lasten kanssa, mutta nyt alan väsyä tähän jatkuvaan huutoon ja mekastukseen. Oma poikani on ns. helppo lapsi, mutta en enää tiedä, mikä on normaalia kiukuttelua?! Mies osallistuu kaikkeen todella paljon, joten siitä ei ole kysymys. Tulenko koskaan saamaan miehen lapsilta arvostusta tai kunnioitusta "vanhempana"? Vai jääkö tilanne aina tällaiseksi. Vanhempi lapsista lisäksi välillä piikittelee minua todella ilkeästi ja mielestäni aivan aiheettomasti.Tottelevat kyllä minua, joten mistään auktoriteetin puuttumisesta ei ole kyse. Tiedän, että minun pitää aikuisena jaksaa, mutta töissäkäynti, raskaus ja tämä tilanteen jatkuminen samanlaisena alkaa väsyttämään. Oma poikani on jo täysin sopeutunut tilanteeseen. Johtuuko tämä minun hyljeksiminen toisten lasten vanhemmasta iästä, ikävistä kokemuksista omasta äidistä vai mistä? Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Kauanko aikaa lasten tottuminen uuteen tilanteeseen vaatii?
Kommentit (11)
Ei sen ikäiset osaa ns arvostaa, ja olette vasta vähän aikaa asuneet saman katon alla kaikki, ei sitä hetkessä sopudu, vaikka alkuun voi näyttää hyvältä.
Viikko viikolta asiat etenee, ikää niille tulee lisää yms yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat päässeet vieraskoreuden ohi, mutta eivät vielä sopeutuneet kunnolla. Anna ajan kulua. Meillä meni melkein vuosi ennen kuin alkoi olla normaalia.
Olen itse perheestä, jossa isäpuolella oli 2 poikaa (7+8-vuotiaat) ja äidilläni minut (6-v) kun muutettiin kaikki yhteen. Nyt siitä muutosta on 20-v ja yhä VIELÄKIN pojat ovat sitä mieltä että äitini ja minä ollaan pilattu heidän elämänsä kun muutettiin tuolloin perheeksi yhteen.
en kaipaa ihmettelyä siitä, mikä kiire tehdä uusi vauva. Meillä petti "varma" ehkäisy eli pillerit. Päätettiin raskauden takia muuttaa yhteen normaalia ripeämmin. Tilanne on nyt tämä eikä siitä muutu ja sen vuoki kyselenkin neuvoja muilta, jotka ovat saman kokeneet. Tajuan kyllä itsekin, että tilanne on lapsille vaikea.
ap
Jos lapset ovat kokeneet äitinsä aiheuttamaa turvattomuutta, heillä on syytäkin epäillä naispuolisten aikuisten luotettavuutta. Siksi he testaavat sinua, rakastatko heitä ja huolehditko heistä, vaikka he eivät ansaitsisi sitä. Voi tulla sekin aika, kun he yrittävät kääntää isänsä sinua vastaan väittämällä esimerkiksi että huudat heille jatkuvasti ja olet ilkeä. Tämä on täysin normaalia. Koeta olla menettämättä malttiasi. Kerro heille, että pidät heistä huolta ja rakastat heitä täysin riippumatta siitä, miten he käyttäytyvät.
Tilanne menee ohi, usko kokenutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sitä useasti toistelit? Vai onko se vain helpoin suunta sinulle etsiä syyllistä? Oletko kuullut asioita etä-äidiltä itseltään vai vaan miehen version asioista?
Meillä pahin tilanne oli vasta reilu vuosi muuton jälkeen ja normalisoitui noin kaksi vuotta muuton jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin koettu turvattomuus näkyy lapsissa erittäin selvästi eikä sen aiheuttajaa tarvitse käydä kylillä kyselemässä, mikäli omassa kodissa sattuu olemaan samojen lasten selväpäinen ja huomioonottava vanhempi, joka siis ei voi olla vaurioiden aiheuttaja.
Täälläkin oli muutama päivä sitten ketju, jossa pohdittiin sitä, millä eri tavoilla äiti voi hylätä lapsensa tunnetasolla, sen ketjun ap ei yhtään tajunnut itse mitä hän lapselleen teki kun esim. jätti tämän täysin huomiotta, kun lapsella oli hätä.
Jos äiti ei ole osannut tukea lasta, äitipuolen tehtäväksi tulee toimia psykologisena äitinä ja ottaa vastaan myös kaikki se kiukku ja viha, jota lapsi aiheellisesti äitihahmoon kohdistaa tultuaan hylätyksi. Vasta kun lapsi on saanut puretuksi biologiseen äitiin kohdistuvat tunteet, hän alkaa kiintyä kunnolla äitipuoleen.
Kuvailin tilanteen niinkuin sen osaan kuvailla ja mielestäni tässä tilanteessa kuuluu mainita, että lapsilla on todellakin erittäin ikäviä ja varmasti traumaattisia kokemuksia etä-äidistään. Asiasta ovat samaa mieltä minä, mieheni, sosiaalipuolen ihmiset ja jopa lasten äiti itse. Hän tapaa lapsia vain valvotusti. Mielestäni asia piti mainita, koska se varmasti vaikuttaa lasten käyttäytymiseen ja tunteisiin. Mielestäni en arvostellut lasten äitiä ihmisenä tai syyttänyt häntä aiheettomasti. Eikä meillä koskaan puhuta hänestä lapsille mitään pahaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olet vienyt heiltä rakkaimmat eli isän ja äidin.
että olette puoli vuotta asuneet yhdessä ja nyt jo uutta vauvaa pukkaa?
Eipä ole jo olemassa olevilla lapsilla ollut juurikaan aikaa sopeutua tilanteeseen, mikä varmasti osaltaan selittää käytöstä.
Mikä ihmeen kiire on saada yhteinen vauva?