Pieni vauva sijaiskotiin? En ymmärrä systeemiä.
Olen useammastakin lehdestä lukenut Olga Temosesta ja hänen perheestään. Heillä on sijaislapsi, pikkuvauvana perheeseen tullut.
Jossain jutussa sanottiin, että koko ajan pitää valmistautua siihen että lapsi jossain vaiheessa palaa biologisten vanhempiensa luo.
Olen aivan sanaton. Kenen etua tässä ajatellaan? Lapsen vai vanhempien? Eikö adoptio/sijaisperhe ym. -päätöksissä pitäisi aina olla etusijalla se, mikä on lapselle parasta???
Miten lapsi voidaan yhtäkkiä "palauttaa" biovanhemmilleen, kun nämä saavat elämänsä järjestykseen? Biot ovat lapselle kuitenkin täysin vieraita ihmisiä, vaikka tapaamisia jne olisikin silloin tällöin ollut.
Ymmärrän sijoituksen isompien lapsien, ja miksei vauvojenkin, lyhytaikaisena/väliaikaisena ratkaisuna. Minusta jos biovanhemmat eivät pysty huolehtimaan vauvasta (pitkään aikaan), pitäisi lapsi ottaa pysyvästi huostaan ilman mitään palautusmahdollisuutta. Säännöllinen tapaamis-/vierailuoikeus toki pitäisi olla.
Kommentit (11)
kaikki sijoitukset eivät ole ns. tahdonvastaisia, vaan joskus niiden takana on yhteinen sopimus vanhempien kanssa
Juurikin siitä syystä että ei ole lapsen edunmukaista joutua vaihtamaan perhettä. Pitkäaikaisena sijoituksena tarkotian tässä vähintään 2 vuotta kestänyttä sijoitusta.
ei yhtään mitään muuta kuin lehdestä luettua.
Siksi kirjoitinkin tänne ja kyselin asiasta tietäviltä.
-ap
ja yleensä jos kyse ihan yhteistyöstä vanhempien kanssa (kriisitilanne), niin kysessä lyhytaikainen sijoitus ja totta kai kontakti bioperheeseen pysyy koko ajan. Päihde- ja mielenterveystapauksissa taas yhteydenpito yleensä vähenee ajan myötä biojen puolelta, vaikka suhdetta pitäisikin pitää yllä niin lapsen kuin mahdollisen paluunkin takia. Mutta yleisesti biot hoitaa kyllä asiansa niin solmuun, ettei lapsia ihan helposti palauteta. Olga vaan jaksaa muistuttaa tuosta, että se mahdollisuus on tosiaan olemassa.
Olga jossain kirjoitti oman lapsensa ikävöivön kun tuo sijoituslapsi on omien vanhempiensa luona. Ymmärsin että on siis ihan öitäkin poissa eli palautuminen omille vanhemmilleen lienee tuollaisessa tilanteessa täysin mahdollista.
kodin väliä. Biovanhemmuus menee kaiken edelle, vaikka lapsesta tulisi oikein rikkinäinen.
tapahtui mitä tapahtui. Sijaiskodin vanhemmat ovat kuitenkin vain "sijaisia", ei omia.
Toisaalta eroperheissä on varsin vastaava tilanne.
kodin väliä. Biovanhemmuus menee kaiken edelle, vaikka lapsesta tulisi oikein rikkinäinen.
(varsinkin äidin) oikeudet ovat järjettömän suuret.
Niissä ei ajatella lapsia lainkaan. Valitettavasti.
kodin väliä. Biovanhemmuus menee kaiken edelle, vaikka lapsesta tulisi oikein rikkinäinen.
lapsen oikeuksilla ei ole väliä.
sijoituksen syynä ei olekaan kauhea ryyppääminen, vaan vaikka suunnaton elämänkriisi, esimerkiksi läheisen kuolema ja syöpä samaan syssyyn tms. Kyllä tällaisissa tapauksissa väliaikaisetkin sijoitukset pitää tulla kysymykseen. Ihmiset voi ajaa niin kauheisiin tilanteisiin muutkin asiat kuin päihteen. Mielenterveysongelmakin voi ilmetä ihan ennalta ilmoittamatta terveelle ihmiselle tai vaikkapa aivohalvaus työkyvyn menettämisineen jne.
Käsittääkseni päihde-moniongelmaisille perheille aika harvoin palautetaan lapsia, koska ongelmat ovat niin syviä, ettei niitä oikein korjattua saada.