En uskalla kertoa läheisilleni, että olen raskaana, milloin on pakko?
Olen 37 v ja raskaana 16 viikolla. Milloin minun on pakko kertoa läheisilleni ja työtovereilleni asiasta? Mieheni toki tietää asiata, sillä raskaus on suunniteltu ja odotettu.
Mutta töissä en haluaisi kertoa ennen kuin on aivan pakko. Siitä seuraa spekulointia ja härdelliä, kun kolleegat alkavat kytätä, että kuka sijaistaa minua ja kuinkahan kauan olen poissa.
Jos kaikki menee hyvin, lapsemme on ensimmäinen lapsenlapsi molempien suvussa ja tiedän, että anoppini riemastuu ikihyviksi ja omatkin vanhempani ovat aivan lääpällään. Ongelma heille kertomisessa on kuitenkin siskoni, joka on yrittänyt lasta jo 8 vuotta. Hän on miehensä kanssa käynyt hedelmöityshoidoissa ilman tulosta ja aihe on hänelle todella kipeä. Jos kerron raskaudestani äidilleni, äitini puhuu takuulla aiheesta sisarelleni, joka on jo muutenkin masentunut. Äitini ei tiedä sisareni vauvahaaveista.
Tää on tosi kurjaa.
Eli millä viikolla meidän on viimeistään kerrottava raskaudesta, jos haluamme pitää asian omana tietonamme mahdollisimman pitkään?
Kommentit (58)
sukulaisille ei tarvitse kertoa vaikka koskaan,
mutta pienemmällä pahalla selviää, kun kertoo ajoissa...
Onnea sinulle! Nauti raskaudestasi, eihän se ole siskoltasi pois. Älä turhaa mieti asioita hänen kannaltaan. Työnantajalle taitaa olla laissa määrätty että 2kk ennen lomalle jäämistä on ilmoitettava. Sukulaisille vaikka sitten kun vauva syntyy? Eihän sitä ole pakko kertoa, jos et halua. Tai jos näette säännöllisesti niin antakaa arvata mahan koosta ;)
Kaikkea hyvää raskauteesi!
2 kk ennen äitiysloman alkua. No siinä vaiheessa raskaudesta tuskin on enää epäilystäkään eli eiköhän lie jo tullut muuten ilmi.
Ja muuten kertomiseen vaikuttaa aika paljon se miten aikaisin maha tulee esiin (mikä on erittäin yksilöllistä). Siis jos haluat salata raskauden mahdollisimman pitkään.
Toisaalta mietin miksi ihmeessä salaisit sen lähimmiltäsi, siitäkin meinaan voi loukkaantua ettei kerro... No itsepä sukulaisesi tunnet.
sun pitäisi itse kertoa sisarellesi ennen, kuin äidillesi. Hänkin kuulisi siitä varmasti mielummin sinulta itseltäsi. Ettei tule sellaista oloa, että välttelet nyt häntä, kun tiedät asian olevan kipeä. Ei siinä auta muu, kuin sanoa mikä tilanne on. Voit myös tuoda julki sen, että tiedät asian olevan hänelle kipeä ja ymmärrät sen. Mutta silti, vaikka asia tuntuu sisarestasi pahalta, saat sinä itse olla iloinen. Kun sisaresi tietää, niin hän on ainakin varautunut siihen, mitä tuleman pitää, kun äitisi saa asiasta tietää.
Ensinnäkin, paljon onnea raskaudesta!
Töihin (esimiehelle) on kerrottava viimeistään 2 kk ennen töistä poisjäämistä.
Itse juttelisin siskon kanssa jo nyt. Vaikka se onkin varmasti vaikeaa, mutta mielestäni se "valehtelu ja salaaminen" olisi vielä pahempaa! Voithan olla kertomatta isovanhemmille ihan niin pitkään kun se teistä itsestä hyvältä tuntuu, mutta siskolle olisin rehellinen jo hyvinkin pian!
Kertokaa siskollesi ennen kuin muille sukulaisille. Näin hän saa aikaa käsitellä asiaa.
Itselleni kävi kuten siskollesi, meillä yritystä oli takana 7 vuotta kaikkine hoitoineen kun siskoni ilmoitti raskaudesta.
Elämä on välillä kovaa, mutta sinulla on täysi oikeus nauttia raskaudestasi siskosi tilanteesta huolimatta.
voit kertoa esimiehellesi/naisellesi ensi ja pyydät vaikka tätä olemaan hiljaa asiasta. Ja sitten soitat siskollesi ja kerrot.
Ethän sä voi ikuisesti olla hiljaa ja parempi ns bite the bullet ennenkun joku kahvipöydässä kommentoi ja kysyy 10 muun edessä että koska syntyy :)
Ja kenelle kerroit eka. Ja miten siskosi uutisen otti...?
Ja sitten vasta mietit muita. Jos salaat tuota asiaa vielä pitempään, on se todella loukkaavaa läheisiäsi kohtaa - ja tietysti tulee sitä suurempana shokkina sisarellesi, mitä vähemmän hänellä on aikaa tottua ajatukseen sinun vauvastasi omien surujensa keskellä.
Oma esimerkkini, vähän sinne päin: ystäväni, työkaverini esikoisvauva kuoli kohtuun viikolla 32. Minä sain tietää olevani raskaana muutamaa viikkoa myöhemmin. Np-ultran jälkeen kerroin ensimmäisenä hänelle, että odotan vauvaa. Hän siis kuuli asiasta aiemmin kuin edes lapsen tulevat tädit, sedät ja isovanhemmat. Ystäväni oli yhtä aikaa iloinen ja surullinen, yhdessä itkettiin ja halattiin. Hän arvosti suuresti sitä, että tulin kertomaan asian hänelle erikseen henkilökohtaisesti enkä antanut juorumyllyn hoitaa uutisointia.
Ensinnäkin, paljon onnea raskaudesta!
Töihin (esimiehelle) on kerrottava viimeistään 2 kk ennen töistä poisjäämistä.
Itse juttelisin siskon kanssa jo nyt. Vaikka se onkin varmasti vaikeaa, mutta mielestäni se "valehtelu ja salaaminen" olisi vielä pahempaa! Voithan olla kertomatta isovanhemmille ihan niin pitkään kun se teistä itsestä hyvältä tuntuu, mutta siskolle olisin rehellinen jo hyvinkin pian!
ei tarvitse kertoa kellekään mitään. Niin paljon menee raskauksia nykyän kesken, et itte en alkas mitään sanoo kellekään, huomatkoon sitten itte kun se raskaus näkyy. Miksi ihmessä sitä pitäs ilmoitela, mitä se teidän sukulaisille kuulu, sun odotus?
kun sisareni on sanonut minulle monta kertaa tässä vuosien varrella, että helppohan meidän on, kun emme ole mitään lasta elämäämme halunneet. Ja on totta, että olemme mieheni kanssa nauttineet dinkkuelämästä täysin rinnoin. Nyt vain tuli se vaihe elämässä, että oli pakko katsoa peiliin ja todeta, että kyllä me se lapsi halutaan.
Sisareni on monta kertaa todennut muun muassa, että minusta tulisi kamala äiti, kun olen niin urakeskeinen. Että meidän elämäämme lapsi ei mahtuisi. Olen vaan hymähdellyt jotain vastaukseksi. Vuosi sitten hän totesi minulle, että olisi maailman epäreiluinta, jos minä tulisin kaiken tämän jälkeen raskaaksi ja hän joutuisi katselemaan vain sivusta.
On tää kaameeta.
Ap
kun sisareni on sanonut minulle monta kertaa tässä vuosien varrella, että helppohan meidän on, kun emme ole mitään lasta elämäämme halunneet. Ja on totta, että olemme mieheni kanssa nauttineet dinkkuelämästä täysin rinnoin. Nyt vain tuli se vaihe elämässä, että oli pakko katsoa peiliin ja todeta, että kyllä me se lapsi halutaan.
Sisareni on monta kertaa todennut muun muassa, että minusta tulisi kamala äiti, kun olen niin urakeskeinen. Että meidän elämäämme lapsi ei mahtuisi. Olen vaan hymähdellyt jotain vastaukseksi. Vuosi sitten hän totesi minulle, että olisi maailman epäreiluinta, jos minä tulisin kaiken tämän jälkeen raskaaksi ja hän joutuisi katselemaan vain sivusta.
On tää kaameeta.
Ap
Mutta kerro nyt hänelle kuitenkin henkilökohtaisesti, liikoja hehkuttamatta. Ja annat siskolle aikaa sulatella asiaa.
Tiedän tunteen. Minun siskoni oli yrittänyt lasta pari vvuotta, kun meillä tärppäsi. Sai kauheet kilarit, kun kerroin, että meille tulee jälkikasvua. Se ei puhunut mulle monen kuukauteen.
Suhteemme palasi normaaliksi vasta, kun hän oli itse raskaana inseminaation jälkeen.
kuulostavat siltä kuin hän olisi varmistellut asiaa, että ettehän vain hanki vauvaa, kun me emme saa. Se ei ole maailamn epäreiluinta, että sinä odotat vauvaa ja siskosi ei.Näin on monesti. Sinä et voi jättää lapsia hankkimatta siksi, ettei joku toinen, vaikka se olis oma sisko, kärsiilapsettomuudesta. Asia on toki erittäin kipeä ja sinun tulisikin kertoa siitä ensin siskollesi. Ja muutoinkin sukulaisille heti kun olet valmis.Lapsen saaminen tulisi olla iloinen asia eikä sun tarvis häpeillä sitä. älä tee kertomisesta niin suurta asiaa. Itselläni alkoi maha kummassakin raskaudessa näkyä pian ja olemus muutenkin muuttuu nopeasti "pehmeämmäksi" niin että raskautesi saattaetaan huomata piankin.Ylpeästi vain esikoista odottelemaan!
Varmistelu on just oikea sana. Kun nyt mietin siskoni puheita ja kommentteja niin se on juuri ollut siltä varmistelua, että emmehän vain me ole hankkimassa lapsia. Enhä hän on sillä samalla suojellut itseään.
Hän on aina sanonut, että hän aikoo olla suvun ensimmäinen uuden polven äiti. Ja on tavallaan pitänyt huolen siitä, että muilla ei siihen rooliin ole asiaa.
Ap
kuulostavat siltä kuin hän olisi varmistellut asiaa, että ettehän vain hanki vauvaa, kun me emme saa. Se ei ole maailamn epäreiluinta, että sinä odotat vauvaa ja siskosi ei.Näin on monesti. Sinä et voi jättää lapsia hankkimatta siksi, ettei joku toinen, vaikka se olis oma sisko, kärsiilapsettomuudesta. Asia on toki erittäin kipeä ja sinun tulisikin kertoa siitä ensin siskollesi. Ja muutoinkin sukulaisille heti kun olet valmis.Lapsen saaminen tulisi olla iloinen asia eikä sun tarvis häpeillä sitä. älä tee kertomisesta niin suurta asiaa. Itselläni alkoi maha kummassakin raskaudessa näkyä pian ja olemus muutenkin muuttuu nopeasti "pehmeämmäksi" niin että raskautesi saattaetaan huomata piankin.Ylpeästi vain esikoista odottelemaan!
jossa kertoisin asian ja mahdollisimman pian.
Itselläni on takana 9 vuotta lapsettomuus hoitoa ja läheisten vauvauutiset olivat kauhea ja parhaiten sen otti vastaan, kun sitä raskauspakkausta ei tarvinnut heti nähdä.
Mä olen kanssa sitä mieltä, että kerro ihan ensimmäiseksi siskollesi. Vaikka kirjeen muodossa. MEinaan jos et saisi selitettyä puhumalla kaikkea haluamaasi (että tiedät kuinka vaikea asia siskollesi tämä on hyväksyä). Voihan sen kirjeenkin antaa vaikka kasvotusten silti.
Selität myös sen, että vauvaa haluatte vaikka ehkä aikaisemmin ei siltä ole näyttänyt.
Siskon tahtiin mennään tässäkin.