Lue keskustelun säännöt.
En uskalla kertoa läheisilleni, että olen raskaana, milloin on pakko?
20.09.2010 |
Olen 37 v ja raskaana 16 viikolla. Milloin minun on pakko kertoa läheisilleni ja työtovereilleni asiasta? Mieheni toki tietää asiata, sillä raskaus on suunniteltu ja odotettu.
Mutta töissä en haluaisi kertoa ennen kuin on aivan pakko. Siitä seuraa spekulointia ja härdelliä, kun kolleegat alkavat kytätä, että kuka sijaistaa minua ja kuinkahan kauan olen poissa.
Jos kaikki menee hyvin, lapsemme on ensimmäinen lapsenlapsi molempien suvussa ja tiedän, että anoppini riemastuu ikihyviksi ja omatkin vanhempani ovat aivan lääpällään. Ongelma heille kertomisessa on kuitenkin siskoni, joka on yrittänyt lasta jo 8 vuotta. Hän on miehensä kanssa käynyt hedelmöityshoidoissa ilman tulosta ja aihe on hänelle todella kipeä. Jos kerron raskaudestani äidilleni, äitini puhuu takuulla aiheesta sisarelleni, joka on jo muutenkin masentunut. Äitini ei tiedä sisareni vauvahaaveista.
Tää on tosi kurjaa.
Eli millä viikolla meidän on viimeistään kerrottava raskaudesta, jos haluamme pitää asian omana tietonamme mahdollisimman pitkään?
Kommentit (58)
Toinen osapuoli oli erittäin hyvä ystäväni. He olivat yrittäneet lasta pari vuotta (me emme). Menivät tutkimuksiin ja aloittivat hedelmöityishoidot. Eivät tulleet ensimmäisten hoitojen jälkeen raskaaksi. Minä olin juuri samoihin aikoihin tehnyt positiivisen raskaustestin. Jännitin todella ystävälleni kertomista. Joten kirjoitin kirjeen (kirjoittelimme tuohon aikaan muutenkin, ei ollut sähköposti vielä niin yleinen). Kerroin asiasta ja kirjoitin, että en halunnut soittaa ja pudottaa uutisen tyhjästä vaan halusin näin antaa ystävälleni aikaa sulatella asiaa. Pyysin häntä soittamaan minulle, kun on valmis juttelemaan asiasta.
Soitti samana iltana, kun oli saanut kirjeen. Sanoin, että oli hyvä lukea uutinen rauhassa mutta halusi kuitenkin soittaa miltei heti ja onnitella asiasta.
He raskautuivat aika pian toisen hedelmöityishoidon ansiosta :) Ja meidän lapsilla on 8 kk ikäeroa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että munkin mielestä voisi olla hyvä mainita, että raskaus on toivottu, ettei kyse ole mistään vahingosta, jonka nyt vaan päätitte hyväksyä. Vaan että päädyitte yrittämään raskausta harkittuanne asiaa.
Siis jotenkin toisit esille sen, ettei kyse ole sellaisesta epäreiluudesta kuin siskosi ehkä muuten kuvittelisi. Hän muuten luultavasti itkee katkerana, että ne, jotka haluaisivat lapsia, eivät niitä saa, ja ne, jotka eivät halua, saavat lapsia.
että munkin mielestä voisi olla hyvä mainita, että raskaus on toivottu, ettei kyse ole mistään vahingosta, jonka nyt vaan päätitte hyväksyä. Vaan että päädyitte yrittämään raskausta harkittuanne asiaa.
Siis jotenkin toisit esille sen, ettei kyse ole sellaisesta epäreiluudesta kuin siskosi ehkä muuten kuvittelisi. Hän muuten luultavasti itkee katkerana, että ne, jotka haluaisivat lapsia, eivät niitä saa, ja ne, jotka eivät halua, saavat lapsia.
mitä oikeutta kenelläkään on kuvitella sellaista? Mun mielestäni kenenkään ei KOSKAAN pitäisi joutua selittelemään tämmöisiä!
Työpaikalla voit ilmoittaa pomollesi, eikös niillä ole vaitiolovelvollisuus alaistensa asioista? Pomon asiahan se on se sijainen sulle valita,jos ne siellä kisailee keskenään, niin ei se ole sun ongelmas. Nauti raskaudestasi. Kohtahan se alkaa jo näkyä.Siskosi tilanne on ikävä, mutta sinun vikasi se ei ole, eikä sun tarttee kenellekään selitellä oliko raskaus toivottu vai ei. Ei se kellekään kuulu.Ymmärtäähän sen jos siskosi loukkaantuu, mutta älä jää suremaan sitä vaan nauti nyt. Raskaus ja vauvan syntymä on jotakin niin ainutkertaista. Ilmottele sit täällä miten kävi, kun oot kertonu läheisillesi? Hyvää odotusta ja syksyn jatkoa sinulle!
T 6,5kk tyttövauvan äiti
kun sisareni on sanonut minulle monta kertaa tässä vuosien varrella, että helppohan meidän on, kun emme ole mitään lasta elämäämme halunneet. Ja on totta, että olemme mieheni kanssa nauttineet dinkkuelämästä täysin rinnoin. Nyt vain tuli se vaihe elämässä, että oli pakko katsoa peiliin ja todeta, että kyllä me se lapsi halutaan.
Sisareni on monta kertaa todennut muun muassa, että minusta tulisi kamala äiti, kun olen niin urakeskeinen. Että meidän elämäämme lapsi ei mahtuisi. Olen vaan hymähdellyt jotain vastaukseksi. Vuosi sitten hän totesi minulle, että olisi maailman epäreiluinta, jos minä tulisin kaiken tämän jälkeen raskaaksi ja hän joutuisi katselemaan vain sivusta.
On tää kaameeta.
Ap
sikäli älä hänen reagoinnistaan huolehdi. teillä tuo hetki on nyt, et voi elää elämääsi sen mukaan mitä joku toinen jää paitsi! Eikä sinun lapsesi ole siskoltasi pois..
meillä lähipiirissä on yli 15 vuotta lasta yrittänyt pariskunta, ja itse olen siinä ajassa saanut 4 lasta, viidettä odotan. On se kertominen kova pala... mutta emme mekään voi oll aelämättä elämäämme siksi että toiset eivät siinä onnistu!
Nauti raskaudestasi, ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on takana vähän samanlainen kokemus kuin teillä nyt. Sisareni oli yrittänyt miehensä kanssa lasta pari vuotta ja vuodattanut minulle surkeuttaan. En ollut koskaan sanonut hänelle, että meillä on yritys päällä myös. Ja sitten kun meitä onnisti, oli todella vaikeaa kertoa uutista hänelle. Kerroin viikolla 18, kun ajattelimme, että vaarallisimmat ajat raskaudesta olisivat ohi.
Sisareni suuttui todella pahasti. Muistan vielä kuinka hän lähti huoneesta ovet paukkuen ja linnoittautui vessaan. Hänen miehensä joutui maanittelemaan häntä sieltä ulos. Sisareni huusi minulle, että hän pitää minua petturina. Ja yhtä sun muuta toistakin.
Toivottavasti sinun siskosi ei ole yhtä lapsellinen. Yritin kertoa omalleni asiallisesti, mutta hän otti asian mielestäni liiankin dramaattisesti.Vielä lapsen synnyttyäkin hän kuittaili minulle ilkeästi. Hän nimittelee minua vieläkin perhejuhlissa salaraskaaksi.
Vauvauutisesi voi aiheuttaa jälkikäteenkin tosiaan kaikenmoista kuittailua ja lapsen juhlista poisjäämistä yms. Mulla korjaantu siskon kanssa välit välittömästi kun hänkin saa nyt lapsen.
Hänellä sentään oli tiedossa, että haluamme tenavan, eikä hänellä sitä mitään vastaan ollut. Pettymys ja kateus omasta lapsettomuudesta voivat vain olla niin valtavia, etteivät ne pysy aisoissa, vaikka kuinka yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä saat ja sinun pitääkin iloita raskaudestasi. ja sinun pitää voida kertoa asia tuleville mummoille. ja heidän pitää saada nauttia myöskin tilanteesta. Sinun sisaresi lapsettomuus on surullista, mutta se ei ole sinun vikasi.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Meillä oli jo poika ennestään, sitten yritimme toista, joka ei meinannut saada alkuaan millään. Samoihin aikoihin kuulin että isosiskolla on ongelmia lapsen alulle laittamisesta. Jopa isäni neuvoi olemaan hiljaa ja iloinen yhdestä lapsesta:"Sinulla sentään on yksi." En olisi saanut huolestua enkä toivoa toista.
Ja kun tulin raskaaksi vähän ennen siskoani, minua neuvottiin olemaan hehkuttamatta, ettei vain sisko pahoita mieltään. Ole siinä sitten onnellinen raskaudestasi. Yhä edelleen tämä kakkonen kantaa mielessäni mukanaan tätä taakkaa. Onneksi siskonikin tuli raskaaksi ja sai lapsensa, joten en jäänyt ikuisiksi ajoiksi kierteeseen.
Minä olen vakuuttunut, että osittain kiltin tytön kasvatustaustani aiheuttaa tämän. Että tunnen/tunsin syyllisyyttä. Että en uskalla koskaan iloita mistään, sillä mäkeenhän se menee. Ennemmin tai myöhemmin.
AP:lle: kerro siskollesi HETI. :)
kun sisko ei vauvaa saa? Hä?
Taidat olla niitä mammoja, joka tyrkkää sisaruksen mukaan synttäreille vaikka vain toinen saa kutsun ettei Jesmina-Jinnicalle tulisi paha mieli. JA aina samat lahjatkin on saatava, vaikka on vain toisen synttärit. Se kun kertoo "ihmisyydestä"...
Yök!
eikä sinun tarvitse sitä pyytää anteeksi, että olet raskaana. Saat iloita omasta onnestasi! Ymmärrettävää on, jos siskosi ei pysty olemaan kanssasi vähään aikaan tekemisissä. Se on hänen asiansa. Mutta ei sinun kuulu siitä syyllistyä.
se raskaus/lapsi on joku päteämisen mitta voi sanoa noin. Siskollesi kannattaa olla neutraali, ja on normaalia, että syyllistyy. Se kertoo ihmisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kärsineenä neuvon, että kerro ensin siskollesi. Itse olisin vastaavassa tilanteessa halunnut tietää asiasta ensin esim. tekstarilla tai sähköpostilla. Tässä yksi kirje, minkä saaminen olisi tuntuntu hyvälle.. Rakas siskoni Minun on kerrottava sinulle jotain, jonka tiedän tuntuvan sinusta pahalle. Olen raskaana, laskettu aika on xx.xx. Olen iloinen asiasta mutta äärettömän surullinen siitä, että tiedän tämän sattuvan sinuun. Kukaan muu ei vielä tiedä, halusin sinun olevan ensimmäinen. Aion kertoa äidille ja isälle (aika johonkin ainakin parin viikon päähän). Olet minulle rakas ja toivon niin kovasti, että saat ikioman nyytin syliisi. Siskosi Oma siskoni lähetteli ultra- ja masukuvia viikottain, vaikka saimme keskenmenon 3v yrittämisen jälkeen...
liian lällyä meidän sisaruksille olis tuollainen. Eihän me olla ennenkään sanottu että ollaan toisillemme rakkaita.
toivon todela että saat oman nyytin syliisi..voi vittu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista.
Hyvä saada vähän kaikupohjaa omille ajatuksille.
Mietittiin juuri eilen illalla mieheni kanssa, että miten edetään. Hän ei haluaisi kertoa sisarelleni ennen kuin on aivan pakko. Minä taas alan kallistua varhaisen kertomisen suuntaan.
Mieheni toivoisi, että kertoisimme hänen äidilleen aiemmin, mutta minusta olisi parempi kertoa molemmille mummoille suurin piirtein yhtä aikaa, jotta heille ei kummallekaan synny mielikuvaa, että noi toiset tiesi paljon ennen meitä...
Tilanne tuntuu melkoiselta nuorallatanssimiselta.
Ap
Hän nimittelee minua vieläkin perhejuhlissa salaraskaaksi.
Vitsi mahtava sisko!
Oikeesti, jos mun sisko kuittailis mulle, että oon suvun salaraskas, toteisin vaan, että pikkusysterillä on jäänyt vähän toi kiukutteluvaihe päälle. Että kasvais jo aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne huomaavat asian viimeistään siinä vaiheessa, kun joulukorttiin ilmestyy uusi nimi. En minäkään ole kertonut oikeastaan kellekään sukulaiselle tästä viidennestä vauvastamme, mutta kyllä ne kaikki tuntuvat jo asiasta tietävän (nyt menossa rv28)
suuri numero? Tottakai se on ainutkertaista sille yhdelle perheelle, mutta jotenkin mua korpee suunnattomasti nämä ohjeet, että tottaki kerrot töissä, tiedon pimittäminen jne.
Minä en ole koskaan (kaksi kertaa) kertonut kuin töissä raskaudesta. Kyllä se on ennen pitkään käynyt kaikille selväksi.
Ymmärrän ap:n huolen. Itse neuvoisin tekemään niin, kuin teidän perheessä tehdään. Jos olet läheinen siskosi kanssa, niin voit kertoa hänelle suoraan. Voi myös olla parasta, että äitisi välittää tiedon eteenpäin. Mieti miten se teidän perheessä toimisi parhaiten.
kertonut heti hänelle, siis testiteon jälkeen. Hän on itsekin äiti, mutta ihmisenä sellainen, että kaikki pitää heti jakaa ja kertoa eteenpäin. Se on minun mielestäni ärsyttävää.
kertonut heti hänelle, siis testiteon jälkeen. Hän on itsekin äiti, mutta ihmisenä sellainen, että kaikki pitää heti jakaa ja kertoa eteenpäin. Se on minun mielestäni ärsyttävää.
jos kaikki pitäisi heti kertoa systerille! Aikuisilla ihmisillä on jo oma perhe-elämänsä.
itse haluaisin, että saisin tiedon sisareni raskaudesta lyhyesti, ytimekkääsi ja puhelimessa. Että sisko soittaisi ja sanoisi että "Hei, mulle on uutisia. Meille tulee lapsi - on tässä odoteltu että raskaus on vähän pidemmällä, mutta nyt alkaa jo olla aika kertoa ihmisille." EIkä se kuvittelisi tai esittäisi tietävänsä mun tunteistani mitään, eikä tarvis alkaa niitä siinä vatvoa vaan vois sanoa vaan et "onneksi olkoon". mitään muuta sanottavaahan mulla ei vois olla. Se osais lopettaa puhelun aika nopeasti tai jutella lopunpuhelua muista asioista. Ei mitään läämyilyä, vaan asiaa.