En uskalla kertoa läheisilleni, että olen raskaana, milloin on pakko?

Kun nyt rupesin tässä teille tilittämään...

Eli mulla on kai huono omatunto jotenkin siitä, että en koskaan ole kokenut mitään suurta vauvakuumetta. Minusta on ollut aina hämmentävää, kun jotkut naiset ovat puhuneet vauvakuumeestaan ja kuinka he ovat aina innoissaan nähdessään muiden lapsia.

Minä en ole koskaan sellaista kokenut ja ehkä siksi en kovin äidilliseksi itseäni ole tuntenut. En oikeasti ole koskaan halunnut ottaa esimerkiksi ystävien vauvoja syliin.

Nyt, kun päätimme kokeilla mieheni kanssa, että saisimmeko me lasta, päätöls tehtiin hyvin rationaalisin perustein. Minulla alkaa olla ikää ja mietimme, ettemme halua olla yksinäisiä vanhuksia, vaan haluamme aidosti perheen. Jos ei lasta koskaan uskalla hankkia, ei siis jälkeläistäkään saa. Olen itse aina tullut mainiosti teini-ikäisten kanssa toimeen, mutta pikkuvauvat ovat olleet minulle mysteeri, jota olen suorastaan arastellut ja vältellyt.

Näistä kaikista syistä siis johtuen itsekin ajattelen, etten ehkä ansaitse tätä onnea, että meille kenties on tulossa oma lapsi.

Ap

sai keskenmenon samaan aikaan kun minä olin raskaana. Vauvat olisivat syntyneet ihan samoihin aikoihin, jos ydstäväni lapsi olisi saanut elää. Tämä ystäväni lähetti viestin toisen, yhteisen ystävämme kautta, että hän ei halua nähdä minua raskaana, koska oma menetys oli niin kipeä, mutta hän haluaisi, että ystävyytemme jatkuisi sitten myöhemmin. Tämä ilman muuta sopi minulle, ja niin kävikin, että kun aikaa oli kulunut tarpeeksi, ystävyys ja yhteydenpito jatkui.



Anna siskollesi tämä mahdollisuus! Kerrot hänelle ensimmäisenä (tosiaan, vaikka kirjeellä tms, että hänellä on tilaisuus miettiä reaktiotaan rauhassa), ja annat siskon määritellä, kuinka paljon hän pitää sinuun yhteyttä.



Myös pomolle olisi reilua kertoa ennen kuin työtoverit arvaavat muutenkin, vaikka niin, että pyydät pitämään omana tietonaan.

txt on aika kylmä tapa esittää asioita. Kirjeen siskosi saisi lukea rauhassa ja mietiskellä ensin itsekseen asiaa. Hän varmasti puhuu sinun kanssa asiasta heti kun alkujärkytys on ohi.

Mutta tosiaan ensin kannattaa kertoa siskolle ja antaa hänelle hetki aikaa sulatella asiaa jonka jälkeen vasta kertoa muille sukulaisille. Töissä kerrot sitten kun sopiva tilanne tulee vastaa, tietysti ennen sitä kuin takaraja 2kk tulee vastaan.

siskolle laittaisin tekstiviestin/kirjeen

jossa kertoisin asian ja mahdollisimman pian.

Itselläni on takana 9 vuotta lapsettomuus hoitoa ja läheisten vauvauutiset olivat kauhea ja parhaiten sen otti vastaan, kun sitä raskauspakkausta ei tarvinnut heti nähdä.

ja meidän kolmosta on tehty periaatteella "tulee jos on tullakseen" nyt 7 vuotta. Mitään vikaa meissä ei kuulemma ole. Luulen ettei kolmosta taida koskaan tullakaan.



Olen aina ajatellut, ettei mun masu-asiat kuulu muille, eikä ole multa pois, jos joku saa vauvan. Mua on todella pistänyt raivoksi nämä lapsettomien "ota mun tunteet huomioon"-höpötykset. Maailma pyörii ja jatkaa pyörimistään, sait lapsen tai et! Menkää vähän itseenne!



Jos lapseton tukehtuu kateuteen, loukkaantuu ja suuttuu siksi, että sisko saa vauvan, sen on itsensä syytä katsoa peiliin. Sieltä näkyy tosi rumasti vihreä naama.



Amen.

Jos olet uraihminen, voi uutisesti olla todella uutinen työpaikalla.

Itselleni töissä kertominen aiheutti sen, että esimies tenttasi minua heti, että kauanko aion olla äitisylomalla ja että enhän sitten aio mitään hoitovapaita pitää, koska sitten minun toimenkuvaani täytyisi muuttaa ja sijainen saattaisi ajaa minusta ohi, jos olen pitkään poissa.

Tsemppiä!

mutta tuo kirje oli erityisesti paras lähestymismuoto. Mutta ikeasti nuo sanat kävivät usein mielessä.



Onnea raskaudestasi, nyt minäkin len sen saanut kokea ja olen 2kk tytön äiti.

Nyt kun minulla oma vauva ja mietin ajatuksiani, tuntuu, että len toiminutvääin ystäviäni kohtaan.

ja meidän kolmosta on tehty periaatteella "tulee jos on tullakseen" nyt 7 vuotta. Mitään vikaa meissä ei kuulemma ole. Luulen ettei kolmosta taida koskaan tullakaan. Olen aina ajatellut, ettei mun masu-asiat kuulu muille, eikä ole multa pois, jos joku saa vauvan. Mua on todella pistänyt raivoksi nämä lapsettomien "ota mun tunteet huomioon"-höpötykset. Maailma pyörii ja jatkaa pyörimistään, sait lapsen tai et! Menkää vähän itseenne! Jos lapseton tukehtuu kateuteen, loukkaantuu ja suuttuu siksi, että sisko saa vauvan, sen on itsensä syytä katsoa peiliin. Sieltä näkyy tosi rumasti vihreä naama. Amen.

Ei sun tarvitse kertoa kuin töissä 2 kk ennen äitiyslomaa.



En minäkään ole kertonut kenellekään. Nyt viikkoja kasassa 29. Viime viikolla näin äitiäni ja hän tietää nyt.

muttei se mutta sitä että te saatte lapsen ja sinulla on oikeus iloita vauvastasi.

Sano siskollesi että ymmärrät että tämä on hänelle todella tuskallista mutta et sinä voi suunnitella elämääsi niin että siskollesi ei tulisi paha mieli.

sinä saat ja sinun pitääkin iloita raskaudestasi. ja sinun pitää voida kertoa asia tuleville mummoille. ja heidän pitää saada nauttia myöskin tilanteesta. Sinun sisaresi lapsettomuus on surullista, mutta se ei ole sinun vikasi. Jos nyt jotenkin haluat ottaa huomioon siskosi tunteet niin kerro hälle ensin, jotte se tule kuin lyönti kasvoille äidiltäsi. äläkä ole alentuva siskoasi kohtaan, älä sano tyylin.meille tulee vauva, etteköhän tekin kohta saa.... se on hmmm.. no joo. Mielummin tyyliin, haluan sinun tietävän ensimmäisenä...jne.

muutenkaan. Töissä ei tarvitse puhua raskaudesta ollenkaan, ainoastaan esimiehelle täytyy ilmoittaa 2kk ennen. Hänellä taas ei ole oikeutta kommentoida tai puhua asiasta kenellekään.

Eli hiljaa töissä.



Ymmärrän siskoasi tiettyyn pisteeseen asti, sillä olen itse kärsinyt lapsettomuudesta ja kyllä se kirpaisi kun ystävät saivat lapsia ja joku mietti aborttia. Kuitenkin aikuisen on ymmärrettävä, että maailma ei kulje yhden ihmisen suunnitelmien mukaan.

Me onneksi saimme lapsen, mutta pitkä lapsettomuus aiheuttaa katkeruutta.

Koeta pitää pää kylmänä, kun kerrot sille.

muutenkaan. Töissä ei tarvitse puhua raskaudesta ollenkaan, ainoastaan esimiehelle täytyy ilmoittaa 2kk ennen. Hänellä taas ei ole oikeutta kommentoida tai puhua asiasta kenellekään. Eli hiljaa töissä.

Tiedon "pihtaaminen" töissä ei mitenkään edesauta tilannetta äitiys/hoitovapaan jälkeen.

Terv. Uraputkiäiti, joka piti kolmen vuoden vapaan lasten takia ja hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa

eikä sinun tarvitse sitä pyytää anteeksi, että olet raskaana. Saat iloita omasta onnestasi!



Ymmärrettävää on, jos siskosi ei pysty olemaan kanssasi vähään aikaan tekemisissä. Se on hänen asiansa. Mutta ei sinun kuulu siitä syyllistyä.

ihan turha pantata virallista tietoa, kun 4-6 viikon sisään jokainen vastaantulija pystyy päältä näkemään, että vauva on tulossa.



Ja työpaikalla kannattaa todellakin kertoa hyvissä ajoin sekä vauvasta, että äitiys-vanhempain -ja hoitovapaa-suunnitelmistasi. Spekulaatio vähenee sillä keinoin verrattuna siihen, että "salailisit" jotain mitä on mahdoton oikeasti salata. Ja se spekulaatio suuntautuu toisin, ei sua vastaan, kun itse olet avoin.



Samaa avoimuutta suosittelen perheessäkin. Kerrot vain, että asiat on nyt näin - sekä siskollssi että äidillesi. Avoimesti ja rehellisesti ja sitten jätät heille tilaa omiin tunteisiinsa.

kenellekään vielä mitään. Voit hyvin odottaa useammankin viikon ja miettiä asiaa rauhassa. Olet kuitenkin vielä niin alkuvaiheessa raskautta, että se ei näy. Rauhassa vaan mietit asiaa. Etkä tee omasta raskaudestasi numeroa.

kärsineenä neuvon, että kerro ensin siskollesi.



Itse olisin vastaavassa tilanteessa halunnut tietää asiasta ensin esim. tekstarilla tai sähköpostilla.



Tässä yksi kirje, minkä saaminen olisi tuntuntu hyvälle..





Rakas siskoni



Minun on kerrottava sinulle jotain, jonka tiedän tuntuvan sinusta pahalle. Olen raskaana, laskettu aika on xx.xx. Olen iloinen asiasta mutta äärettömän surullinen siitä, että tiedän tämän sattuvan sinuun.



Kukaan muu ei vielä tiedä, halusin sinun olevan ensimmäinen. Aion kertoa äidille ja isälle (aika johonkin ainakin parin viikon päähän).



Olet minulle rakas ja toivon niin kovasti, että saat ikioman nyytin syliisi.



Siskosi









Oma siskoni lähetteli ultra- ja masukuvia viikottain, vaikka saimme keskenmenon 3v yrittämisen jälkeen...

vielä. Itse olen kertonut vasta rakenneultran jälkeen, tai pari viikkoa siitä.



Ei mulla raskaus näkynyt mitenkään erityisesti vaatteet päällä kuin vasta 6. kuulla. Itse sen toki huomasi, mutta esim. töissä tuskin kukaan.

Ja silloinkin kerroin normiasioiden yhteydessä, esim. ensi kesänä ei ole suuria lomasuunnitelmia, koska...., Ostamme isomman auton, koska.....jne.jne.



Tee niinkuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Mikään pakko ei ole kertoa kenellekään tässä vaihessa. Ja jos joku huomaa, niin sittenhän huomaa. Ei raskautta tarvitse virallistaa muualle kuin Kelaan.

kärsineenä neuvon, että kerro ensin siskollesi. Itse olisin vastaavassa tilanteessa halunnut tietää asiasta ensin esim. tekstarilla tai sähköpostilla. Tässä yksi kirje, minkä saaminen olisi tuntuntu hyvälle.. Rakas siskoni Minun on kerrottava sinulle jotain, jonka tiedän tuntuvan sinusta pahalle. Olen raskaana, laskettu aika on xx.xx. Olen iloinen asiasta mutta äärettömän surullinen siitä, että tiedän tämän sattuvan sinuun. Kukaan muu ei vielä tiedä, halusin sinun olevan ensimmäinen. Aion kertoa äidille ja isälle (aika johonkin ainakin parin viikon päähän). Olet minulle rakas ja toivon niin kovasti, että saat ikioman nyytin syliisi. Siskosi Oma siskoni lähetteli ultra- ja masukuvia viikottain, vaikka saimme keskenmenon 3v yrittämisen jälkeen...

Että voikin olla vastenmielistä!!! Älä nyt ainakaan koskaa lähetä yhtään mitään tällaista.

eikä sinun tarvitse sitä pyytää anteeksi, että olet raskaana. Saat iloita omasta onnestasi! Ymmärrettävää on, jos siskosi ei pysty olemaan kanssasi vähään aikaan tekemisissä. Se on hänen asiansa. Mutta ei sinun kuulu siitä syyllistyä.

se raskaus/lapsi on joku päteämisen mitta voi sanoa noin. Siskollesi kannattaa olla neutraali, ja on normaalia, että syyllistyy. Se kertoo ihmisyydestä.