Apua 4-vuotiaalle...ja äidille :(
Faktat:
- Lapsi siis 4-vuotias, poikalapsi.
- asumme kolmestaan (minä, isoveli 7-vuotta + hän), avioerosta aikaa nyt 3 vuotta. Mielestäni pärjäämme ihan kivasti, arki on ihan sujuvaa. Harrastamme yhdessä ja vietämme aikaa myös kotona.
- Lapset käyvät isällään joka toinen viikonloppu ja lapsi menee sinne mielellään.
- Lapsi on perusluonteeltaan iloinen, reipas ja nauravainen. Pitää kovasti halailusta ja suukottelusta ja siihen on aina mahdollisuus. Eli aina pääsee syliin kun haluaa ja joka päivä halitaan yms.
- Hän käy päiväkodissa hoidossa, hoitopäivien pituudeksi tulee n. 6-7 tuntia (teen lyhennettyä nyt kun esikoinen meni kouluun) Hänellä on siellä kavereita ja hän menee sinne mielellään.
- Hän pitää eniten pyöräilystä, kitaran soittamisesta, musiikista ja autoleikeistä.
Noin reilut kaksi kuukautta sitten alkoi tulla kiukkupuuskia, ns. hermon menettämisiä, kauhea meteli pienistä asioista jotka eivät menneet niin kuin hän halusi. Öisin heräilee, peitto on huonosti, unikaverit hukassa jne. Ellen mene häntä rauhoittamaan, tulee hirveä raivari, itku, parku. Eikä se ole siis mitään pientä meteliä vaan AIVAN KAUHEA meteli ja itku.
On kotona jotenkin levoton, kaikki on huonosti. Välillä sanoo, että joka paikkaan sattuu, on kamala olo. Saunassa ei pysty olemaan kun joka paikkaan kutittaa kuulemma, menee ihan mahdottomasti ja alkaa huutamaan että hyttysiä joka paikassa. Taas hirveä itku ja parku.
Välillä valittaa että varpaat sattuu, välillä että käsiin sattuu. Välillä sattuu vatsaan. Toisinaan taas paita/housut/sukat/pikkuhousut on niin huonosti että sen kuulee naapuriin saakka, itkee ja raivoaa.
JOKA ASIA ON KOKO AJAN HUONOSTI.
Saa raivareita koko ajan, hirveä itku, parku, potkii, hakkaa ja heittää tavaroita. Hetken kun itkee, sitten tahtoo syliin ja rauhoittuu kunnes taas alkaa uusi raivari.
En oikein itse usko mihinkään uhmaan, muutos on niin radikaali ja kun valittaa tosiaan paikkojaankin…
Muutos on niin suuri siihen verrattuna millainen hän on ollut. Alan olla ihan loppu, en jaksaisi yhtään. Ei tee edes mieli hakea lasta enää hoidosta. Isän mielestä (joka näkee lapsia joka toinen vkonloppu) ei mitään ongelmaa ole mutta esim. isovanhemmat jotka näkevät lapsia usein ovat myös huolissaan, näkevät muutoksen.
Mistä saan apua? Vienkö hänet lääkäriin? Vai tutkitanko oman pääni? Vai odotanko vaan että on jotain ohimenevää…vaikka tuntuu etten jaksa.
Kommentit (11)
Uskon, että on ohimenevää, mutta voithan viedä lääkäriin varmuuden vuoksi.
Lapsella voi oikeasti olla fyysinen sairaus, joka ei päälle päin näy.=(
Voit aloittaa myös neuvolasta, riippuen millainen neuvolaterkka teillä on. Itse menin viime viikolla myös 4 v pojan pahan oireilun vuoksi neuvolaan ja voi että helpotti, kun sai edes purkaa nämä pelot sisältäni... ja terkka oli todella fiksu ja nyt odotamme lähetettä perheneuvolaan.
En ole todellakaan mikään alan ammattilainen, joten saattaa mennä syteen ja saveen, mutta ystäväni aistiyliherkkä lapsi oireilee monilla samanlaisilla tavoilla kuin sinun lapsesi?
Nyt kuitenkin aloitat lähtemällä hakemaan apua ja isot voimahalit sinulle ja lapsellesi!
ihan meidän allergisen pojan käytökseltä. Raivaritkin johtuvat siitä, että koko ajan on tosi huono olla jonkun allergiaoireen takia.
Kuulostaa joltain fyysiseltä oireelta niin kuin allergia.
että nelivuotias osaa jo sanoa rehellisesti että sattuu ja sitä pitää uskoa, eli voi yrittää tietysti kerjätä huomiota kun alkaa olla jo kekseliäisyyttä ja järkeä mutta kun kuuntelet mitä kertoo niin vie oireiden perusteella lääkäriin.
enkä usko että jos ero oli kun lapsi yksivuotias ja ns kasvanut tilanteeseen että sitä enää mitenkään yhtä-äkkia alkaisi oireilla..
olipa epäselvä vastaus :D
ja todella usein karjuu, on levoton, valittaa jotain(kuuma/kylmä, pää kipeä/ei kipeä) ja tarhasta kuulimme että levottomuus jatkuu siellä.
Pojalla oli erittäin raju 2 v uhma (2 tuntia huusi aivan hysteerisenä jos sukka ei mennyt jalkaan).
Nyt aikamoista aaltoliikettä, jotkut päivät parempia ja jotkun vaikempia.
Meillä auttaa loputon huomio ja se ettei itse mene mukaan valitukseen tai menetä hermoja (TODELLA vaikeaa välillä).
Mutta mene ihmeessä ainakin lääkärin kautta ja vaikka sinne perheneuvolaan. Jos meillä ei tilanne jouluun mennessä parantunut niin samaan osoitteeseen äy tie.
eli kylmäurtikaria. Vastaava voi olla myös kosketuksesta tai kuumasta (kosketusurtikaria, joku tekstiilin pinta hankaa tms.) Tuli heti mieleeni kun poikasi sanoi että koskee ja että hyttysiä on joka paikassa, niin ihan tismalleen siltä minun ihoni tuntuu kylmässä ulkoilmassa. Kutittaa, punoittaa, koskee, nipistää, raavittaa. Ihan kuin hyttyset olisivat syöneet joka paikkaan. Silloin olo on todella epämukava enkä itsekään ole parasta seuraa kun koko energia menee siihen että keskityn olemaan kiroilematta ja raapimatta.
Googlaa vaikkapa urtikaria ja tarkkaile saunassa nouseeko paukamia. (saunassa voi näkyä vähän huonosti jos iho punoittaa saunan lämmöstä). Allergialääkkeillä siitä pääsee, zyrtekiä tai Humexia.
Mulla on tytär, joka välillä saa kiukkukohtauksia. Hän tunnistaa tilanteen jo itsekin ja sanoo ensin: Äiti mä en tiedä mikä minulla on, mutta... (Ja alkaa riuhtomaan ja tappelemaan yms.) Ja sitten mä vain totean lempeästi: Ai alkoiko sulla taas se kiukkukohtaus? Ja lapsi sanoo, että joo.
Ja sitten se kiukkukohtaus menee ohi. Lapsella on ollut näitä useamman vuoden, on nyt 7-vuotias. Aiemmin myös heräili joskus yöllä ja huusi ja itki. Näitä ei ole enää.
Siis sanon tämän vain siksi, että saattaa olla jotain ohimenevää, mille ei löydy mitään allergia- tms. selitystä. Meillä on ollut lievempää tämä, niin ei ole tullut mentyä mihinkään tutkimuksiin koskaan, vaikka olen joskus mielessäni miettinyt, mikä tuollaisen "kiukkukohtauksen" takana on. (Tulevat yllättäen.)
Tapahtuuko tätä ainoastaan kotona? Ja sinun läsnäollessasi? Entä päiväkodissa, isän luona tai kun hän on jossain kylässä ilman sinua?
Jos tapahtuu missä vain, menisin ehdottomasti lääkäriin. Jos taas ainoastaan sinun läsnäollessasi, niin silloin kyllä syy voi olla enemmänkin psykologinen...
Meillä allerginen lapsi, joka oireili noin. Ihottumaa toki oli myös mutta usein allergia näkyi ensin pari päivää kiukkuna, kutinana, yöshowna, haluttomuutena pitää vaatteita päällä ym. Ihottuma tuli sitten vasta myöhemmin.
Toinen asia mikä tuli mieleen, niin eihän ole kihomatoja?
kiusataanko päiväkodissa tai muualla? yritäthän puhua pojan kanssa tai jos hän tykkää piirtää, niin pyytää piirtämään ja kertomaan mikä harmittaa.
Kivut voi olla huomion hakua mutta toki myös ihannoikeaa kipua. Onko lapsi atoopikko? onko kasvukipuja? Lääkärit kyllä usein vähättelee tälläisiä oireita.. valitetavasti. Mutta toki kannattaa yrittää lääkärissä käydä.
jos kipuihin vaikka joku syykin olis.
Mä itse kyllä uskon, että hitonmoinen uhma iski päälle. Silloin pitää vaan olla jämäkkänä, samat rutiinit pitää ja silleen.