Eräs liikunta-alan ammattilainen vertasi maalais- ja kaupunkilaislapsia

mutta voi olla kyllä vähän perääkin..

kaupunkilaislapset osaisivat sivistyneesti ja nätisti siihen osallistua, maalaislapset riekkuisivat missä kukakin vailla kuria.

T: "maalaisäiti"

on helppo allekirjoittaa kun on tässä nyt 3 vuotta seurannut omien lasten ja kylässä käyvien kaupunkilaislasten touhuja pihassa. Iso syy on myös äideissä, kulkevat 2-vuotiaiden perässä ettei nyt vaan kaaduta, älä kiipeä sinne ettet putoa ja varo nyt kun siinä on kuoppia ja älä sinä ryömi sinne kun on paremmat haalarit päällä ja..



Sitten ihmetellään ja ihaillaan kuinka motorisesti lahjakkaita meidän samanikäiset lapset on. Onhan ne kun saavat mennä ja tehdä. Ja onhan se tietty eri asia laskea nuo 3v ja 1,5v tuohon aidattuun omaan pihaan leikkimään kuin kaupungissa.

Mutta aina oli tekemistä. Ja päivät menivät ulkona leikkiessä kavereiden kanssa.

Mutta aina oli tekemistä. Ja päivät menivät ulkona leikkiessä kavereiden kanssa.

että olen maalta.

koska tarhatut lapset ei osaa tehdä mitään ilman aikuisten määräämistä ja komentelua. Maalaislapset kasvaa usein niin, että pitää itse keksiä tekeminen ja ymmärtää pysyä hengissä, vaikka kukaan ei katso perään.

Juuri olin ulkona 2- ja 4-vuotiaiden kanssa, haravoin reilun tunnin, lapset touhusivat omiaan ja kulkivat pitkin pihaa. Välillä huutelin vaan että tulkaa etupihalle kun äitikin on täälä. Kaupungissa tämä ulkoilu olisi tapahtunut puistossa vieressä istuen.

Kaupungissa tämä ulkoilu olisi tapahtunut puistossa vieressä istuen.

Pienempiä lapsia ei voi välttämättä kaupungissa päästää leikkimään keskenään pihalla, vaan vanhemman pitää usein mennä mukaan. Pihalle pitää mennä "varta vasten", kun taas maalla voi tilanne olla se, että piha on sisätilan luonteva jatke.

En silti näkisi tässä mitään parempi/huonompi-asettelua.

Meidän 4- ja 6-vuotiaat ovat asuneet yli puolet elämästään Helsingin keskustassa ja loput keskustan tuntumassa, ja väittäisin, että ovat motorisesti lahjakkaampia kuin suurin osa ikäluokastaan. Molemmat oppivat uimaan ja ajamaan pyörällä ilman apupyöriä 3 vuoden tienoilla, pallopelit sujuvat loistavasti, samoin kaikenlainen kiipeily ym. touhuaminen. Ja eivät todellakaan tarvitse ohjeistusta saadakseen pihalla ties millaiset leikit käyntiin. Eiköhän kyse ole enemmän geeneistä sekä vanhempien suhtautumisesta.

että telkkarilla passivoidut lapset eivät keksi mitään tekemistä... Me asutaan kerrostalossa Helsingin keskustassa ja alle kouluikäisiä ei voi päästää yksin ulkoilemaan, mutta ei se ole se pointti. En mä siellä puistossa vieressä seiso kyttäämässä, katselen kauempaa enkä puutu asioihin, ellei ole jotain todella typerää tai vaarallista käynnissä. Ja kotona keksivät vaikka mitä hienoja leikkejä ja pelejä itse, ikinä eivät valita, että on tylsää tai ei ole tekemistä. Telkkaria katsotaan tunti viikossa.

Meidän 4- ja 6-vuotiaat ovat asuneet yli puolet elämästään Helsingin keskustassa ja loput keskustan tuntumassa, ja väittäisin, että ovat motorisesti lahjakkaampia kuin suurin osa ikäluokastaan. Molemmat oppivat uimaan ja ajamaan pyörällä ilman apupyöriä 3 vuoden tienoilla, pallopelit sujuvat loistavasti, samoin kaikenlainen kiipeily ym. touhuaminen. Ja eivät todellakaan tarvitse ohjeistusta saadakseen pihalla ties millaiset leikit käyntiin. Eiköhän kyse ole enemmän geeneistä sekä vanhempien suhtautumisesta.

kasvatin 2 lasta Helsingin keskustassa ja 2 lasta sitten lypsykarjatilalla maalla. Jo nyt huomaa, että nämä 2 viimeistä lasta ovat paljon reippaampia esim. kävelemään. He ovat tottuneet kävelemään, mihinkään ei mennä ratikalla tai metrolla tai autolla, vaan kävellään kaikki pikku matkat. Muutenkin nämä 2 viimeistä tekevät jo haravointi ym hommia mielellään, omasta tahdostaan. Kerrostalossa vaan ei tahdo riittää työtä edes itselle, joten lapsen puolesta tulee tehtyä liian paljon. Maalla työtä on liikaakin, joten lapset tekevät paljon itse. Meillä tämä asia on näin, en yleistä, että kaikilla olisi.

Voin kertoa, että Suomen kaupungeissa lapset voi päästää ulos leikkimään, voi kävellä, voi pyöräillä, ei tarvitse mennä autolla joka paikkaan, voi tehdä jopa pihahommia (tänäänkin haravoin 2 tuntia rivitalopihamme yhteisiä alueita). On metsää, on luontoa, vaikka suurehkon kaupungin keskusta onkin 15 minuutin automatkan päässä.

kuinka hänen maalla kasvaneet lapsensa saavat ihmettelyä motorisesta lahjakkuudestaan. Joten minä puolestani kerroin esimerkin kaupungin keskustassa kasvaneista lapsista, jotka ovat motorisesti ikäisiään selvästi edellä nimenomaan siksi, että puuhaavat pihalla todella paljon kaikenlaista eikä vanhemmat ole koskaan olleet hönkimässä niskaan jonkun edellä kuvaamalla tavalla. Meillä myös kävellään paljon - nelivuotias tassuttaa nurisematta kolme kilometriä leikkipuistosta kotiin ja 6-vuotias jaksaa pyöräillä yli 10 km lenkkejä.



11

kasvatin 2 lasta Helsingin keskustassa ja 2 lasta sitten lypsykarjatilalla maalla. Jo nyt huomaa, että nämä 2 viimeistä lasta ovat paljon reippaampia esim. kävelemään. He ovat tottuneet kävelemään, mihinkään ei mennä ratikalla tai metrolla tai autolla, vaan kävellään kaikki pikku matkat.

huomannut sen, että täällä ihmiset menevät autolla ihan pienetkin matkat, esim. kaupan pihasta toiseen. Mä asun niin kaukana keskustasta, että useinkaan "hyötykävelyä" ei tule juurikaan, koska olemme molemmat töissä kotona. Kävelylle mennään varta vasten. Pyörällä kyllä pääsee keskustaan, muta jos pitää suurempia ostoksia tehdä, niin ei onnistu. Helsingissä sen sijaan tuli käveltyä aina metrolle, bussille tai ratikalle, ja muutenkin paikasta toiseen. Käveleminen onkin yksi asioista, joita kaipaan tosi paljon Helsingistä, täällä tulee käveltyä paljon, paljon vähemmän.

Helsinkihän on todellinen ruuhkainen betonihelvetti jossa lapsia on pakko kuljettaa vaunuihin köytettyinä kunnes siirtyvät mopoilemaan ;)

koska tarhatut lapset ei osaa tehdä mitään ilman aikuisten määräämistä ja komentelua. Maalaislapset kasvaa usein niin, että pitää itse keksiä tekeminen ja ymmärtää pysyä hengissä, vaikka kukaan ei katso perään.

Typeristä aivan paikkansa pitämättömistä yleistyksistä voisi jo määrätä sakon...

tää jako? Kaupungissa asutaan ja joka pvä näen sekä omieni että lukuisien muiden lapsien, keitä nyt satun näkemään, leikkivän oma-aloitteisesti, luovasti ja reippaasti.On metsälueita, puistoja ja pihoja, joissa touhuta, pelata ja leikkiä.Mekin kävelemme, pyöräilemme (ja juoksemme) arjessamme, emme kuskaa autolla.

Monen (maalaisen?) käsitys kaupungista tuntuu olevan joku New York City :D

asunut pikkukaupungissa, Helsingissä ja nyt maalla (lisäksi pariin otteeseen muuallakin kuin Suomessa), joten kyllä tähän ketjuun kirjoittelee sellaisiakin, joilla on kokemusta erilaisissa paikoissa asumisesta ;)

(Kirjoitin muistaakseni numeroilla 10 ja 17.)