kaverini vauva kuoli

Aika ei tosiaan paranna automaattisesti, vaan todella tarvitaan tunteiden ja surun kasittelya. Parantamisesta tulee muutenkin sellainen mielikuva, etta paranemisen jalkeen suru on ohi. Nain ei ole, ihminen vaan oppii elamaan sen surun kanssa. Ei se lapsen kuolema mihinkaan havia.

Minulta on kuollut vuosi sitten vauva.

13 vuotta sitten tänään synnytin pienen poikani. Hän oli kuollut.

Pois se ei koskaan lähde, mutta haava paranee. Näin se surukin ajan myötä helpottaa. Joskus tulee hetkiä, jolloin arpea jomottaa erityisen paljon, mutta sitten taas helpottaa.

mun ystävä jonka lapsi kuoli, sanoi että kyllä hälle voi silti kertoa "pienenpiä" murheita ja ärsytyksiä jos niitä mielen päällä on. Ettei tarvi varoa että kuinka pienestä valittaa.

Ei suruja ja murheita voi verrata, eikä pidä. Aina löytyy pahempia tapauksia.

joltakin on kuollut lapsi, niin surullista kuin sellainen onkin, ei poista minun "pienempiä" harminaiheitani mitenkään.



Aivan samoin se, että jossain kärsitään nälänhädästä, ei tuo minulle yhtään parempaa ruokahalua.



Se, että pedofilia on hirvittävä asia, ei tee tupakansavusta minulle yhtään miellyttävämpää.



Ihan turhaa verrata asioita, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kysehän on tunteista, mielipiteenilmauksista. Ja aina voi olla avaamatta ketjuja, joista voi arvella ärsyyntyvänsä. Tai vaikka pysyä poissa koko palstalta/netistä ja hautoa vain omia murheitaan (niitä aitoja ja isoja).



Kaikella ystävyydellä.

Lapseni on toipunut vuosi sitten hyvin vaikeasta munuaissairaudesta. Hoidot ja leikkaukset ovat taaksejäänyttä elämää ja perheemme on palannut arkeen. Lapsi elää ja voi hyvin.

Olen huomannut etä nyt olen alkanut todellakin huolehtimaan ihan kummista asioista. Minä jaksan ja pystyn suuttumaan talvipukujen huonoista remmemmeistä tms.

Toisaalta arvostan elämää enemmän, mutta toisaalta pidän siitä, että huoleni ovat nykyään pieniä, vaikka niihin tunteella suhtaudunkin.

jokaisella ole oikeus surra niitä omia surujaan, niitä mitkä siinä omassa elämässä ovat läsnä. Oli ne jonkun toisen mielestä kuinka turhia asioita tahansa. Jos vauvansa menettänyt sanoo, että mitä siinä suret murtunutta nilkkaa, multa on sentään vauva kuollut, niin sithän tuolle vauvansa menettäneellekin voi joku neljä vauvaa menettänyt sanoa, että mitä siinä yhtä vaivaista vauvaa suret, multa on mennyt neljä. Aina on joku jolla on asiat huonommin, mutta silti jokainen saa surra sitä mikä surulliselta itsestään tuntuu.

Mitä pahaa muuten siinä on, että jollakin on pienet murheet? Eikö se ole vain hyvä asia? Ei kai suuret murheet ole mikään tavoiteltava asia?

ja totta, kukapa sitä istelleen isoja murheita haluaisi... Olisi tietty mautonta ruotia perusteellsiesti pikkuharmia (itselläni on esim just nyt otsassa kipeä ja ruma finni...), jos paikalla on joku, jolle oikeasti on sattunut kauheita.

mun ystävä jonka lapsi kuoli, sanoi että kyllä hälle voi silti kertoa "pienenpiä" murheita ja ärsytyksiä jos niitä mielen päällä on. Ettei tarvi varoa että kuinka pienestä valittaa.

Ei suruja ja murheita voi verrata, eikä pidä. Aina löytyy pahempia tapauksia.

Kaikkea hyvää hänelle!

lapsi jolla syntymästä asti ollut selvillä, että jokin parantumaton sairaus, tutkimukset kesken.

minua ei ne talvipukujutut ärsytä mutta tuntuu niin höpönhöpöltä, etten jaksa kuin vilkaista otsikkoa.

ystäväsi lapsen kuoleman aiheuttamaan suruun.

itseltä on kuollut myös lapsi, tosin kohta jo kolme vuotta sitten.

Sanotaanko näin päin, että nyt kun viimeisen vuoden on tätä palstaa seuraillut, niin täältä oppii ihmisistä paljon, ja hetkittäin minusta on aivan ihanaa kun saa nimettömänä mosia jotain MOLO -tuotemerkkiä? Minulle se tarkoittaa, että surutyö on vihdoinkin tehty, että elämän pienet asiat JAKSAA ottaa päähän.

Jos haluat, niin käpyyn voi liittyä myös kannatusjäseneksi, sieltä saanet tukea omaan suruun ja ystäväsi tukemiseen surun keskellä.

yhä ja edelleen olen sitä mieltä että kukaan ei ole oikeutettu arvottamaan saati tuomitsemaan sitä mistä kukin kokee surua, ahdistusta, vihaa tms.

En tiedä mihin haalarijuttuun viittaat eikä kiinnostakaan ja myönnän että se kuulostaa tässä yhteydessä todella makaaberilta seikalta olla harmissaan, mutta silti.

Ja aina on maailmassa ihmisiä joilla on asiat vielä paljon huonommin kuin jollakin toisella, joku on vaikkapa menettänyt useamman kuin 1 lapsen joten siinä valossa ja tuolla periaatteella hän voisi todeta että "mitäs sitä nyt yhdestä lapsesta, minulta mennyt useampi".

Get the point?

Etkö itse ymmärrä, että kun suru on tarpeeksi syvää, ei pikkuasiat jaksa kiinnostaa.

Miksi vedät herneet nenään siitä, että toinen sanoo tämän ääneen? Oletko kyvytön tuntemaan empatiaa?

eihän se aika paranna haavoja, mutta tarkoitin juuri sitä, että aikojen päästä helpottaa edes vähän. Suruhan pitääkin surra, mutta jossain vaiheessa siitä pitäisi päästä yli. Toiset pääsee ja toiset ei pääse koskaan yli. Ja tämä vauvan kuolema ei ikävä kyllä ole tämän perheen ainoa kuollut vauva, sillä se sattuukin vielä enemmän. Olen niin surullinen tämän perheen puolesta. Ja sovitaan vaan niin, että jokainen saa murehtia vaikka toppa-asun väristä tai kirjoitusvirheistä.

Kaikki on elämää!

Niin ihan varmasti kannattaa jätää AV-lukematta. Etkö tätä todella tullut itse ajatelleeksi?



Pahoittelut ja paljon jaksamista kaverillesi. Tavallaan tietysit ymmärretäävää, mutta kohtuuton olet kuitenkin kun tulet tuommoista meuhkaamaan. TOki on totta, että hyviä asioita pitäisi muistaa arvostaa, mutta n yt lähestyt asiaa kyllä hyvin nurinkurisesti muita mollaamalla. Ei kerro elämän arvostamisesta. Suru ei mitä ilmeisimmin ole susta siis tehnyt parempaa ihmistä.

Niin ihan varmasti kannattaa jätää AV-lukematta. Etkö tätä todella tullut itse ajatelleeksi?

Pahoittelut ja paljon jaksamista kaverillesi. Tavallaan tietysit ymmärretäävää, mutta kohtuuton olet kuitenkin kun tulet tuommoista meuhkaamaan. TOki on totta, että hyviä asioita pitäisi muistaa arvostaa, mutta n yt lähestyt asiaa kyllä hyvin nurinkurisesti muita mollaamalla. Ei kerro elämän arvostamisesta. Suru ei mitä ilmeisimmin ole susta siis tehnyt parempaa ihmistä.

Aivan samalla tavalla, kuin "aika parantaa haavat" niin tuo kärsimyksen jalostava vaikutus on surua ja kärsimystä kokemattomien henkilöiden mantroja, joilla voidaan sivuuttaa toisen paha olo.

Minusta on ihan ok, että AP tuo mielipiteensä julki, saadaanhan taas mitata kirjoittajien empatiakyky.

Joka eli puolivuotta. Mietin millaista meidän elämä olisi nyt 1,5-vuotiaan lapsen kanssa. Mutta niin ei käynyt. Suru on helpottanut, ikävä ei.



Kyllä minullakin on jo niitä pieniäkin murheita. Mutta osaan suhteuttaa ne niihin isompiin. Me saimme hyvää keskusteluapua ja tukea vaikean asian käsittelyyn.

Jännä näkökohta paljon kärsineeltä oli se, että nyt tuntuu "hyvältä" kun pienet asiat ärsyttää. Toi on ihan totta. Se on merkki että on palannut arkipäivään. Kun on oikein surullinen, ei voi ymmärtää mikseui koko maailma yhdy suruun, miten noi toiset ulkopuoliset voi mennä töihin, syödä ja ostaa tavaroita ja valittaa vaikka puseron tahrasta.

turhista valituksista. Itsekin valitan jatkuvasti turhista asiosta ja nyt aion päästä siitä tavasta eroon. Tänään vaan kaikki tuntuu niin vaikealta, on NIIN paha mieli kaverin ja hänen perheensä puolesta. Mutta tiedän: aika parantaa haavat.

Ei todellakaan. Tuollaiset haavat eivät parane. Ne voivat peittyä, mutta eivät parane. Älä puhu asioista, joista et mitään tiedä.

yhden 3 vuotta sitten, toisen 25 vuotta sitten. hän kertoi (kuoli itse 3v sitten) että joka syksy kuuli kuinka jäätynyt hiekkä putosi arkujen päälle.. hän kertoi että ainoa joka sai hänet pysymään maan päällä, oli kaksi muuta elossa oleva lasta..

pitää olla oikeus puhua?

Ja valittaa!



Minulla on neljä lasta ja minä en näe miksi jokkut valittaa yhden lapsen kanssa, puhumattakaan jos ei ole lapsia ollenkaan!

Joku toinen taas katsoo kieroon jos minä valitan, koska olisin voinut jättää vaikka puolet lapsista tekemättä! :D



Joku kuolee ja joku jää eloon. Elämä on!



Kyllä saa valittaa vaikka puhuisi esineestä eikä elävästä tai kuolleesta.



Tai jos meillä täällä Suomessa kaikki olisikin ihanaa ja helppoa niin jossain joku rättipää räjäyttää pommin jossa kuolee sun veli ja sitten taas voidaan valittaa.

Tai pitäisikö surra ja valittaa vaikka räjäytyksessä ei olisi suomalaisia vaan pari ruotsalaista, entä jos kukaan uhri ei olekaan eurooppalainen?



Kaikki me koetaan joskus menetyksiä ja elämä on kamalaa.

Miten me ihmiset voidaan olla niin kylmiä että ajatellaan vaan omaa arkea jos siinä nyt ei ole surua ja kuolemaa???

kun meidän kaikkien pitäisi nyt muutta ja alkaa kirjoittamaan vain ihanasta auringonpaisteesta, kuinka upeaa on näin syksyllä ja miten kaikki on mahtavaa. Ihan vain siksi meidän kaikkien pitäisi nyt olla maailman onnellisimpia ja tyytyväisimpiä, kun tältä pallolta on taas kuollut yksi tuntematon lapsi. Ja neljän minuutin päästä kuolee taas seuraava lapsi.

Ei, kyllä nälkään taitaa pelkästään kuolla aikasemmin lapsi jossain.



Sitten kaikki jotka sairastuu, tapetaan, hakataan, pistellään neuloilla..



Elämässä on paljon kohtuuttoman vääriä asioita.

Mutta kyllä pitää olla oikeus sanoa että huhhahhei kun väsyttää näin kun JOUTUI aamuseiskalta heräämään lapsien kanssa tai voi kun löytyisi semmonen vihreä haalari pojalle!



39

Oikeesti elämässä on murheita ja murheita. Ollaan onnellisia kun murheet ovat väärän värisiä haalareita, niitä isojakin aivan varmasti jokaiselle meistäkin tulee.



Ei yhtään haittaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä, kuinka hyvin asiat itsellä tällä hetkellä on.