Kiusaamistapaukset ovat oikeasti täysin suhteellisia!

Ikävä kyllä saattaa myös olla kyse siitä kiusatusta. Yhdessä tapauksessa jota olen kovin läheltä seurannut, on käynyt niin, että lapsen äiti on ollut todella hysteerikko. Äiti on puuttunut joka mahdolliseen asiaan, ylisuojellut omaa poikaansa, varjellut jo etukäteen kiusaamiselta, ei ole kestänyt mitään normaalia pikkupoikien toimintaa. Päiväkodissa muiden lasten lelupäivään tuomat dinosaurukset olivat liian pelottavia hänen pojalleen, ala-asteella muut pojat leikkivät liian rajusti, eivät pelanneet futista tarpeeksi sievästi, heittivät lumipalloja, painivat hiekkalaatikolla jne. Vuodesta toiseen kaikki pikkupoikien normaali touhu oli liikaa tämän äidin kultapuppelille. Minä ja monet muut äidit saimme toistuvasti kuulla, kuinka kultapuppelia kiusataan (ja todella ilman syytä). Jo vuosia sitten ajattelin, että poika parka joutuu vaikeuksiin ylisuojelevan äitinsä takia.

Ja sitten kävi niin, että kultapuppelia alettiin syrjimään. Lapset eivät ole tyhmiä, tajusivat että pääsevät helpommalla, kun jätetääm poika kokonaan ulkopuolelle.

Nyt tilanne on se, että poika ei käy ala-astetta enää, kun ahdistaa. Kaverit ovat ihmeissään.

No, me muut äidit tiedämme mistä on kyse. Merkit olivat näkyvillä jo vuosia. Kiitos sille hysteerikko-äidille!

Ja tähän loppukaneettina, minulla on neljä lasta. Minä opetan lapsilleni, että kusipää-kiusaajia riittää päiväkodista eläkeikään. Ja työelämässä niitä varmasti tulee vastaan. Vahva on se, joka ei kiusaa. Vahva on se, joka antaa mennä kiusaamiset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja vahvoja ei yleensä kiusata!!!

unohtuu se yksinkertainen tosiasia, että kiusaamisessa ei ole kyse siitä kiusatusta oikeastaan koskaan, vaan aina kiusaaajasta, hänen asemastaan ja siitä mitä hän saavuttaa luokka/työ/kaveri/joukkuepeliyhteisössään kiusaamalla.

Kiusatun rooli on ainoastaan olla kiusaajan sosiaalinen keppihevonen, ja ongelma on ainoastaan kiusaajalla, ei kisuattulla.

Siksi on rangaistava kiusaajaa, ja siksi etiikkaa pitää kasvattaa.

Vahva on se, joka ei kiusaa. Vahva on se, joka antaa mennä kiusaamiset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja vahvoja ei yleensä kiusata!!!

Vahvoja ei kiusata. Ei sellaisia, joilla on hyvä itsetunto, jotka eivät anna kenenkään kävellä ylitseen ja pitävät puolensa.

Mutta; Kaikista vahvin ei ole sellainen joka osaa välttyä kiusaamiselta, vaan sellainen joka ei hyväksy kiusaamista millään lailla. Joka uskaltaa olla menemättä sellaiseen mukaan, edes hiljaisena taustakatselijana, hyväksyjänä.

Joka jopa uskaltaa puolustaa kiusattua.

Mä olen opettanut omille lapsilleni, että tarvittaessa kiusattua saa puolustaa kuten puolustaisi omaa itseäänkin.

Jos ei puhe tehoa, niin vetää sitten kuonoon jos muu ei auta.

Se on sitten kyllä tehonnut.

Ei kaikista tarvitse pitää tai kaikkien kanssa olla, mutta kaikille tulee olla ystävällinen.

Olen tuntenut henkilön, joka käytti henkilökohtaisina likasankoinaan niitä, jotka olivat hänelle ystävällisiä. Toki heistäkin hän valikoi helpoimmat.

Mikään "toisesta korvasta ulos" ei auttanut tuon henkilön kanssa, koska hän ei edes huomannut, jos toinen ei reagoinut. Siinähän sitten kuuntelet viikkotolkulla kimeää huutelua korvasi juuressa joka päivä.

Ja kuulemma oli kiusattu aiemmin. Vähitellen valkeni itsellekin, miksi häntä "kiusattiin" eli kukaan ei halunnut olla hänen kanssaan.

on oikeastaan kyse siitä, että kuuluisiko ihmisen olla sellainen että häntä ei voi kiusata. Ja millainen sellainen ihminen sitten on, riittääkö siihen hyvä, terve itsetunto ja -luottamus?

ensimmäisestä poikkipuolisesta sanasta. Hetkeäkään ei pidä epäröidä, kun joku esittää poikkipuolisen kommentin. Hyvä itsetunto tulee siitä, että puolustaa itseään heti, mielellään sen verran väkivaltaisesti, että juttu päättyy siihen.

että olivat väärää rotua.



Ihminen on hauska olio siksi, että keksii aina puolustuksen omalle julmuudelleen.

up

"-jos olet erehtynyt kerran, kaksi tai kolmekin kertomaan työkavereille, että "Pertsa on sekopää", ihmettelemään hänen erikoisia aivoituksiaan porukassa, jättänyt hänet tarkoituksella syrjään ja huomiotta ryhmätyötilanteissa, tai jättänyt kuuntelematta tai puhunut hänen päälleen keskustelutilanteissa, niin "Pertsalla" on itse asiassa melko vankka case omalle näkemykselleen."



tässä tapauksessa tuo alkuperäinen "kiusaaja" ole vain ilmaissut mielipiteitään ihmisille? Onhan se aika naurettavaa että sellaista pidetään heti kiusaamisena!

Jos joku ei halua olla kanssani tekemisissä, suon sen hänelle ilomielin, mutta jos joku kokee asiakseen käydä aukomassa päätään eri asioista minulle ilkeään sävyyn tai haukkua minua selän takana, se ei ole kovin asiallista käytöstä mielestäni. Eihän tämä voi olla näin vaikeaa?

Jos todellakin on ollut kysymys kuvailemasi kaltaisesta yksittäistapauksesta on kyseessä ollut selvästi kuvaamasi kaltainen sekopää.

Toisaalta - jos olet erehtynyt kerran, kaksi tai kolmekin kertomaan kahvilla tai töiden jälkeen drinkillä työkavereille, että "Pertsa on sekopää", tai ihmettelemään hänen erikoisia aivoituksiaan porukassa, tai jättänyt hänet tarkoituksella syrjään ja huomiotta ryhmätyötilanteissa, tai jättänyt kuuntelematta tai puhunut hänen päälleen keskustelutilanteissa, niin "Pertsalla" on itse asiassa melko vankka case omalle näkemykselleen.

Mä en todellakaan ollut puinut "Pertsan" asioita millään lailla, sen haistattelu-´välikohtauksen jälkeen annoin pertsan olla omissa oloissaan, työtehtävämme eivät sivunneet toisiaan, eikä meillä ollut mitään sen ihmeempiä keskustelutilanteita. Päällepuhumista... no tämä on paikka, jossa jokainen puhuu toisen päälle jossain vaiheessa, eikä se ole kenellekään henkilökohtaista, vaan ikään kuin "kuuluu työhön"

Noin muuten, se ei todellakaan kyllä ole mitään työpaikkakiusaamista, jos omassa porukassa keskustelee työkaverista työpaikan ulkopuolella. Usein se on lähinnä terapiointia, jotta hankalan työkaverin kanssa jaksaa päivästä toiseen. Mutta Pertsa siis ei ollut edes hankala työkaveri, sen välikohtauksen jälkeen en itse enää hakeutunut Pertsan seuraan, koska oletin hänen haluavan etäisempiä välejä, ja koska silloin olin aika uusi töissäni, täältä löytyi helposti uusia ihmisiä joiden kanssa olla.

Ja ei, Pertsa ei jäänyt yksin, vaan hänellä on paljon hyviä työkavereita, ja takuulla seuraa.

nosto

ovat juuri ne hiljaiset ihmiset, koska heitä USKALLETAAN kiusata. Kun ei ne mitään sano kuitenkaan takasin.



Ihmiset voisi joskus miettiä sitä kritiikkiään. Onko pakko aina valittaa?



Jos ei uskalla vahvemmilleen sanoa mitään niin ei sitten tarvi sitä paskaa kaataa heikompienkaan niskaan.

Että miksi hiljaisia ihmisiä sanotaan aina ylimielisiksi?



Onko se tarpeelista kritiikkiä?

ovat juuri ne hiljaiset ihmiset, koska heitä USKALLETAAN kiusata. Kun ei ne mitään sano kuitenkaan takasin. Ihmiset voisi joskus miettiä sitä kritiikkiään. Onko pakko aina valittaa? Jos ei uskalla vahvemmilleen sanoa mitään niin ei sitten tarvi sitä paskaa kaataa heikompienkaan niskaan.

hyvin sanottu. Paskamaisimmat ja pomottavimmat ihmiset jäävät ilman sitä kritiikkiä, kun nämä kritiikin antajat uskaltavat antaa kritiikkiä vain kilteille ja ahkerille ja hiljaisille ihmisille.

On olemassa selvää systemaattista kiusaamista ja sitten on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka loukkaantuvat joka toisesta lauseesta.

koska en reagoi toivotulla tavalla ärsyttämiseen.



en ole hiljainen. vaikenen silloin kun katson että toiselle on turha puhua. kun näen, ettei toisen käsityskyky ole tarpeeksi korkea ymmärtääkseen minua ja/tai kun toisella ei ole halua ymmärtää.



kiusaaminen kertoo aina yksinomaan kiusaajasta. minulla ei ole aina aikaa ja halua lähteä pohtimaan hänen ongelmiaan. setviköön itse.

Kiusaminen on suhteellista ja käsitys siiä mikä on kiusaamista on todella laajaa.



Jostain syystä oletetaan että lasten tulee täysin ehdoitta pitää toisistaan kaikista olosuhteista huolimatta. Eihän se niin ole aikuistenkaan maailmassa. Ei kaikki ihmiset pidä toisistaan saati tule toimeen, mutta lapsilta sitä oletetaan.



Alleviivataan nyt että kiusaaminen on aina väärin ja tuomittavaa, mutta mikä on kiusaamista? Jos lapseni ei leiki sinun lapsesi kanssa vaikka siksi että lapsesi leikkii todella rajusti ja satuttaa muita onko minun lapseni kiusaaja?



Jos lapseni ei kutsu sinun lastasi syntymäpäivilleen siksi että eivät oikeastaan ole kavereita vaan vain samassa luokassa niin onko lapseni kiusaaja?



Kiusataanko sinun lastasi jos hän ei ole sen kaiken huomion keskipiste koulumaailmassa vaikka kotona hän onkin siihen tottunut?



Minua kiusattiin koulussa ylipainon vuoksi vuosia ja se loppui oikeastaan vasta peruskoulun päätyttyä. Olen omien lasteni kohdalla paljon miettinyt tätä kiusaamisasiaa ja mitä voi tehdä jotta omia lapsiani ei kiusattaisi ja mitä se kiusaaminen oikeasti on.

Mutta koskaan en ole sitä asiaa ottanut itseeni tai tehnyt siitä ongelmaa. Eli oliko se sitten kuitenkaan kiusaamista?

siis minusta kaikkien ihmisten pitäis oppia jättämään kaikki loukkaukset ihan omaan arvoonsa, eihän sillä oikeasti ole yhtään mitään väliä, miten ihmiset käyttäytyvät!