Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamistapaukset ovat oikeasti täysin suhteellisia!
19.09.2010 |
Monet ihmiset suhtautuvat tähän asiaan todella lapsellisesti, ottavat itsensä ihan liian vakavasti eivätkä siedä minkäänlaista kritiikkiä...
Kommentit (43)
Monet ihmiset ovat todella itsekeskeisiä, kuvittelevat että kaikessa on kyse heistä eivätkä tosiaan kestä sitä että kaikki nyt vaan ei voi pitää kaikista. Eihän sen osoittaminen käytöksellään ole kiusaamista!
Miksi ilmeisesti katsot olevasi pätevä arvostelemaan muita päin naamaa ja oikeutettu osoittamaan käytökselläsi ettet pidä heistä ja opetatko tällaisia typeryyksiä myös lapsellesi? Eihän työpaikallakaan tarvitse kaikista pitää, mutta jos ei pidä niin ei sitä epäpitämistään ole kovin suotavaa mitenkään osoittaa vaan kaikkien kanssa on kyllä pystyttävä tekemään töitä ihan yhtä asiallisesti. Vapaa-aikanaan sitten niin lapset kuin aikuisetkin voivat valita seuransa itse. Silloinkaan tosin ei voi mennä huutelemaan herjoja tai haukkumaan niitä, joista ei pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusaaminen on henkistä ( ivaamista, nälvimistä, mitätöintiä, mykkäkoulua...)
ja usein myös ruumiillista ( tönimistä mm.)väkivaltaa-
Sitten kun sinua ap kiusataan tiedät että on TOSI kysymyksessä
Mutta koskaan en ole sitä asiaa ottanut itseeni tai tehnyt siitä ongelmaa. Eli oliko se sitten kuitenkaan kiusaamista?
miten voit sanoa, että sinua on kiusattu, mutta et silti tiedä oliko se kiusaamista. Vähän hankala sanoa tuohon mitään, jos et yhtään kerro mitä sinulle on siis tehty. Jos sinua on esim pahoinpidelty ja sinut on jätetty ihan kaiken ryhmätoiminnan ulkopuolelle, sanoisin, että sinua on kiusattu. Jos sinua on sanottu vaikka punapääksi, niin se ei ole kiusaamista, vaikka nimittely joskus luokitellaankin kiusaamiseksi.
Kiusaminen on suhteellista ja käsitys siiä mikä on kiusaamista on todella laajaa.
Jostain syystä oletetaan että lasten tulee täysin ehdoitta pitää toisistaan kaikista olosuhteista huolimatta. Eihän se niin ole aikuistenkaan maailmassa. Ei kaikki ihmiset pidä toisistaan saati tule toimeen, mutta lapsilta sitä oletetaan.
Alleviivataan nyt että kiusaaminen on aina väärin ja tuomittavaa, mutta mikä on kiusaamista? Jos lapseni ei leiki sinun lapsesi kanssa vaikka siksi että lapsesi leikkii todella rajusti ja satuttaa muita onko minun lapseni kiusaaja?
Jos lapseni ei kutsu sinun lastasi syntymäpäivilleen siksi että eivät oikeastaan ole kavereita vaan vain samassa luokassa niin onko lapseni kiusaaja?
Kiusataanko sinun lastasi jos hän ei ole sen kaiken huomion keskipiste koulumaailmassa vaikka kotona hän onkin siihen tottunut?
Minua kiusattiin koulussa ylipainon vuoksi vuosia ja se loppui oikeastaan vasta peruskoulun päätyttyä. Olen omien lasteni kohdalla paljon miettinyt tätä kiusaamisasiaa ja mitä voi tehdä jotta omia lapsiani ei kiusattaisi ja mitä se kiusaaminen oikeasti on.
Ei kaikista tarvitse pitää tai kaikkien kanssa olla, mutta kaikille tulee olla ystävällinen. Jos joku leikkii rajusti, on oikeus olla leikkimättä mutta ei ole oikeus haukkua sitten rajusti leikkijää erilaisesta leikkitavasta.
Tai jos lapsesi ei kutsu lastani synttäreille, se on ok jos hän jättää muitakin kutsumatta. Taas jos lapsesi lällättelee lapselleni "mä en kutsu sua koska mä en tykkää susta" ja kutsuu kaikki muut lapset luokalta, se on kiusaamista. Kaikista ei tarvitse pitää, kaikkia ei tarvitse kutsua synttäreille, mutta jos kutsuu 25 oppilaasta 24 ja jättää yhden kutsumatta se on minusta vähintään epäkohteliasta. Todennäköisesti myös tietoista kiusantekoa.
Empatiaan tulee mielestäni opettaa. Omia puoliaan saa pitää, mutta toiset huomioon ottaen. Niin se saisi aikuistenkin maailmassa toimia, eikö? Että työpaikan bileissä ei jätettäisi yhtä ulkopuolella "koska en nyt vaan tykkää siitä".
Jos lapsi haluaa jättää vaan yhden kutsumatta synttäreilleen ja siihen on joku järkevä syy, esimerkiksi se, että tämä kaveri kiusaa häntä itseään tai ettei tämän kaverinkaan synttäreille kutsuta lasta ikinä, niin sitten saa jättää kutsumatta.
Sellainen yaas ei ole syy, että ei vaan huvita kutsua tai muutkaan ei kutsu tätä tiettyä tyyppiä.
Se on kiusaamista.
Toi vertaus aikuisiin, en todellakaan kutsuisi sellaista työkaveriakaan joka käyttäytyisi huonosti. Vetäisi aina perskännit, tappelisi, lähentelisi, puhuisi paskaa. Vaikka olisi sitten ainoa joka jäisi ilman kutsua.
Se olisi kyllä sitten hänen omasta käytöksestään johtuvaa dissausta, eikä mitään kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ps. myös vammaisia luokkakavereita jätetään kutsumatta synttäreille= vammaisrasismia
en nyt kyllä sanoisi, että yhden saa jättää kutsumatta synttäreille, jos ei ole itseäkään kutsuttu hänen synttäreilleen. Mitä jos on pienituloisempi perhe, eikä kaverisynttäreille voi kutsua, kuin pari kaveria tai juhlia ei järjestetä ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää antaa hakata itseään ja laittaa pää vessanpönttöön, koska muuten ottaa itsensö liian vakavasti. Ja ihan kiva, jos luokkakaverit repii kirjat ja vihot, siitä riemu nousee
Toki jos joku käyttäytyy todella huonosti se voi olla pätevä syy kutsumatta jättämiselle. Aikuinen sanoisi silloin työkaverilleen reilusti, että tähän on nyt tämä syy. Lapsen ei voi olettaa välttämättä tätä kertovan koulukaverilleen, mutta toivoisin että se kerrottaisiin vaikka opettajalle tai lapsen vanhemmille, jotta asiassa pääsisi jotenkin eteenpäin.
Mutta kyse olikin syystä ettei vain pidä jostakusta. Tuo kirjoittaja sanoi ettei kaikista vain tarvitse pitää ja siksi ei tarvitsisi kutsuakaan. Pitää ei tarvitse, mutta mielestäni kutsua pitää vaikkei olisikaan hyvä ystävä, jos siis kutsuu kaikki muut.
Tämä nyt on asia josta jotkut ovat todella erimieltä. Minusta se menee noin, olkaa te mitä mieltä olette.
En muista numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kaikissa niissä tapauksissa, joissa olen sitä todistanut, ollut ihan sitä itseään. Toisen ihmisen alistamista ja kyykyttämistä ja siitä nauttimista. Sillä ei ole kritiikin kanssa yhtään mitään tekemistä.
en nyt kyllä sanoisi, että yhden saa jättää kutsumatta synttäreille, jos ei ole itseäkään kutsuttu hänen synttäreilleen. Mitä jos on pienituloisempi perhe, eikä kaverisynttäreille voi kutsua, kuin pari kaveria tai juhlia ei järjestetä ollenkaan?
Usein on sitten pakko karsia jollakin lailla niitä kavereita, harvoilla on tilaa ja rahaa kestitä 20-30 ipanaa. Ainakin ne kutsutaan, joilta on saatu synttärikutsu itsekin ja lopuista saa lapsi itse päättää.
Kaikkia koulukavereita, naapurinlapsia, harrastuskavereita ei voi kuitenkaan kutsua, se on varma juttu.
Niin ei voi kuitenkaan tehdä, että kutsuisi kaikki muut luokalta ja jättäisi vaan yhden kutsumatta.
Mikäli ei olisi jotakin todella painavaa syytä tähän. Esimerkiksi että toi kutsumatta jätetty olisi koulukiusaaja ja räyhääjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kaikissa niissä tapauksissa, joissa olen sitä todistanut, ollut ihan sitä itseään. Toisen ihmisen alistamista ja kyykyttämistä ja siitä nauttimista. Sillä ei ole kritiikin kanssa yhtään mitään tekemistä.
Kutsuisitko itse työpaikkakiusaajasi syntymäpäivillesi, olettaen että työpaikallasi olisi vaan muutama muu ihminen hänen lisäkseen joista pidät ja jotka haluaisit kutsua.
Siksi, ettei tälle kiusaajalle tulisi paha mieli negatiivisesta kritiikistäsi?
unohtuu se yksinkertainen tosiasia, että kiusaamisessa ei ole kyse siitä kiusatusta oikeastaan koskaan, vaan aina kiusaaajasta, hänen asemastaan ja siitä mitä hän saavuttaa luokka/työ/kaveri/joukkuepeliyhteisössään kiusaamalla.
Kiusatun rooli on ainoastaan olla kiusaajan sosiaalinen keppihevonen, ja ongelma on ainoastaan kiusaajalla, ei kisuattulla.
Siksi on rangaistava kiusaajaa, ja siksi etiikkaa pitää kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa selvää systemaattista kiusaamista ja sitten on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka loukkaantuvat joka toisesta lauseesta.
Yksinkertainen litmustesti on, että jos niillä nostetaan omaa sosiaalista asemaa; "katsokaas miten tyhmä ja kyvytön tuo on" varsinkin julkisissa tilanteissa, on kyseessä aivan ilmiselvä kiusaaminen.
Totta kai yli 90% kiusaamistapauksist aon ihan selviä, mutta osassa taas "kiusattu" on itse sekopää.
Meillä esim. töissä oli yksi 40-vuotias mies, joka syytti minua, yli 10 vuotta nuorempaa naiskollegaansa kiusaamisesta. Olin aivan ällikällä lyöty kun kuulin asiasta, mielestämme emme edes olleet juurikaan tekemisissä.
Kun asiaa hänen kanssaan selvittelin, löytyi taustalta asia, jonka hän oli täysin "unohtanut". ELi kun aluksi olimme aika hyviä kavereita töissä, jonkin ajan päästä tapahtui välikohtaus, jossa täysin mitättömästä syystä kyseinen heppu hermostui mulle, haistatteli ja näytti keskisormea, ja poistui paikalta. Eikä koskaan palannut asiaan. SIitä ajattelin, että ei kai me niin hyviä kavereita oltukaan, ja aloin ihan tiedostamattakin pitämään etäisyyttä.
Luulin pitkään, että olin ihan oikeasti kuitenkin käyttäytynyt häntä loukkaavasti, kunnes työpaikalla tapahtui toinen, vielä huomattavasti räikeämpi tapaus, jossa kyseinen osapuoli oli taas "kiusattuna". Tällä kertaa hän ja hänen puolisonsa alkoivat terrorisoida yhtä työntekijäämme aivan uskomattomilla solvauksilla, sähköposteilla ja muilla viesteillä. Ja taas kyseessä oli aivan mitätön asia, jota moni oli todistamassa.
Tällä tyypillä on itsellään koulukiusaustausta, jonka perusteella hän mieltää itsensä uhriksi tilanteessa kuin tilanteessa, eikä todellakaan pysty arvioimaan omaa käytöstään järkevästi.
toisen kustannuksella on oltava toistuvaa tai jatkuvaa.
24
Jos todellakin on ollut kysymys kuvailemasi kaltaisesta yksittäistapauksesta on kyseessä ollut selvästi kuvaamasi kaltainen sekopää.
Toisaalta - jos olet erehtynyt kerran, kaksi tai kolmekin kertomaan kahvilla tai töiden jälkeen drinkillä työkavereille, että "Pertsa on sekopää", tai ihmettelemään hänen erikoisia aivoituksiaan porukassa, tai jättänyt hänet tarkoituksella syrjään ja huomiotta ryhmätyötilanteissa, tai jättänyt kuuntelematta tai puhunut hänen päälleen keskustelutilanteissa, niin "Pertsalla" on itse asiassa melko vankka case omalle näkemykselleen.
On olemassa selvää systemaattista kiusaamista ja sitten on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka loukkaantuvat joka toisesta lauseesta.
Meillä oli töissä suoraansanottuna ihan sietämätön nainen. Hän haukkui ja arvosteli muita ja yritti aina "kääntää" toisten mielipiteitä mukaisikseen.
Jos hänelle sanoi, ettei kiinnosta, eikä mulla ole mitään tota ihmistä (työkavereita) vastaan, niin joutui hänen juorujensa ja vihansa kohteeksi numero yksi.
Hän sitten ihmetteli ja oli ihan pöyristynyt, miksei kukaan halunnut viettää aikaansa hänen kanssaan kahvitauolla. Eikä muutenkaan jutella hänen kanssaan. Kanteli jopa pomolle työpaikkakiusaamisesta.
Pomo kyllä tiesi mistä oli kyse ja tämä henkilö sai potkut, tuotannollisten syitten takia.
Onneksi tohon aikaan työpaikalta muutenkin vähennettiin porukkaa.
se epäoikeudenmukaista että kiusattu on aina se joka saa määritellä sen mikä on kiusaamista/(tuntuu siltä), eikä sitä asiaa kyseenalaisteta mitenkään.
Monet ihmiset ovat todella itsekeskeisiä, kuvittelevat että kaikessa on kyse heistä eivätkä tosiaan kestä sitä että kaikki nyt vaan ei voi pitää kaikista. Eihän sen osoittaminen käytöksellään ole kiusaamista!