Minä säälin nuoria äitejä

ihanan provoovia alkuja :D niin pitaahan ensin olla se omakotitalo kalliilta aluuelta ja kaks audii pihassa...huah. tehaan velkaa niin etta napa naukuu, jotta se voidaan jattaa lapsille maksettavaksi :D NOT



Tosin tiedan minakin 16 aidin...ja taytyy sanoa ihan rehellisesti, etta saalin. johtunee siita etta tuli yhenyon suhteesta raskaaksi, lapsi syntyi ja nyt leikkii "kotia" taman miehen kanssa,heh. ja tiedan ettei miesta muu kiinnosta kuin se raha jota lapsesta saa...han on 30v!! eika paivaakaan ole tehnyt toita.



mutta en yleista todellakaan, on hienoja nuoria aiteja paljonkin :) taitaa olla kateutta Ap:lla...haisee ainakin silta

harvempi 20-vuotias on yliopiston käynyt muutenkaan ja kouluttamatonta porukkaa löytyy kaikista ikäryhmistä. Eli niitä aivoja ei välttämättä löydy vanhemmiltakaan ihmisiltä :)

Toinen asia on se, että yhteiskunta tarvitsee myös suorittavan työn työntekijöitä, että on ihan hyvä etteivät kaikki kouluttaudukaan "liian pitkälle".

Kolmanneksi opiskelut hoituvat kyllä lastenkin kanssa, jos vain motivaatiota on riittävästi.

t.29

Siis oikeesti. Kuka oikeesti on kypsä äidiksi kaksikymppisenä?

Ja huomaahan näiden itseään puolistelevien teiniäitien koulutustason siitäkin, etteivät osaa edes yhdyssanoja kirjoittaa yhteen. Kouluja kun ei ole käyny, koska on pitänyt hommata lapsi, kun on itsekin vielä sellainen.

kun raskaaksi tulin ihan tarkoituksella 17-vuotiaana? Nyt olen 21v, lapsi pian 3v. Suunnittelen häitäni, juu sen saman miehen kanssa, molemmilla vakituiset työpaikat, miehellä vielä sivutoiminen yritys, kaksi autoa, oma talo. Lähimmät sukulaiset 500km päässä, joten itse hoidetaan lapsi, ei ole vielä yötä ollut erossa minusta esimerkiksi. Emme käytä alkoholia ollenkaan, emme polta, emme käy ulkona juhlimassa.

Mikä meiltä siis puuttuu? Miksi emme olisi, tai minä en olisi kypsä vanhemmaksi?

Erikoisia on nämä tällaiset yleistykset, että jos itsellä on ollut oma itse ja elämä hukassa vielä kaksikymppisenä, niin sitten luullaan että niin se on kaikilla muillakin. Meitä kun on erilaisia ja jotkut kypsyvät nopeammin kuin toiset. Jotkut taas eivät ikinä kasva aikuisiksi. (Ap on luultavasti tästä hyvä esimerkki.)

ihme vouhkaamista korkeakoulusta! ei kaikki halua opiskella korkealle niitä tavallisia duunareitakin tarvitaan!! ei oo kiva opiskella kymmeniä vuosia ja päätyä jonnekin kaupan kassalle niinku vissiin monille nykyään jo käy...

että nykyisin lähes kaikkiin töihin vaaditaan koulutus..itse ainakin olen ensi syksynä palaamassa koulun penkille, koska koulutus merkitsee itselleni paljon...

Koska opiskelujen hoitaminen on yksinkertaisesti vain niin hankalaa lasten kanssa. Sitten tämä kortti että "olette vaan kateellisia kun ette ite ole saaneet lapsia nuorena ja niin-ja-niin monta". Kyllähän se on valitettavaa että toiset eivät saa lapsia vaikka itse haluaisivatkin, mutta perusajatuksenani on se, että koulutukseen tarvitaan kuitenkin aivoja, joita ei läheskään kaikilla ole. Jalkojen levittäminen käy helposti keneltä tahansa, niin nuorelta kuin vanhemmaltakin.

Oikeasti? Mitä sillä paperilla tekee? Mulla on amk-tutkinto, mutta eihän se ole (ainakaan täällä), mitään.

Itse olen ollut työelämässä noin 14-vuotiaasta ja 16-vuotiaasta eteenpäin olen pärjännyt omillani.

Mulla on elämänkokemusta vähän liikaakin vaikka ikää on vasta se 24 ja nyt en tarkoita mitään ryyppäämistä ja seksiä vaan läheisten kuolemia, kavereiden itsemurhia, minut itseni on pahoinpidelty kaksi kertaa sairaalaan, toisella kertaa pahoinpitelijä oli poikaystäväni. Minut on raiskattu kerran (se sama poikaystävä joka pahoinpiteli) ja olen muunmuassa opetellut puhumaan uudelleen.

Äitini oli alkoholisti ja sain huolehtia hänestä noin 12-vuotiaasta.

Nyt sekä isäni että äitini ovat kuolleet. Veli löytyy, mutta hän kiertää tällä hetkellä maailmaa ja vaikka olemme läheisiä, emme näe paljoa.

Mulla on tuota täälläkin paljon toitotettua elämänkokemusta ja vastoinkäymisiä takana, joten on oikeus ja kohtuus että saan nyt elää tasaista elämää oman perheeni kanssa. Lapsi on nyt siis vuoden ja saman aikaa olemme olleet miehen kanssa naimisissa. Yhdessä olemme olleet nyt kahdeksan vuotta.

Kaikkien nuorien elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Minun ikäluokassani on paljon samankaltaisia tapauksia, varsinkin niillä joiden perheisiin lama iski pahasti, enkä yhtään ihmettele että monet ikäiseni haluavat elää turvallista perhe-elämää.

Hei mutta sääli vain. Itsepähän siinäkin negatiivisuudessa vellot.

Itse olin juuri täyttänyt 18, kun sain tietää odottavani esikoistani. Tottakai miehen kanssa asiaa mietittiin,mutta päätimme kuitenkin lpasen pitää ja lapsi syntyi ennen kun täytin 19v. puoli vuotta esikoisen syntymästä aloin odottaa toista lastani. ja juu koulu jäi kesken eikä ole vakituista työpaikkaa,mutta nyt jatkan taas opiskeluja. Päivääkään en ole päätöksiäni katunut. avioliitolla ei ole mitään tekemistä seksin,lasten teon ja vanhemmuuden kanssa.Elämme kuitenkin jo 2000-lukua..

Aikamoista yleistämistä. Meille on nyt tulossa esikoinen ja ikää on 22 v ja mies 23 v. On oma-asunto, vakituiset työpaikat kummallakin ja molemmat vähintään ollut työelämässä 3 vuotta. Koulut käyty, itse muutin 19 vuotiaana jo omilleni kun opiskelut loppu. Mies taisi muuttaa jo aikaisemminkin. Opiskelujen ohella kävin töissä. Raha-asiat kunnossa. En koe menettäväni mitään vaikka näin "nuorena" esikoisen saankin. Baarissa olen saanut ihan tarpeeksi hillua ja pärjään ihan hyvin ilman alkoholia. Eikä tää oo mistään pois, kyllä voin lähteä sillon tällön ulos jos haluan. Naimisiin menoakin ollaan suunniteltu ensi kesälle, tai ainakin lähivuosina.



Muutenkin aika vanha ajattelutapa että lapset kuuluvat vain avioliittoon ja jos tulee avioliiton ulkopuolella lapsia niin suhde ei voi toimia kovin pitkälle ja sitten erotaan sun muuta. Se on ihan ihmisestä kiinni miten elämäänsä suhtautuu ja miten asiansa hoitaa. Ei mistään muusta, iällä siihen asiaan ei ole mitään tekemistä.



Kaikki "nuoret" eivät ole samanlaisia. Vanhojen joukosta löytyy yhtä tavalla niitä hölmöjä jotka eivät osaa huolehtia itsestään saatikaan sitte muista tai joiden asiat on ihan päin mäntyä.

minä olen tyytyväinen elämääni ja valintoihini. Olen edelleen sitä mieltä, että lapset kannattaa hankkia nuorena ennemmin kuin "iäkkäämpänä".

Koska opiskelujen hoitaminen on yksinkertaisesti vain niin hankalaa lasten kanssa. Sitten tämä kortti että "olette vaan kateellisia kun ette ite ole saaneet lapsia nuorena ja niin-ja-niin monta". Kyllähän se on valitettavaa että toiset eivät saa lapsia vaikka itse haluaisivatkin, mutta perusajatuksenani on se, että koulutukseen tarvitaan kuitenkin aivoja, joita ei läheskään kaikilla ole. Jalkojen levittäminen käy helposti keneltä tahansa, niin nuorelta kuin vanhemmaltakin.

Oikeasti? Mitä sillä paperilla tekee? Mulla on amk-tutkinto, mutta eihän se ole (ainakaan täällä), mitään.

Itse olen ollut työelämässä noin 14-vuotiaasta ja 16-vuotiaasta eteenpäin olen pärjännyt omillani.

Mulla on elämänkokemusta vähän liikaakin vaikka ikää on vasta se 24 ja nyt en tarkoita mitään ryyppäämistä ja seksiä vaan läheisten kuolemia, kavereiden itsemurhia, minut itseni on pahoinpidelty kaksi kertaa sairaalaan, toisella kertaa pahoinpitelijä oli poikaystäväni. Minut on raiskattu kerran (se sama poikaystävä joka pahoinpiteli) ja olen muunmuassa opetellut puhumaan uudelleen.

Äitini oli alkoholisti ja sain huolehtia hänestä noin 12-vuotiaasta.

Nyt sekä isäni että äitini ovat kuolleet. Veli löytyy, mutta hän kiertää tällä hetkellä maailmaa ja vaikka olemme läheisiä, emme näe paljoa.

Mulla on tuota täälläkin paljon toitotettua elämänkokemusta ja vastoinkäymisiä takana, joten on oikeus ja kohtuus että saan nyt elää tasaista elämää oman perheeni kanssa. Lapsi on nyt siis vuoden ja saman aikaa olemme olleet miehen kanssa naimisissa. Yhdessä olemme olleet nyt kahdeksan vuotta.

Kaikkien nuorien elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Minun ikäluokassani on paljon samankaltaisia tapauksia, varsinkin niillä joiden perheisiin lama iski pahasti, enkä yhtään ihmettele että monet ikäiseni haluavat elää turvallista perhe-elämää.

Hei mutta sääli vain. Itsepähän siinäkin negatiivisuudessa vellot.

Mitenkä ihmeessä se, että sut on raiskattu ja hakattu ja sun läheiset on kuollu tekee sitten susta paremman ihmisen ja sillä perusteellako sä olet sitten kypsä äiti?

Toinen asia on se, että jos nyt oikein osasin mun amk matikalla laskea niin olet saanut lapsen 23-vuotiaana, eli ei puhuta enää ihan teini-ikäisistä.

En nyt lähtisi haukkumaan nuoria äitejä. Itse työskentelen sosiaalipuolella huostaanotossa, ja yllätys yllätys... eipä ole teinejen lapsia ne eniten huostaanotetut... Mietippä AP sitä...

Minä sain lapseni 20v ja olen kouluttautunut ja työkokemustakin kerryttänyt ennenkuin jäin kotiin. Nyt välissä tytön ollessa1,5v käyn 4kk työpätkän kertaamassa hoitotaitojani etteivät unohdu ;) lastenhoitaja on kotona palkattuna. Jään kuitenkin kotiin vielä siihen asti kunnes lapsi 3v. Käyn ystävien kanssa kahvilla,juhlimassa,elokuvissa,kylässä,ihan niinkuin muutkin. Mutta en ehkä niin usein, koska minulle on äärettömän tärkeää saada olla tyttöni kanssa, rakastan häntä niin VALTAVASTI!! Käyn juhlimassa ehkä kerran kuussa :) monella ystävälläni on myös lapsia,tapamme viikottain,lapset leikkivät yhdessä ja me äidit kahvitellaan. Joskus tehdään ruokaakin yhdessä ja pidetään leffailtoja kotonamme. Ihan tavallista nuoren perheen elämää elellään,meillä enemmän järkeä päässä ja vastuuntuntoa,enemmän rakkautta ja isompi perhe kuin lapsettomalla ikäisellämme ;) Rakasta äitiyttä,se on parasta mitä minulla on koskaan ollut! Joten,säästä säälisi :)

Eipä mihinkään, vallan mainiosti voi asfalttityömies toimia luokanopettajana ja puudeppä kirurgina.

Suloinen nuorten naiivius paistaa näissä osassa vastauksista, mutta ei se pahasta ole, kaikki me olemme kerran nuoria, kyllä ajatusmaailmakin muuttuu, kun ikää kertyy lisää. :-)

voi tarvita tai olla tarvitsematta. Riippuu täysin mihin työtehtäviin haluaa. Mihin esimerkiksi kaupan kassana työskentelevä henkilö tarvitsee maisterin papereita?

Koulutuksella on väliä, jos tähtää tehtäviin missä sitä tarvitsee. Kaikki eivät tähtää, mutta se ei varmaan tee kenestäkään huonompaa?



29 taas

todellisuus ei mene suunnitelmien mukaan. Minusta elämä kannattaisi elää kuten eläimetkin sen elää. Suunnittelematta.



Vain pieni osa suunnitelmista toteutuu ja vain pieni osa kansan kermasta onnistuu suunnitelmissaan tuurin kaupalla ja rikkaiden vanhempien avustuksella.



Suunnitelmien murtuminen vain lisää pettymystä ja aiheuttaa kyynisyyttä. Eli kannattaisi elää kuin eläimet täysin pellolla vailla suunnitelmia.



Minusta murrosiässä tulisi paritella ja solmia suhteita. Myöhemmin kun lapset on hankittu on jo motiivia käydä koulu ammattia varten. Ammatilla elätetään perhe. Ei sinkun ole mitään järkeä opiskella tai käydä töissä.



Lasten takiahan töissä käydään.



perusasiat kuntoon. Eli ensin julmetusti elämänkokemusta seksin saralla ja sitten sopiva kumppani ja lapsia. Sitten opiskelu ja työt.

Mitenkä ihmeessä se, että sut on raiskattu ja hakattu ja sun läheiset on kuollu tekee sitten susta paremman ihmisen ja sillä perusteellako sä olet sitten kypsä äiti?

Toinen asia on se, että jos nyt oikein osasin mun amk matikalla laskea niin olet saanut lapsen 23-vuotiaana, eli ei puhuta enää ihan teini-ikäisistä.

Pointtina se että haluan elää tasaista elämää helvetin jälkeen. Lisäpointti se, että elämää olen jo tarpeeksi nähnyt ja kokenut. Sitä elämänkokemustahan moni täällä kuuluttaa, että nuoremmilla sitä ei ole. Mulla on jo liikaakin. Ei ole mukavaa että tunsin jo 18-vuotiaana olevani 30-vuotias. Tosin monella tuntemallani 30-vuotialla on vielä vanhemmat elossa eikä muutenkaan lähipiiristä ole ihmisiä kuollut.

Eli kyllä koen olevani harvinaisen kypsä äidiksi.

Ketään ihmistä parempi en ole. Minulla nyt vain on enemmän koettuja asioita takana kuin muutamalla muulla.

Älä yritä laittaa sanoja suuhuni.

Jep. En ole teini-ikäisenä lastani saanut, mutta sain kuulla muunmuassa neuvolassa että olen liian nuori äidiksi. Samoin mieheni äiti sanoi. Muutama puolituttukin sanoi että näin nuorena ei lapsia vielä pitäisi tehdä. Siksi vastasin tänne.

Itseäni henk. koht vain ärsyttää ihmiset joiden pitää sääliä ja voivotella muiden ihmisten päätöksiä.

Eipä mihinkään, vallan mainiosti voi asfalttityömies toimia luokanopettajana ja puudeppä kirurgina.

Suloinen nuorten naiivius paistaa näissä osassa vastauksista, mutta ei se pahasta ole, kaikki me olemme kerran nuoria, kyllä ajatusmaailmakin muuttuu, kun ikää kertyy lisää. :-)

Mitäs jos kaikki olis luokanopettajia ja kirurgeja, kuka tekis ne asfaltit ja puusepän työt? Entä kuka siivois sinun työpaikan, kuljettais roskat kaatopaikalle, aurais lumet työmatkan varrelta talvella, rahastais ruokaostokset ruokakaupan kassalla, tekis auton määräaikaishuollon tai nuohoais talon savupiipun?

Korkeakoulussa saa hirmusesti tietoa ja taitoja, mutta vaan siitä kyseisestä tieteenalasta ja opiskelijasta riippuen tietyn määrän sen alan ympäriltä. Missä välissä korkeakoulussa siis opetetaan kuinka lapsen turvallisuuden tunnetta pidetään yllä (ellet nyt satu opiskelemaan vaikka sosiaalialaa... tai siellä OKL:ssa), miten lapsen kehitystä tuetaan, mitä tehdään kun lapsi ei olekaan terve ja tarvitsee erityistukea tai muita lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita?

Äitini totesi joskus viisaasti, että äidiksi ei voi kasvaa ennen kuin lapsen saa. Ehkä suurin viisaus mitä olen koskaan kuullut ja pätee KAIKKIEN meidän kohdalla. Vielä tohtorin tai lisensiaatin työn tehtyäsikään et ole äiti.

on kuultu ennekin ja saahan sinulla mielipiteesi olla, on opetettu että tyhmiäkin sellaisia kunnioitetaan.

ap:ta odotellessa...

sain esikoisen, kun olin 17-vuotias. Lapsi ei ollut suunniteltu, vaan ehkäisy petti. Päätimme yhdessä pitää lapsen, mutta mies ottikin takapakkia ja erosimme raskauden vikalla kolmanneksella. Ei siis mikään ideaali tilanne lapsen tulolle.



Kävin lukion loppuun puoli vuotta ikätovereitani jäljessä. Sitten olin lapsen kanssa kotona, opiskelin avoimessa yliopistossa ja menin vuodeksi töihin lapeen täytettyä kolme vuotta kerätäkseni rahaa opintoja varten. Nyt opiskelen kolmatta vuotta yliopistossa ja lapseni on eskarissa.



Myönnän, että olen tehnyt kaiken hankalimman kautta. Jos minulla olisi ollut hyvä parisuhde lapsen isän kanssa, tämä olisi ollut huomattavasti helpompaa. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta olen välillä miettinyt, miten elämä olisi ehkä mennyt, jos en olisi raskautunut.



Avioliitto ei ole mikään tae onnistuneelle vanhemmuudelle eikä kukaan nainen ole valmis äidiksi, sillä siihen kasvetaan. Toisilla nuorilla on järkeä päässä eikä lapset hidasta elämästä suoriutumista sinun (ja ehkä yhteiskunnankin) asettamien normien mukaan. Toisilla taas ei korvien välissä ole kuin kesätuuli.



Mä itse koen kuuluvani tähän fiksujen nuorien äitien ryhmään, mulla onkin ollut turvallinen lapsuus sekä olen luonteeltani sellainen, joka pärjää. Mä toivon, että tää keskustelu nuorista ja vanhoista äideistä ja heidän paremmuudestaan loppuu.



Mulla (meillä) on vielä elämä edessä.