Minä säälin nuoria äitejä

Nimimerkillä 20 vuotias, yhden alle vuosikkaan äiti, asustelee omakotitalossa, on naimisissa ja onnellinen elämäänsä. Ammatti ja työpaikkakin löytyy.

Naimisissa olimme jo vuoden verran ennen lasta, yhteisiä vuosia takana 6.

Itse en vastusta nuoria enkä vanhoja äitejä, mutta särähtää ja todella pahasti korvaan, kun kuulee näitä, että jotkut ovat menneet teini-ikäisenä naimisiin. Ei vaan pysty käsittämään mihin VOI olla sellainen kiire...

Oltiin hääpäivänämme seurusteltu nelisen, pian viitisen vuotta.

Ehdottomasti haluttiin olla naimisissa ennen lapsen tuloa? :)

joten en aivan ymmärrä miksi naimisiinmenoa nuorena kritisoit jos kerran lapsien saanti nuorena on kuitenkin ok.

Nimimerkillä 20 vuotias, yhden alle vuosikkaan äiti, asustelee omakotitalossa, on naimisissa ja onnellinen elämäänsä. Ammatti ja työpaikkakin löytyy.

Naimisissa olimme jo vuoden verran ennen lasta, yhteisiä vuosia takana 6.

Itse en vastusta nuoria enkä vanhoja äitejä, mutta särähtää ja todella pahasti korvaan, kun kuulee näitä, että jotkut ovat menneet teini-ikäisenä naimisiin. Ei vaan pysty käsittämään mihin VOI olla sellainen kiire...

ei se lapsenkaan tulo ole asia minkä takia pitää naimisiin mennä. itse sain lapsen parikymppisenä mut naimisiin mentiin vasta vuosia myöhemmin

Voi kun nämä vanhemmat, 25-30 v pariskunnat seurustelisivat edes tuon ajan. Mutta tiedän useita vuoden seurustelleita naimisiin menneitä, jotka nyt sitten katuvat kun eivät toista tunteneetkaan.

Eipä kulje naimisiinmeno iän kanssa aina yksyhteen.

tunteakseen itsensä paremmaksi.



Muuten, sitä kunnon vakityista työpaikkaa ei nykyään monikaan saa ikinä, vaikka yrittäisikin. JA vaikka saisikin, voi saada vittu potkut!

Pääasia että ratkaisu on paras sen tekijälle eikä muille :)

eikä vaan "leiki kotia". Todella ylimielinen viesti.

Siinä taas että seksi kuuluu vain avioliittoon ei ole mitään järkeä, noin ajattelee vain ihmiset joita seksi ei kiinnosta tai eivät siitä mitään ymmärrä. Ehkä ap:lle seksi on sitten = yhdyntä lähetyssaarnaaja-asennossa, mutta oikeasti on niin että mieltymykset on oltava samanlaiset ja "paikatkin" sopia yhteen. Kaikki ei vaan tykkää samanlaisesta seksistä eikä halua sitä yhtä paljon ja yhteensopimattomuus seksissä saattaa pidemmän päälle rikkoa suhteen.

Minä olen tehnyt ihan päinvastoin kuin ap esittää, 19v olin kahden lapsen äiti, en edes halua vakityöpaikkaa vielä ainakaan ja opiskelujakin vielä jatkan. Nyt olen 34. Miksi elämä pitäisi elää ap:n kaltaisten ihmisten mieltymysten mukaan, sitä en ymmärrä. Mielestäni ole tehnyt asiat juuri oikeassa järjestyksessä ja hankkinut lapset ihan MINULLE oikeaan aikaan, siinä ei paljon ap:n mielipiteet paina.

siis sellaisia korkeintaan 20-vuotiaita. Koko elämä edessä, aikaa olisi vaikka miten joten miksi pitää alkaa leikkimään kotia ja äitiä nippanappa täysi-ikäistyttyään? Koulut kesken, todennäköisesti ei avioliittoakaan eikä parisuhde varmasti mitenkään vakavalla pohjalla tuossa iässä! Kyllä minä ainakin olen omille lapsille terottanut, että ensin koulu ja kunnollinen vakituinen työpaikka ja avioliitto, sitten vasta lapset.

Sitäpaitsi seksi (ja etenkin lasten teko!!!) kuuluu avioliittoon! Onko muita samoilla linjoilla?

En ole samoilla linjoilla, et voi yleistää näitä sun yleistyksiä koskemaan kaikkia kuten ei voi tehdä sekään joka oli tavannut nuoren 5-kuulla raskaana olevan joka veti ketjussa röökiä.



Sain lapseni 23- vuotiaana, opiskelut ovat edelleen kesken, mutta hyvällä mallilla. On omakotitalo, farmariauto, koira, tasapainoinen päihteetön ja väkivallaton elämä, en kaipaa elämääni "biletystä" tai muuta vastaavaa (vaikka toki kavereiden kanssa käyn silloin tällöin "iltalomalla").



Nämä ovat luonne- ja kypsyyskysymyksiä. Mielestäni ei ole kypsää väittää, että pitää olla koulu, työpaikka, avioliitto, seksi ja lastenteko -järjestys. Elämä on kuules sellaista, että vaikka kuinka suunnittelet ja teet käsikirjoituksia, et silti voi vaikuttaa elämäsi menoon paljon paskaakaaan. Se on yleinen harha: voit olla elämäsi herra. Kun et voi. Jos kaiken tekee tuossa järjestyksessä, voi silti tulla jotain. Jos et tee, voi silti tulla jotain. Tai molemmissa tapauksissa voi olla tulematta.



Mutta tämä viimeaikainen keskustelu on selkeästi mennyt siihen suunntaan, että kohta lapsia ei saa tehdä kuin vasta sitten kun olet täyttänyt tietyt kriteerit. Muutenkin yhteiskunta on suvaitsevaisuudessaan mennyt siihen pisteeseen, että ollaa jo suvaitsemattomuuden puolella (mutta tämä onkin sitten luku erikseen).



No, toivottavasti lapsesi saavat hyväksyntäsi siitä huolimatta, etteivät todennäköisesti noudata kirjoittamaasi käsikirjoitusta ap



24-v äiti.

todellisuus ei mene suunnitelmien mukaan. Minusta elämä kannattaisi elää kuten eläimetkin sen elää. Suunnittelematta.

Vain pieni osa suunnitelmista toteutuu ja vain pieni osa kansan kermasta onnistuu suunnitelmissaan tuurin kaupalla ja rikkaiden vanhempien avustuksella.

Suunnitelmien murtuminen vain lisää pettymystä ja aiheuttaa kyynisyyttä. Eli kannattaisi elää kuin eläimet täysin pellolla vailla suunnitelmia.

Minusta murrosiässä tulisi paritella ja solmia suhteita. Myöhemmin kun lapset on hankittu on jo motiivia käydä koulu ammattia varten. Ammatilla elätetään perhe. Ei sinkun ole mitään järkeä opiskella tai käydä töissä.

Lasten takiahan töissä käydään.

perusasiat kuntoon. Eli ensin julmetusti elämänkokemusta seksin saralla ja sitten sopiva kumppani ja lapsia. Sitten opiskelu ja työt.

Kapitalismi ei perustu evoluutioon. Kapitalistinen ihanne on hankkia lapset eläkeiässä, kun on raadettu yhteiskunnan hyväksi. Ikävä kyllä se ei vain toimi niin.

mutta nyt kun katsoo tuttuja 45 vuoden iässä, toivon, että oma tyttö ei tekisi kovin nuorena lasta ekan ihkun poikakaverin kanssa.



Nämä nuorena lapsensa tehneet tekee edelleen pätkätöitä. Kierroksessa on jo toinen tai kolmas mies. Taitaa enää yksi olla ensimäisen lapsen isän kanssa yhdessä. Aika köyhiä ovat, koska eivät ole hommanneet ammattia itsellen.



Sitten tietenkin se keski-iän kriisi kun itkevät, että elämä jäi lapsien takia elämättä. Olisi toki ollut eri asia jos olisivat tehneet vain yhden lapsen, olisi nyt aikaa elää. Mutta kun teki yhden nuorena niin tehtiin heti seuraavalle miehelle myös lapsi. Kun oli opittu malli, että mies saadaan sidottua kun sille saa lapsen, sitä jatketaan seuraavien miestenkin kanssa.



Mutta toisaalta, monella on nämä täysi-ikäiset lapset pärjänneet ihan hyvin. Äidit vain ovat ihan hukassa nyt keski-iässä kun jäi muu elämä kokematta.



Siksi toivon, että oma tyttö hommaisi ammatin ensin, eikä tekaisisi lasta kovin nuorena siksi, että poikaystävä ei jättäisi ja vauvat on niin suloisia.

Pätkätoitä tekee ihan yhtälailla koulutetut, vanhemmatkin äidit.

Myös eroja tulee kypsemmillekin ihmisille.



Aivan turha linkata kaikkea nuoruuteen.



Esimerkkinä toimii oma mummoni ja pappani. Tapasivat kun mummo oli 14 , saivat lapsen kun mummo oli 19 vuotias, ovat nyt päälle 70 vuotiaita ja edelleen yhdessä, onnellisina.

ymmärrä miksi tuota koulutus asiaa ylennetään ja jokaisella pitäisi olla korkeakoulututkinto ennen kuin voi alkaa vanhemmaksi. Aivan älytön juttu!



Kuinka paljon niitä korkeakoulutettuja on tällä hetkellä työttömänä, joten enpä paljon koulutuksella kehuisi, mistä ei ole mitään virkaa yhtesikunnan eduksi. Ensin kovasti kouluttaudutaan, perustetaan perhe ja ollaan 10.vuotta kotiäiteinä. Mitä virkaa oli koulutuksella, jos sitä ei kuitenkaan työmarkkinoilla voi mitenkään hyödyntää? Yhteiskuntatieteiden maisteri

= valkolakki. Et kirjaimellisesti ole valmistunut yhtään miksikään. Tästä se on vaan johonkin vieläkin jatkettava, että työllistyisi edes johonkin ja saisi sen oikean ammattinimikkeenkin.



Perusduunarien dissaus on kyllä niin syvältä kuin vaan voi olla. Tämä yhteiskunta ei kertakaikkiaan vaan pyörisi ilman meidän jokaisen työpanosta tahoillamme. Kaikkia tarvitaan ja kaikkien työpanos on yhtä tärkeä. Itsensä ylentäminen ja oman statuksensa korostaminen kertoo kyllä aika paljon myös siitä millainen tulee vanhempana olemaan. Painettu sana ei ole aina se oikea sana ja tästä ns. vanhempien vanhempien ongelmat yleensä syntyy. Vauva ei toimi, niin kuin kirja sanoo jne.



t: Karvaperse / rasvanahka duunari mutsi

siis sellaisia korkeintaan 20-vuotiaita. Koko elämä edessä, aikaa olisi vaikka miten joten miksi pitää alkaa leikkimään kotia ja äitiä nippanappa täysi-ikäistyttyään? Koulut kesken, todennäköisesti ei avioliittoakaan eikä parisuhde varmasti mitenkään vakavalla pohjalla tuossa iässä! Kyllä minä ainakin olen omille lapsille terottanut, että ensin koulu ja kunnollinen vakituinen työpaikka ja avioliitto, sitten vasta lapset.

Sitäpaitsi seksi (ja etenkin lasten teko!!!) kuuluu avioliittoon! Onko muita samoilla linjoilla?

Minä olen saanut ensimmäisen lapsen 20-vuotiaana, jolloin olin opiskellut ammatin, ja minulla oli jo pari vuotta ollut vakituinen työpaikka. Miehen kanssa oltiin seurusteltu yli 5 vuotta, ja oltu naimisissakin vuosi. Eli minun kohdallani nuo kaikki sinun vaateesi ovay käyneet toteen, vaikka olenkin lapsen saanut nuorena. Tällähetkellä olen vajaa kolmekymppinen kolmen lapsen äiti, edelleen samassa työpaikassa kun esikoisen syntyessä, naimisissa edelleen saman miehen kanssa, ja kaikki mennyt hyvin. Toki minä ja mies kaivataan irtiottoa ja "kaveri-iltoja" silloin tällöin mutta se kerta 2-3kk riittää hyvin, ja se on helppo järjestää niin, että jompi kumpi on kotona lasten kanssa, kun toinen käy kahvilla/baarissa ihan missä vain omien kavereidensa kanssa.

Sääli vaikka alkohloistiperheen ja narkkareiden lapsia ja auta hetä jos suinkin voit.



Et ole ap, edes sen arvoinen että rupeaisin selittämään elämäni vaiheita, mutta onnellinen olen ja paremmin menee kuin monella monella muulla, iästä huolimatta.



t.24v,3lasta&maailman ihanin mies. (mistäs sulle saatas?)

. Ei vaan pysty käsittämään mihin VOI olla sellainen kiire...

nuorena naimisiin? Jos joku todella löytää onnen jo nuorena, pitäisikö sitä sitten piilotella kunnes av-rati hyväksyy? Mihin on kadonnut kyky olla onnellinen muiden puolesta?

t.alaikäisenä naimisiin :O (yhdessäoloa pian 11vuotta.)

Nooh mutta niitäkin 20-vuotiaita löytyy jotka ovat jo riehuneet niin paljon ettei enään huvita. Vaan haluu puuhastella jo aivan muuta. että silti olin sun sääli on aivan turhaa.

Eipä mihinkään, vallan mainiosti voi asfalttityömies toimia luokanopettajana ja puudeppä kirurgina. Suloinen nuorten naiivius paistaa näissä osassa vastauksista, mutta ei se pahasta ole, kaikki me olemme kerran nuoria, kyllä ajatusmaailmakin muuttuu, kun ikää kertyy lisää. :-)

ja jonkun on oltava puuseppä (tuskin se kirurgi). Kaikkia tarvitaan, ei vain niitä korkeastikoulutettuja. (joten mikä oli pointtisi?) Eipä ole sun aivosi paljon iän myöstä ottaneet tietoa vastaan.

Kun ruvetaan perhettä perustamaan. Kiva, ap jos sulle sun elämä on kodin leikkimistä, mulla ihan todellista arkea. Menenpä tastä jatkamaan leikkejäni..

Täytin juuri tällä viikolla 20 ja viikon päästä olisi laskettu aika. Koulut on käyty ja työpaikkakin on. Lapsen isä on 22-vuotias, koulunsa käynyt ja vakkarityöpaikassa hänkin, johtotehtävissä.

Itse olen joutunut itsestäni huolehtimaan 12-vuotiaasta ja täysin omillani olen ollut 16-vuotiaasta. Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta ja kihloihinkin olemme vuosi sitten menneet.

Omaa taloa etsimme, mutta sopivaa ei ole tullut. Kun sen asian saamme hoidettua, menemme naimisiin.



Mikä sinua minun tilanteessani säälittää?

Täytin juuri tällä viikolla 20 ja viikon päästä olisi laskettu aika. Koulut on käyty ja työpaikkakin on. Lapsen isä on 22-vuotias, koulunsa käynyt ja vakkarityöpaikassa hänkin, johtotehtävissä.

Itse olen joutunut itsestäni huolehtimaan 12-vuotiaasta ja täysin omillani olen ollut 16-vuotiaasta. Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta ja kihloihinkin olemme vuosi sitten menneet.

Omaa taloa etsimme, mutta sopivaa ei ole tullut. Kun sen asian saamme hoidettua, menemme naimisiin.



Mikä sinua minun tilanteessani säälittää?

Ei voi mitään, mutta näin on.