Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole päässyt peruskouluajan kiusaajistani eroon aikuisenakaan. Lapsenikin joutuvat kärsimään :(
19.09.2010 |
Kaikki alkoi viidennellä luokalla. Minulla oli takana surullisesti päättyneitä ystävyyssuhteita (ensimmäinen paras kaveri muutti 3. luokalla toiselle puolen Suomea, toinen paras kaveri löysikin toisen kaverin). Olin allapäin näistä kaveriasioita ja lisäksi ujo enkä oikein osannut/halunnutkaan sillä hetkellä tehdä tuttavuutta moniin luokallani. Minulla oli kyllä pari kaveria, mutta heidän seurassaan/yksin pysyttelin. Olin hiljainen tyttö ja lisäksi vielä kovin lapsellinen leikkeineni verrattuna osaan tytöistä, jotka oli jo kovin aikuismaisia. Kuitenkin pojat kovasti tykkäsivät minusta, olin nätti ja suloinen, ja se myös ärsytti kiusaajiani.
Jouduin näistä lähtökohdista kiusatuksi. Pahimmat kiusaajat oli luokan kovis/pomo/johtajatytöt ja he laajensi aktiivisesti mun kiusaamista niin että myös rinnakkaisluokilla alettiin kiusaamaan minua. Käperryin yhä enemmän kuoreeni ja muutuin hiljaisemmaksi ja minua kiusaattiin yhä enemmän "outo, nössö". Huudettiin kuorossa "buuuuu" kun kävelin ohi ja naurettiin ääneen kun yritin jännittyneenä pitää esiteltää. Kukaan (paitsi ne pari kaveriani) ei halunnut/kehdannut olla minun kaverini ja kaikkien piti kiusata minua jotteivät joutuneet huonoon valoon. Minun kiusaamisesta sai tavallaan pisteitä ja pääsi parempaan suosioon kovisten keskuudessa.
Opettajat ei kiusaamiseen pyynnöistäni ja vanhempieni pyynnöistä huolimatta puuttuneet. Sitä keski koko lopun peruskoulun ajan. Kaikki tais tietää kuka olen ja miten nolo olen ja että mua pitää vältellä jos ei itse tahdo olla nolo.
Joopa joo. Lukioon hakeuduin toiselle paikkakunnalle ja siinä vaiheessa itsetunto oli niin maassa että ihmettelin todella miten siellä sain heti ystäviä ja kaikki oli niin kivoja. Ei kiusaamisesta tietoakaan. Sama homma myöhemmin AMK:ssa. Muutin toiselle paikkakunnalle heti kun 18v tuli täyteen. Sain helposti uusia ystäviä, sama juttu työpaikoilla. Olen ollut pidetty muualla, paitsi lapsuudenseudullani.
Pitkän harkinnan jälkeen muutimme mieheni kanssa kuitenkin takaisin lapsuuden kylääni 10v myöhemmin. Edelleen kiusaaminen on käynnissä. Tätä en olisi uskonut itsekään! Ex-kiusaaja, jolla lapseni ikäinen lapsi, oli puhunut muualta muuttaneelle sivulliselle lapseni kaverin äidille miten outo tyyppi olen ja miten hän ainakaan ei antaisi lastensa leikkiä minun lasten kanssa saati päästää meille kylään. Ihan oikeasti, uskomatonta. Päällepäin normaalilta vaikuttava ex-kiusaaja toimi näin 35-vuotiaana.
Leikkipuistossa tapasin toisen ex-kiusaajan joka myös lapsineen oli siellä, tervehdin iloisesti, hän oli kuin ei olisi huomannut minua. Joka kerta kun oli puistossa, käyttäytyi kun minä olisin ilmaa.
Yhden sivusta seuraajan kuulin (liian äänekkäästi, tarkoituksella?) naureskelevan kaverilleen (lapsemme olivat mukana!!!) minua ja miten nolon arka olen ollut ja ei ihme jos lapsikin on arka jne. Sitten tuli näitä "kato nyt miten se seisoo tuolla, se on vieläkin niin ylimielinen". yms. (en ole koskaan ollut ylimielinen, vain ujo).
Uskomatonta että tää jatkuu vielä aikuisena. En ehkä olisi muuttanut takaisin jos olisin arvannut.
Kommentit (46)
mun mielestä on inhimmillistä toi käytös niiden kiusaajien puolesta. Jos ne muistaa sut nössönä niin onhan se niistä huvittavaa nähdä sut nyt, tai siis niin kävi mulleki kun sain pomokseni entisen nössön niin oli vähän pokassa pitelemistä kun sillä oliki johtaja tyyli ja tuli aina kuiteski mieleen millanen itkupilli se lapsena oli :D. No mä vaihdoinki työpaikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaisin saman tien takaisin sivistyksen pariin. Ei tuollaista tarvitse kenenkään kestää.
Opettakaa lapsillenne, että pitävät puoliaan. Opetelkaa itsekin. Niin kauan kiusataan kun annatte kiusata.
Tiedän, mitä se on, koska olen itse kiltti ja käännän mieluummin poskeni kuin alan riitelemään. Mutta olen toisaalta aika inhottava ja osaan iskeä takaisin sitten kun tulee sopiva hetki. Minulla on ollut aina aikaa odottaa.
Sinuna olisin mennyt puistoon nokka pystyssä. Ja kun nämä eukot olisi siellä puhuneet paskaa, olisin kovalla äänellä kailottanut niin että muut kuulee, että "ai täällä tuppukylässä tämä sama pieni piiri pyörii ja sama paskan jauhaminen. Että olis kyllä kannattanut hiukan avartaa maailmaa ja käydä muualla, ettei samoja juorupiirejä tarvitse pitää pystyssä"
Avoimesti kerrot kaikille nimeltä, ketkä teki sinun elämästä helvetin lapsena. Jos alat nöyristelemään, saat nöyristellä koko loppuelämäsi. Ei muuta kuin taistoon vain liput liehuen ja kaada nämä sinun kiusaajat heidän omilla aseillaan.
Tsemppiä sulle. Olen itse päässyt nauramaan kaikkien kiusaajieni kustannuksella. Omaa lastani myös kiusattiin heidän vanhempiensa suostumuksella. Nyt samat mammat luimistelee minua kun ovat tajunneet, että heidän pitää elää tässä pikkukylässä loppuelämänsä minun kanssani ja pitäisi katsoa silmiin. Sillä en ole pitänyt suutani kiinni vaan olen avoimesti kertonut kaikille, kenen kullannuppu sai kiustata äitinsä luvalla ja mitä tekivät. Yleinen mielipide kääntyi näitä mammoja vastaan. Nyt luikkivat minua karkuun häntä koipien välissä.
Olipa ihana lukea tämä teksti. Tulin niin surulliseksi ap:n puolesta, en tisenä kiusattuna voin hyvin samaistua tilanteeseesi. Mutta tuo lainaamani kommentti teki minut todella iloiseksi! Aivan riemastuttavaa lukea, että jostakin löytyy munaa laittamaan luun kurkkuun kiusaajilleen. Jes!
heidän onnettoman ja köyhän sielunmaisemansa. Idiootit pysyvät aina idioootteina.
Siis mitä mä voin vastata esim. sellaisille ihmisille, jotka on ihan aidon oloisesti huolissaan minusta.
Kysyvät, että mites jakselet. Ja miten, ootko ollut väsynyt ym.
Vastaa tällaiselle suoraan, että sinusta liittyy ilmeisesti paikkakunnalla perättömiä huhuja hermoromahduksesta, mutta niissä ei ole mitään perää. Jotkut kouluaikaiset kiusaajasi levittävät niitä joko tahallaan tai sitten joku oikeasti kuvitteli, että kun lähdit lukioon vieraalle paikkakunnalle ja lähdit pois paikkakunnalta, niin oikeasti olisit mennyt hoitoon jonnekin.
Minä en kyllä puhuisi kiusaajille mitenkään ilkeästi tai nauraisi heille häjysti. Sellaisella käytöksellä vain osoitat muille, että oletkin oikeasti outo. Sen sijaan voit kyllä hyvin ottaa asiat suoraan ja asiallisesti puheeksi kiusaajien kanssa.
Lisäksi voit ihan oma-aloitteisesti sanoa joillekin ystävällismielisesti suhtautuville tutuillesi: "Olen saanut sellaisen käsityksen, että minusta liikkuu paikkakunnalla outoja huhuja. Voisitko kertoa ihan suoraan, mitä olet minusta kuullut." Sen jälkeen sitten oikaiset nämä huhut. Pienessä paikkakunnassa on se hyvä puoli, että vaikka perättömät huhut leviävät nopeasti, niin myös niiden oikaisut lähtevät aika nopeasti leviämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä on inhimmillistä toi käytös niiden kiusaajien puolesta. Jos ne muistaa sut nössönä niin onhan se niistä huvittavaa nähdä sut nyt, tai siis niin kävi mulleki kun sain pomokseni entisen nössön niin oli vähän pokassa pitelemistä kun sillä oliki johtaja tyyli ja tuli aina kuiteski mieleen millanen itkupilli se lapsena oli :D. No mä vaihdoinki työpaikkaa...
Pelle. Vaihdoit varmaankin johonkin p-hommiin, joissa sosiaalisilla taidoilla ei ole niin merkitystä. Tässä hyvä esimerkki siitä, että ihmiset eivät välttämättä viisastu vanhetessaan. Varmaan nauraa ja ivailee omat lapsensakin samanlaisiksi itsetuntovammaisiksi kiusaajiksi ("hahha! pissit housuun! itkupilli luuseri!".
mun mielestä on inhimmillistä toi käytös niiden kiusaajien puolesta. Jos ne muistaa sut nössönä niin onhan se niistä huvittavaa nähdä sut nyt, tai siis niin kävi mulleki kun sain pomokseni entisen nössön niin oli vähän pokassa pitelemistä kun sillä oliki johtaja tyyli ja tuli aina kuiteski mieleen millanen itkupilli se lapsena oli :D. No mä vaihdoinki työpaikkaa...
Voi kuule. "Nössö" olit ja olet sinä itse. Katso psykan kirjasta kohta projisointi. Et kestä itsessäsi heikkouksia, joten kohdistat itseäsi kohtaan tunteman halveksunnan ja vihan ympärilläsi oleviin ihmisiin. Oikeaa vahvuutta on se, että uskallat vaikka sitten itkeä muiden nähden ilman sitä kovisnaamaria. Sekä se, että osaat asettua toisen ihmisen asemaan empatialla. Mutta koska luultavasti olet kasvanut sellaisessa perheessä, jossa sinun tunne-elämäsi on jäänyt kehittymättä, et vain pysty siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tiedostamattasi tiesit, että sama meno jatkuisi lapsuudenmaisemissasi? Monesti luomme lapsillemme juuri samanlaiset puitteet kuin itsellämme oli. Tiesimme sitä tai emme.
Älä laita lastasi kokemaan samaa kuin sinä. Muutto on pieni vaiva siihen verrattuna mitä masennus ja itsetuntohäiriöt tulevat aiheuttamaan. Eikä se ole mitään luovuttamista! Miksi ihmeessä hakata päätä seinään ihmisten kanssa, jotka tod.näköisesti eivät ikinä muutu. TEIDÄN elämänne siinä valuu hukkaan, he luultavasti vain nauttivat siitä.
ole itsekään pitänyt koskaan? Maailam on täynnä ihmisiä, kaikista ei voi pitää eivätkä kaikki sinusta. Ohita ne ikävät tyypit kuin olisivat ilmaa, mitä niitä tervehtimään. Miten muuten voit kuulla noin sanatarkasti kaiken matkan päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon voimia. Olen itse ollut kiusattu koko peruskoulun. Jos olisin sinä, harkitsisin vakavasti poismuuttoa. Toinen olisi yrittää selvittää välit, mutta jos toiset vielä noudattavat samaa uviota, mikä on mahis.
Lapseni on kaveri tuon yhden ex-kiusaajan lapsen kanssa ja juuri nyt taas olen huomannut että selkeästi pari yhteistä tuttavaa on alkanut suhtautua minuun varauksella.
En enää sinänsä ahdistu asiasta, kuten kouluikäisenä. Yleensä en edes ajattele asiaa, mutta joskus. Minulla on nykyään täällä paljon kavereitakin, mutta myös paljon menneisyyden haamuja.
Kuulin tuon keskustelun tosiaan aivan sanatarkasti. Puhuivat kovaa ja suht lähellä (ehkä 5 m päässä) muuten hiljaisessa ympäristössä. Lapsemme olivat sillä välin samassa jalkapallokoulussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäi laittamatta että 30v juhlia baarissa viettäessäni (yleensä en baarissa käy) 2 pääkiusaajaa nauroivat päin naamaani kun tervehdin heitä, sattumalta nähtiin. Yleensä en baareissa käy.
Sivustaseuraajat ovat osa suhtautuneet tosi kivastikin, alkuhämmennyksen jälkeen (alkuun ovat moni tosi kiusaantuneita/"shokissa" minut tavatessaan pitkän tauon jälkeen ja moni seurailee pitkään että millainen oikein olen nykyään, mutta lähtee kuitenkin reippaasti juttusille".
ap
Lapseni on kaveri tuon yhden ex-kiusaajan lapsen kanssa ja juuri nyt taas olen huomannut että selkeästi pari yhteistä tuttavaa on alkanut suhtautua minuun varauksella. En enää sinänsä ahdistu asiasta, kuten kouluikäisenä. Yleensä en edes ajattele asiaa, mutta joskus. Minulla on nykyään täällä paljon kavereitakin, mutta myös paljon menneisyyden haamuja. Kuulin tuon keskustelun tosiaan aivan sanatarkasti. Puhuivat kovaa ja suht lähellä (ehkä 5 m päässä) muuten hiljaisessa ympäristössä. Lapsemme olivat sillä välin samassa jalkapallokoulussa. ap
mutta ovat samalla luokalla ja sillain "ihan kavereita". Lapselleni en ole puhunut mitään menneisyydestäni, mutta tuolle lapsen kaverille on puhuttu ja tuon lapsen äiti oli omalle lapselleni sanonut että "oon tuntenut sun äidin joskus". Se tosin ok, ei enempää lapselleni sanonut. Lähinnä tää on äitien välistä, ei lapsille, mutta mietin että kun lapset kasvaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupeaa ihan henkilökohtaisesti ahdistamaan tuo sun tilanne, kun voin niin kuvitella itse tilallesi... Kun/jos on pieni paikkakunta niin se muutama ihminen on vielä iso asia, ja joka paikassa törmtään.
Oletko huomannut merkkejä siitä että olisivat siirtäneet asennetta omiin lapsiinsa? Ts. ei kai sun lapsia ole ruvettu kiusaamaan idioottimaisten vanhempien vuoksi? Se olisi mun suurin pelko.
Tämä vain vahvistaa sitä oloa etten enää itse palaa noihin samoihin pieniin piireihin, vaikka miten tahtoisin lähemmäs vanhempiani muuttaa.
Muuten osa kiusaajista on myöhemmin ihan pyytänyt anteeksi ja sanonut olevansa tosi pahoillaan, mutta osa jatkaa samaan malliin...
Oikeastaan en ole lapsista huomannut, muuten kuin että tuo eräs ex-kiusaajan lapsi ei halua koskaan tulla meille kotiin, muuten voi leikkiä lapseni kanssa. Kerran sanoi lastani oudoksi, mutta lapseni oli vaan nauranut (on tosi reipas, ihan eri tyyppiä kuin minä pienenä ja on paljon kavereita).
Nyt on mentävä, palaan...
ap
Miksi halusitte sinne takaisin, en voi ymmärtää! Teitkö niin vain miellyttääksesi miestäsi joka ilmeisesti on myös samalta paikkakunnalta? Se, että miehellä on töitä' jossain ei ole peruste sille, että sinun elämäsi tuhoutuu!
Kerää jostain voimia ja muuttakaa pois. Aivan hirveä paikkakunta!!! Älä enää astu jalallasikaan sinne!
Itsekin asun pienellä paikkkunnalla ja minut on otettu täällä joidenkin ihmisten taholta silmätikuksi.
On niin hankala tehdä tuttavuutta esim. uusien ihmisten kanssa jos nämä ovat kuulleet ensin ilkeämielisiä juoruja minusta jotakin muuta kautta.Ihmisillä on jonkinlainen ennakkokuva minusta silloin jo valmiina ja sitä on niin vaikeaa enää sitten yrittää itse muuttaa.
Kaikkein eniten pelkään sitä, että lapseni joutuu kuulemaan jotakin inhottavaa minusta tai joutuu syrjityksi.
Ei liene yllätys, että myös minä olen hiljainen ja arka. Olen myöskin joutunut kuulemaan noita "se on niin ylimielinen" juttuja.
Siis voisiko joku viisas minulle selittää, että miksi helvetissä hiljaisia ihmisiä sanotaan ylimielisiksi?
Eikö ihmiset oikeasti osaa tulkita toisia ihmisiä? Vai onko ylimieliseksi haukkuminen vain kiusaamista. Eli ei ajatella sen pitemmälle mitä sanotaan kunhan itselle tulee hyvä mieli?
Opettakaa lapsillenne, että pitävät puoliaan. Opetelkaa itsekin. Niin kauan kiusataan kun annatte kiusata.
Tiedän, mitä se on, koska olen itse kiltti ja käännän mieluummin poskeni kuin alan riitelemään. Mutta olen toisaalta aika inhottava ja osaan iskeä takaisin sitten kun tulee sopiva hetki. Minulla on ollut aina aikaa odottaa.
Sinuna olisin mennyt puistoon nokka pystyssä. Ja kun nämä eukot olisi siellä puhuneet paskaa, olisin kovalla äänellä kailottanut niin että muut kuulee, että "ai täällä tuppukylässä tämä sama pieni piiri pyörii ja sama paskan jauhaminen. Että olis kyllä kannattanut hiukan avartaa maailmaa ja käydä muualla, ettei samoja juorupiirejä tarvitse pitää pystyssä"
Avoimesti kerrot kaikille nimeltä, ketkä teki sinun elämästä helvetin lapsena. Jos alat nöyristelemään, saat nöyristellä koko loppuelämäsi. Ei muuta kuin taistoon vain liput liehuen ja kaada nämä sinun kiusaajat heidän omilla aseillaan.
Tsemppiä sulle. Olen itse päässyt nauramaan kaikkien kiusaajieni kustannuksella. Omaa lastani myös kiusattiin heidän vanhempiensa suostumuksella. Nyt samat mammat luimistelee minua kun ovat tajunneet, että heidän pitää elää tässä pikkukylässä loppuelämänsä minun kanssani ja pitäisi katsoa silmiin. Sillä en ole pitänyt suutani kiinni vaan olen avoimesti kertonut kaikille, kenen kullannuppu sai kiustata äitinsä luvalla ja mitä tekivät. Yleinen mielipide kääntyi näitä mammoja vastaan. Nyt luikkivat minua karkuun häntä koipien välissä.
Ap kirjoitti tuossa edellisessä viestissä että suvun vuoksi. Syy jonka ymmärrän itsekin erittäin hyvin.
Mutta samaa mieltä, muuttaisin pois. Sekä oman mielenterveyden että lasten tulevaisuuden vuoksi. Oli hätiköityä taikka ei.
Uudella paikkakunnalla uudet kuviot ja uudet ystävät, ja jos vanhalla paikkakunnalla on ystäviä niin ei ne katoa. Yhteydenpitomahdollisuudet nykyään on mahtavat.
Alue: Aihe vapaa
"Ihmetyttää kyllä suuresti, että tuollaiset ihmiset saavat niitä myötäilijöitäkin."
-Niinpä! Itseasiassa mua vituttaa ehkä jopa enemmän ne perseennuolijat kuin itse kiusaajat. NEHÄN siitä kusipäisestä käytöksestä vissiin tekevät jotenkin palkitsevaa...