Lue keskustelun säännöt.
En ole päässyt peruskouluajan kiusaajistani eroon aikuisenakaan. Lapsenikin joutuvat kärsimään :(
19.09.2010 |
Kaikki alkoi viidennellä luokalla. Minulla oli takana surullisesti päättyneitä ystävyyssuhteita (ensimmäinen paras kaveri muutti 3. luokalla toiselle puolen Suomea, toinen paras kaveri löysikin toisen kaverin). Olin allapäin näistä kaveriasioita ja lisäksi ujo enkä oikein osannut/halunnutkaan sillä hetkellä tehdä tuttavuutta moniin luokallani. Minulla oli kyllä pari kaveria, mutta heidän seurassaan/yksin pysyttelin. Olin hiljainen tyttö ja lisäksi vielä kovin lapsellinen leikkeineni verrattuna osaan tytöistä, jotka oli jo kovin aikuismaisia. Kuitenkin pojat kovasti tykkäsivät minusta, olin nätti ja suloinen, ja se myös ärsytti kiusaajiani.
Jouduin näistä lähtökohdista kiusatuksi. Pahimmat kiusaajat oli luokan kovis/pomo/johtajatytöt ja he laajensi aktiivisesti mun kiusaamista niin että myös rinnakkaisluokilla alettiin kiusaamaan minua. Käperryin yhä enemmän kuoreeni ja muutuin hiljaisemmaksi ja minua kiusaattiin yhä enemmän "outo, nössö". Huudettiin kuorossa "buuuuu" kun kävelin ohi ja naurettiin ääneen kun yritin jännittyneenä pitää esiteltää. Kukaan (paitsi ne pari kaveriani) ei halunnut/kehdannut olla minun kaverini ja kaikkien piti kiusata minua jotteivät joutuneet huonoon valoon. Minun kiusaamisesta sai tavallaan pisteitä ja pääsi parempaan suosioon kovisten keskuudessa.
Opettajat ei kiusaamiseen pyynnöistäni ja vanhempieni pyynnöistä huolimatta puuttuneet. Sitä keski koko lopun peruskoulun ajan. Kaikki tais tietää kuka olen ja miten nolo olen ja että mua pitää vältellä jos ei itse tahdo olla nolo.
Joopa joo. Lukioon hakeuduin toiselle paikkakunnalle ja siinä vaiheessa itsetunto oli niin maassa että ihmettelin todella miten siellä sain heti ystäviä ja kaikki oli niin kivoja. Ei kiusaamisesta tietoakaan. Sama homma myöhemmin AMK:ssa. Muutin toiselle paikkakunnalle heti kun 18v tuli täyteen. Sain helposti uusia ystäviä, sama juttu työpaikoilla. Olen ollut pidetty muualla, paitsi lapsuudenseudullani.
Pitkän harkinnan jälkeen muutimme mieheni kanssa kuitenkin takaisin lapsuuden kylääni 10v myöhemmin. Edelleen kiusaaminen on käynnissä. Tätä en olisi uskonut itsekään! Ex-kiusaaja, jolla lapseni ikäinen lapsi, oli puhunut muualta muuttaneelle sivulliselle lapseni kaverin äidille miten outo tyyppi olen ja miten hän ainakaan ei antaisi lastensa leikkiä minun lasten kanssa saati päästää meille kylään. Ihan oikeasti, uskomatonta. Päällepäin normaalilta vaikuttava ex-kiusaaja toimi näin 35-vuotiaana.
Leikkipuistossa tapasin toisen ex-kiusaajan joka myös lapsineen oli siellä, tervehdin iloisesti, hän oli kuin ei olisi huomannut minua. Joka kerta kun oli puistossa, käyttäytyi kun minä olisin ilmaa.
Yhden sivusta seuraajan kuulin (liian äänekkäästi, tarkoituksella?) naureskelevan kaverilleen (lapsemme olivat mukana!!!) minua ja miten nolon arka olen ollut ja ei ihme jos lapsikin on arka jne. Sitten tuli näitä "kato nyt miten se seisoo tuolla, se on vieläkin niin ylimielinen". yms. (en ole koskaan ollut ylimielinen, vain ujo).
Uskomatonta että tää jatkuu vielä aikuisena. En ehkä olisi muuttanut takaisin jos olisin arvannut.
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
härkää sarvista, ja pistää entiset ja nykyiset kiusaajat tiukille. Puhut heille suoraan ja pyydät käyttäytymään kuin aikuiset ihmiset. Enää ei olla lapsia, mitään lapsellista käytöstä et katso läpi sormiesi. Jos ei normipuhe tehoa, korotat ääntäsi ja teet selväksi, että nyt se typerä käytös loppuu.
Uskon, että lasten myötä olet saanut rohkeutta kohdata vaikeatkin asiat kasvokkain. Olet naarastiikeri, joka puolustaa pentujaan, pystyt pistämään matalaksi pari typerää ämmää!
Ja jos ei suora puhe tehoa ekalla kerralla, toistat sen. Teet selväksi, että sinua tai lapsiasi ei kiusata. Jos kiusaaminen jatkuu, menet puhumaan päiväkodin tai koulun johdolle, että on olemassa rouva A ja rouva B jne., jotka myötävaikuttavat siihen, että kiusaamisongelma elää ja voi hyvin edelleen kotiseudullanne. Viimeistään koulu puuttuu tilanteeseen, ja on rehtorin tehtävä puuttua lasten väliseen kiusaamiseen plus että samassa yhteydessä moitteet saa varmasti myös äiti, joka omalla esimerkillään antaa ymmärtää, että kiusaaminen on ok.
Nyt sisua peliin, ap!
Et ole varmaan koskaan ollut kiusattu! Miten aikuinen ihminen muka ottaa opikseen varsinkin kun kiusaajat ei monesti edes tajua tekevänsä väärin.
Meillä on vähän sama ongelma mutta kiusaajina oli aluksi yksi naapuri (nainen ja opettaja). Vähätteli ja toi meistä esille puheissa vain negatiivisia asioita. Jos puhuimme jostain niin hän aina moneen kertaan pyysi minua toistamaan sanomani asian!? Sen jälkeen mustamaalasi meitä naapureille. Naureskeli tai hymähti kun olen kokoa xl. Esimerkkejä on paljon.
Loppujen lopuksi loukkasi kunnolla ja annoin takaisin. Inhottaa tuollaiset ihmiset.
Käsittääkseni mitään pahaa ei olla tehty mutta hän haluaa harjoittaa ja hallita ihmisiä.
Tyypillistä maaseutumeininkiä. Muuttakaa isompaan paikkakuntaan.
todella muuton paikka, kuviot säilyny entisellään. usein kiusaaminen on pienil paikkakunnil kylä kiusaamista otetaan silmätikuksi joku, ja sit kiusataan.
muuta normaaliin paikkaan, ettei omat lapset joudu kiusatuksi,kiusaajat usein narsisteja ja muita luonne häiriöisiä tulevat kiusaamaan aina.
itseäni kiusattiin koulus julmasti vuosia,ei kutsuttu luokkakokoukseen,en olis mennyt ,vaikka olisi. en tervehdi ikinä kiusaajia jos näen,eivät ole minulle mitään ,ei kiinnosta.asuin pitkään muualla, nyt lähellä koulupaikkakuntaa.
kuulin jälkeenpäin et muutama kiusaaja olis luokkakokoukseen odottanu mun tulevan kiusattavaksi,haukkuivat minua siellä edelleen vaikken ole misään tekemisis ollu 20 vuoteen. tosi säälittävää,näiden teinilissujen elämän kohokohta edelleen kiusaaminen,mun elämän kohokohdat matkustaminen,kivat kaverit ja jotkut saavutukset. siis miettikää näitä kiusaajia ,miten sairaita. eivät kasva,eivät muutu.
Vierailija kirjoitti:
kanssa ja kysyä suoraan, että mikä mättää? Jos on, ota asia puheeksi. Ei kai paikkakunnan vaihtaminenkaan taas yhtäkkiä ole helppoa. Ja häipymällä kuvioista annat jälleen ylivallan kiusaajille.
Luulisin, että kiusaajat hämmentyvät jos menet ja pyydät ihan suoraan että selvitätte välinne. Tyyliin, emme ole enää peruskoulussa, olisi mukavaa jos voisimme suhtautua toisiimme asiallisesti. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta toimeen on tultava pienellä paikkakunnalla. Olen ihan normaali perheellinen nainen, kuten tekin. Lapsemme ovat tekemisissä keskenään, joten olisi asiallista jättää menneet menneeseen tms.
Näitä tällaisia neuvoja aina tulee.
Mutta ihan tosissaan, kenellä on rohkeutta mennä esim. juttelemaan tällaisia entisille kiusaajilleen, etenkin jos on vielä hiljainen ja arka?Ja jos sen kiusaamisen esim. myöntää ja siitä sanoo, niin joutuu usein vielä enemmän kiusatuksi.
Sanotaan, että no ei ole ihmekään kun kiusataan ku on tuollainen.
Ei tarvitse sanoa niille mitään. Ap on jo yrittänyt moikata ja jos kerta vastaus on ollut ylimielinen, niin samalla mitalla vaan takasin. Ei tarvitse kun mulkaista vihaisesti seuraavan kerran, sanomiset on sanottu. Ottavat näköjään heikkoutena ystävällisyyden. Itse olen tuollaisille puhumatta
Ensiksikin jos näet näitä ihmisiä leikkipuistossa, niin kävele samaan seuraan. Aloita juttelemaan niitä näitä, älä väistä näitä ihmisiä.
Jos kuulet sivustaseuraajana juttua/panettelua sinusta, niin kävele tilanteesen ja sano vaikka tyylillä: Puhuitte ilmeisestikin minusta? Voisitteko sanoa asianne suoraan minulle? Voi olla menisivät vaikeaksi ja yrittäisivät kiemurrella tilanteesta pois. Jos kuitenkin kertoisivat sinulle saman asian, niin sinä voisit kertoa lyhyesti että olin ujo, joka ei ole noloa, vaan temperamenttipiirre. Samoin kertoisit että kiusaaminen, josta kerrot konkreettisesti huutelusta yms, pahensi tilannetta. Samalla voisit kertoa että auttoi kun muutit muualle ja kun muut halusivatkin olla ystäviäsi, josta sait rohkeutta. Ja suoraan voit sanoa ettet ole omasta mielestäsi nolo. Kannattaa kehoittaa seuraavalla kerralla tulemaan suoraan puhumaan sinulle, eikä selän takana, jotta asiat saadaan selvitettyä.
Itse suosisin siis asiallista ja rauhallista, mutta hyvin suoraa tyyliä. Samalla kannattaa olla avoin ja rehellinen. Nokittamalla tulee helposti vain sota. Tosin siinä saa olla rohkeutta ja voi olla vaikea pysyä tyynenä, ainakin minulla olisi (kiehuisin jo aika täysillä). Tietty määrä adrenaliinia tosin antaisi rohkeutta tilanteessa.
Sinä tuskin haluat olla samalla tasolla kiusaajien kanssa, joten ei ole tarkoitus kiusata/nolata näitä kiusaajia, vaan saada heidät lopettamaan ja oppimaan ainakin sinusta jotain. Hoitamalla tilanne oikein on mahdollista saada heidän käytöksensä muuttumaan tai jos se on mahdotonta, niin saada niiden muiden mielikuva sinua suosivaksi näissä tilanteissa. Jos kiusaajilla ei ole taustajoukkoja, niin kiusaamisesta ei ole heille enää mitään hyötyä.