Lue keskustelun säännöt.
En ole päässyt peruskouluajan kiusaajistani eroon aikuisenakaan. Lapsenikin joutuvat kärsimään :(
19.09.2010 |
Kaikki alkoi viidennellä luokalla. Minulla oli takana surullisesti päättyneitä ystävyyssuhteita (ensimmäinen paras kaveri muutti 3. luokalla toiselle puolen Suomea, toinen paras kaveri löysikin toisen kaverin). Olin allapäin näistä kaveriasioita ja lisäksi ujo enkä oikein osannut/halunnutkaan sillä hetkellä tehdä tuttavuutta moniin luokallani. Minulla oli kyllä pari kaveria, mutta heidän seurassaan/yksin pysyttelin. Olin hiljainen tyttö ja lisäksi vielä kovin lapsellinen leikkeineni verrattuna osaan tytöistä, jotka oli jo kovin aikuismaisia. Kuitenkin pojat kovasti tykkäsivät minusta, olin nätti ja suloinen, ja se myös ärsytti kiusaajiani.
Jouduin näistä lähtökohdista kiusatuksi. Pahimmat kiusaajat oli luokan kovis/pomo/johtajatytöt ja he laajensi aktiivisesti mun kiusaamista niin että myös rinnakkaisluokilla alettiin kiusaamaan minua. Käperryin yhä enemmän kuoreeni ja muutuin hiljaisemmaksi ja minua kiusaattiin yhä enemmän "outo, nössö". Huudettiin kuorossa "buuuuu" kun kävelin ohi ja naurettiin ääneen kun yritin jännittyneenä pitää esiteltää. Kukaan (paitsi ne pari kaveriani) ei halunnut/kehdannut olla minun kaverini ja kaikkien piti kiusata minua jotteivät joutuneet huonoon valoon. Minun kiusaamisesta sai tavallaan pisteitä ja pääsi parempaan suosioon kovisten keskuudessa.
Opettajat ei kiusaamiseen pyynnöistäni ja vanhempieni pyynnöistä huolimatta puuttuneet. Sitä keski koko lopun peruskoulun ajan. Kaikki tais tietää kuka olen ja miten nolo olen ja että mua pitää vältellä jos ei itse tahdo olla nolo.
Joopa joo. Lukioon hakeuduin toiselle paikkakunnalle ja siinä vaiheessa itsetunto oli niin maassa että ihmettelin todella miten siellä sain heti ystäviä ja kaikki oli niin kivoja. Ei kiusaamisesta tietoakaan. Sama homma myöhemmin AMK:ssa. Muutin toiselle paikkakunnalle heti kun 18v tuli täyteen. Sain helposti uusia ystäviä, sama juttu työpaikoilla. Olen ollut pidetty muualla, paitsi lapsuudenseudullani.
Pitkän harkinnan jälkeen muutimme mieheni kanssa kuitenkin takaisin lapsuuden kylääni 10v myöhemmin. Edelleen kiusaaminen on käynnissä. Tätä en olisi uskonut itsekään! Ex-kiusaaja, jolla lapseni ikäinen lapsi, oli puhunut muualta muuttaneelle sivulliselle lapseni kaverin äidille miten outo tyyppi olen ja miten hän ainakaan ei antaisi lastensa leikkiä minun lasten kanssa saati päästää meille kylään. Ihan oikeasti, uskomatonta. Päällepäin normaalilta vaikuttava ex-kiusaaja toimi näin 35-vuotiaana.
Leikkipuistossa tapasin toisen ex-kiusaajan joka myös lapsineen oli siellä, tervehdin iloisesti, hän oli kuin ei olisi huomannut minua. Joka kerta kun oli puistossa, käyttäytyi kun minä olisin ilmaa.
Yhden sivusta seuraajan kuulin (liian äänekkäästi, tarkoituksella?) naureskelevan kaverilleen (lapsemme olivat mukana!!!) minua ja miten nolon arka olen ollut ja ei ihme jos lapsikin on arka jne. Sitten tuli näitä "kato nyt miten se seisoo tuolla, se on vieläkin niin ylimielinen". yms. (en ole koskaan ollut ylimielinen, vain ujo).
Uskomatonta että tää jatkuu vielä aikuisena. En ehkä olisi muuttanut takaisin jos olisin arvannut.
Kommentit (46)
Itsekin asun pienellä paikkkunnalla ja minut on otettu täällä joidenkin ihmisten taholta silmätikuksi. On niin hankala tehdä tuttavuutta esim. uusien ihmisten kanssa jos nämä ovat kuulleet ensin ilkeämielisiä juoruja minusta jotakin muuta kautta.Ihmisillä on jonkinlainen ennakkokuva minusta silloin jo valmiina ja sitä on niin vaikeaa enää sitten yrittää itse muuttaa. Kaikkein eniten pelkään sitä, että lapseni joutuu kuulemaan jotakin inhottavaa minusta tai joutuu syrjityksi. Ei liene yllätys, että myös minä olen hiljainen ja arka. Olen myöskin joutunut kuulemaan noita "se on niin ylimielinen" juttuja. Siis voisiko joku viisas minulle selittää, että miksi helvetissä hiljaisia ihmisiä sanotaan ylimielisiksi? Eikö ihmiset oikeasti osaa tulkita toisia ihmisiä? Vai onko ylimieliseksi haukkuminen vain kiusaamista. Eli ei ajatella sen pitemmälle mitä sanotaan kunhan itselle tulee hyvä mieli?
Mieti tilannetta: vastaasi tulee henkilö jolle hymyilet ja sanot vaikkapa "hei!".
a) henkilö vastaa hymyysi avoimesti ja huikkaa "hei, mitä kuuluu? miten kesä/talvi/syksy meni? Entä lapset?"
b) henkilö ei vastaa hymyysi, ei ehkä edes katso silmiisi, pälyilee muualle tai alas eikä sano mitään.
Kumpi loukkaa sinua? Kummassa tapauksessa koet itsei nöyryytetyksi? Kumpi kannustaa sinua jatkamaan tuttavuutta?
Olen itsekin hiljainen luonne mutta PAKOTAN itseni avaamaan suuni, opettelemaan small talkia, hymyilemään (se on tärkeintä kaikessa, sillä osoitat hyväksyväsi toisen ihmisen). Minun ei silti tarvitse muuttaa itseäni ja olla suuna päänä, opetella vain käytöstapoja.
Ajattele siis tilannetta TOISTEN kannalta, älä itsesi. Mieti miten ITSE kokisit jos joku ei puhua pukahtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ovat vain oikeasti niin idiootteja, ettei mee perille. Ja jatkavat kiusaamista, jos ei muuten niin enemmän piilossa. Jos ovat tarpeeksi älykkäitä siihen.
ilmeisesti sinusta on kaikesta kiusaamisesta huolimatta kasvanut vahva ja tasapainoinen nainen, joka osaa asettua kiusaamisen yläpuolelle.
Tuntuu, että osa kiusaajista on jämähtänyt sinne kouluaikoihin. Sinuna ottaisin sen asenteen, että tervehtisin edelleen iloisesti aina kohdatessa, jossain vaiheessa ympäristö alkaa pitämään kiusaajia todella outoina jos eivät vastaa tervehdykseen. Ja itse jossain vaiheessa kysyisin sopivassa tilanteessa suoraan, että miksi ihmeessä he edelleen jatkavat kouluajan kiusaamista - sopiva kysymys esitettäväksi esim. leikkipuistossa, perhekahvilassa tms. missä on muitakin kuulemassa.
kanssa ja kysyä suoraan, että mikä mättää? Jos on, ota asia puheeksi. Ei kai paikkakunnan vaihtaminenkaan taas yhtäkkiä ole helppoa. Ja häipymällä kuvioista annat jälleen ylivallan kiusaajille.
Luulisin, että kiusaajat hämmentyvät jos menet ja pyydät ihan suoraan että selvitätte välinne. Tyyliin, emme ole enää peruskoulussa, olisi mukavaa jos voisimme suhtautua toisiimme asiallisesti. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta toimeen on tultava pienellä paikkakunnalla. Olen ihan normaali perheellinen nainen, kuten tekin. Lapsemme ovat tekemisissä keskenään, joten olisi asiallista jättää menneet menneeseen tms.
Näitä tällaisia neuvoja aina tulee.
Mutta ihan tosissaan, kenellä on rohkeutta mennä esim. juttelemaan tällaisia entisille kiusaajilleen, etenkin jos on vielä hiljainen ja arka?
Ja jos sen kiusaamisen esim. myöntää ja siitä sanoo, niin joutuu usein vielä enemmän kiusatuksi.
Sanotaan, että no ei ole ihmekään kun kiusataan ku on tuollainen.
kanssa ja kysyä suoraan, että mikä mättää? Jos on, ota asia puheeksi. Ei kai paikkakunnan vaihtaminenkaan taas yhtäkkiä ole helppoa. Ja häipymällä kuvioista annat jälleen ylivallan kiusaajille.
Luulisin, että kiusaajat hämmentyvät jos menet ja pyydät ihan suoraan että selvitätte välinne. Tyyliin, emme ole enää peruskoulussa, olisi mukavaa jos voisimme suhtautua toisiimme asiallisesti. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta toimeen on tultava pienellä paikkakunnalla. Olen ihan normaali perheellinen nainen, kuten tekin. Lapsemme ovat tekemisissä keskenään, joten olisi asiallista jättää menneet menneeseen tms.
Näitä tällaisia neuvoja aina tulee.
Mutta ihan tosissaan, kenellä on rohkeutta mennä esim. juttelemaan tällaisia entisille kiusaajilleen, etenkin jos on vielä hiljainen ja arka?Ja jos sen kiusaamisen esim. myöntää ja siitä sanoo, niin joutuu usein vielä enemmän kiusatuksi.
Sanotaan, että no ei ole ihmekään kun kiusataan ku on tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa ja kysyä suoraan, että mikä mättää? Jos on, ota asia puheeksi. Ei kai paikkakunnan vaihtaminenkaan taas yhtäkkiä ole helppoa. Ja häipymällä kuvioista annat jälleen ylivallan kiusaajille.
Luulisin, että kiusaajat hämmentyvät jos menet ja pyydät ihan suoraan että selvitätte välinne. Tyyliin, emme ole enää peruskoulussa, olisi mukavaa jos voisimme suhtautua toisiimme asiallisesti. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta toimeen on tultava pienellä paikkakunnalla. Olen ihan normaali perheellinen nainen, kuten tekin. Lapsemme ovat tekemisissä keskenään, joten olisi asiallista jättää menneet menneeseen tms.
Näitä tällaisia neuvoja aina tulee.
Mutta ihan tosissaan, kenellä on rohkeutta mennä esim. juttelemaan tällaisia entisille kiusaajilleen, etenkin jos on vielä hiljainen ja arka?Ja jos sen kiusaamisen esim. myöntää ja siitä sanoo, niin joutuu usein vielä enemmän kiusatuksi.
Sanotaan, että no ei ole ihmekään kun kiusataan ku on tuollainen.
oli tervehtinyt kiusaajiaan puistossa ym. Ollut muilla paikkakunnilla, koulussa ja töissä pidetty, sosiaalinen ihminen. Siksi ajattelin, että kenties hänellä on kiusaajia parempi itsetunto.
Itsekin asun pienellä paikkkunnalla ja minut on otettu täällä joidenkin ihmisten taholta silmätikuksi. On niin hankala tehdä tuttavuutta esim. uusien ihmisten kanssa jos nämä ovat kuulleet ensin ilkeämielisiä juoruja minusta jotakin muuta kautta.Ihmisillä on jonkinlainen ennakkokuva minusta silloin jo valmiina ja sitä on niin vaikeaa enää sitten yrittää itse muuttaa. Kaikkein eniten pelkään sitä, että lapseni joutuu kuulemaan jotakin inhottavaa minusta tai joutuu syrjityksi. Ei liene yllätys, että myös minä olen hiljainen ja arka. Olen myöskin joutunut kuulemaan noita "se on niin ylimielinen" juttuja. Siis voisiko joku viisas minulle selittää, että miksi helvetissä hiljaisia ihmisiä sanotaan ylimielisiksi? Eikö ihmiset oikeasti osaa tulkita toisia ihmisiä? Vai onko ylimieliseksi haukkuminen vain kiusaamista. Eli ei ajatella sen pitemmälle mitä sanotaan kunhan itselle tulee hyvä mieli?
Mieti tilannetta: vastaasi tulee henkilö jolle hymyilet ja sanot vaikkapa "hei!".
a) henkilö vastaa hymyysi avoimesti ja huikkaa "hei, mitä kuuluu? miten kesä/talvi/syksy meni? Entä lapset?"
b) henkilö ei vastaa hymyysi, ei ehkä edes katso silmiisi, pälyilee muualle tai alas eikä sano mitään.Kumpi loukkaa sinua? Kummassa tapauksessa koet itsei nöyryytetyksi? Kumpi kannustaa sinua jatkamaan tuttavuutta?
Olen itsekin hiljainen luonne mutta PAKOTAN itseni avaamaan suuni, opettelemaan small talkia, hymyilemään (se on tärkeintä kaikessa, sillä osoitat hyväksyväsi toisen ihmisen). Minun ei silti tarvitse muuttaa itseäni ja olla suuna päänä, opetella vain käytöstapoja.
Ajattele siis tilannetta TOISTEN kannalta, älä itsesi. Mieti miten ITSE kokisit jos joku ei puhua pukahtaisi.
Juu mä teidän.
Ymmärrän neuvosi.
Mutta minusta tuntuu yleensä, että kun minä moikkaan näitä ihmisiä niin he pälyilevät ja heillä on kiire pois minun luotani. Usein heidän kasvoillaan on vähän epäilevä ja kauhun sekainen ilme. (Minusta juorutaan, että olen saanut hermoromahduksen :))
Että semmoista. Yritä siinä sitten tehdä ystäviä ja olla itse ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
härkää sarvista, ja pistää entiset ja nykyiset kiusaajat tiukille. Puhut heille suoraan ja pyydät käyttäytymään kuin aikuiset ihmiset. Enää ei olla lapsia, mitään lapsellista käytöstä et katso läpi sormiesi. Jos ei normipuhe tehoa, korotat ääntäsi ja teet selväksi, että nyt se typerä käytös loppuu.
Uskon, että lasten myötä olet saanut rohkeutta kohdata vaikeatkin asiat kasvokkain. Olet naarastiikeri, joka puolustaa pentujaan, pystyt pistämään matalaksi pari typerää ämmää!
Ja jos ei suora puhe tehoa ekalla kerralla, toistat sen. Teet selväksi, että sinua tai lapsiasi ei kiusata. Jos kiusaaminen jatkuu, menet puhumaan päiväkodin tai koulun johdolle, että on olemassa rouva A ja rouva B jne., jotka myötävaikuttavat siihen, että kiusaamisongelma elää ja voi hyvin edelleen kotiseudullanne. Viimeistään koulu puuttuu tilanteeseen, ja on rehtorin tehtävä puuttua lasten väliseen kiusaamiseen plus että samassa yhteydessä moitteet saa varmasti myös äiti, joka omalla esimerkillään antaa ymmärtää, että kiusaaminen on ok.
Nyt sisua peliin, ap!
Se on heidän heikkoutensa, sähän olet selvästi heitä vahvempi. ;o) Heitä ehkä hävettää ihan kauheasti mitä on tullut tehtyä ja nyt on sen takia pakko jatkaa.
Mutta jos joudut vielä sellaiseen tilanteeseen, että kuulet sinusta puhuttavan, niin lopeta se heti paikalla. Käänny vaikka puhujan puoleen ja kysy että, "anteeksi voitko toistaa, en oikein kuullut? Kuullostaa todella kummalliselta." Jos todellakin tiedät, että puhuu juuri sinusta.
Muuten, keskity elämässäsi näihin ihmisiin, joiden kanssa sinulla on luonteva olla, ja jotka eivät alennu tähän kiusausjuttuun.
Itse voit valita, millaisia ihmisiä lähelläsi pidät.
Kasvata lapsesi itsetuntoa, ja tee hänelle selväksi, että aikuiselle pitää puhua aina, jos tuntuu, että joku, oli se lapsi tai aikuinen, on puhunut tai käyttäytynyt häntä kohtaan epäasiallisesti.
Kiusaajan kohdatessasi, tervehdit vaan iloisesti ja hymyilet sädehtivästi. ;o) Anna muhia omissa liemissään. Onnea elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nro 11 osoittaa vahvaa asennetta, jota kannattaisi varmaan pyrkiä opettelemaan...
Vaikutat olevan edelleen jotenkin epävarma näiden ihmisten suhteen. Opettele suhtautumaan asiaan niin että koko ongelma on heillä, kuten onkin. Ei ole enää ihan normaalia että aikuiset ihmiset käyttäytyvät noin kusipäisesti. Yllättävän yleistä se kyllä on, en käsitä mistä johtuu ettei ihmisillä ole enää minkäänlaista käsitystä siitä miten toisia ihmisiä kohdellaan.
Minua tuon asenteen opettelemisessa on auttanut kirjallisuus: esim. Helena Saarikoski; Kateus, juoru, kiusaaminen.
"Minusta juorutaan, että olen saanut hermoromahduksen"
-No entäs sitten? Ei kait sellainen, vaikka olisi tottakin, tekisi sinusta yhtään sen kummempaa tai olisi syy kohdella sinua kummallisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin asun pienellä paikkkunnalla ja minut on otettu täällä joidenkin ihmisten taholta silmätikuksi. On niin hankala tehdä tuttavuutta esim. uusien ihmisten kanssa jos nämä ovat kuulleet ensin ilkeämielisiä juoruja minusta jotakin muuta kautta.Ihmisillä on jonkinlainen ennakkokuva minusta silloin jo valmiina ja sitä on niin vaikeaa enää sitten yrittää itse muuttaa. Kaikkein eniten pelkään sitä, että lapseni joutuu kuulemaan jotakin inhottavaa minusta tai joutuu syrjityksi. Ei liene yllätys, että myös minä olen hiljainen ja arka. Olen myöskin joutunut kuulemaan noita "se on niin ylimielinen" juttuja. Siis voisiko joku viisas minulle selittää, että miksi helvetissä hiljaisia ihmisiä sanotaan ylimielisiksi? Eikö ihmiset oikeasti osaa tulkita toisia ihmisiä? Vai onko ylimieliseksi haukkuminen vain kiusaamista. Eli ei ajatella sen pitemmälle mitä sanotaan kunhan itselle tulee hyvä mieli?
Mieti tilannetta: vastaasi tulee henkilö jolle hymyilet ja sanot vaikkapa "hei!". a) henkilö vastaa hymyysi avoimesti ja huikkaa "hei, mitä kuuluu? miten kesä/talvi/syksy meni? Entä lapset?" b) henkilö ei vastaa hymyysi, ei ehkä edes katso silmiisi, pälyilee muualle tai alas eikä sano mitään. Kumpi loukkaa sinua? Kummassa tapauksessa koet itsei nöyryytetyksi? Kumpi kannustaa sinua jatkamaan tuttavuutta? Olen itsekin hiljainen luonne mutta PAKOTAN itseni avaamaan suuni, opettelemaan small talkia, hymyilemään (se on tärkeintä kaikessa, sillä osoitat hyväksyväsi toisen ihmisen). Minun ei silti tarvitse muuttaa itseäni ja olla suuna päänä, opetella vain käytöstapoja. Ajattele siis tilannetta TOISTEN kannalta, älä itsesi. Mieti miten ITSE kokisit jos joku ei puhua pukahtaisi.
Juu mä teidän. Ymmärrän neuvosi. Mutta minusta tuntuu yleensä, että kun minä moikkaan näitä ihmisiä niin he pälyilevät ja heillä on kiire pois minun luotani. Usein heidän kasvoillaan on vähän epäilevä ja kauhun sekainen ilme. (Minusta juorutaan, että olen saanut hermoromahduksen :)) Että semmoista. Yritä siinä sitten tehdä ystäviä ja olla itse ystävällinen.
unohtaa koko jutun mikä ei tietenkään ole helppoa.
Onko sun mahdollista muuttaa pois? Aloittaa ihan puhtaalta pöydältä? Meillä on vain yksi elämä, älä anna sen tuhoutua tuollaisten kiusaajien ja juoruämmien takia.
Muuta isolle paikkakunnalle!
"Minusta juorutaan, että olen saanut hermoromahduksen"
-No entäs sitten? Ei kait sellainen, vaikka olisi tottakin, tekisi sinusta yhtään sen kummempaa tai olisi syy kohdella sinua kummallisesti...
En tiedä. Monilla on jo valmiiksi sellainen kuva, että olen saanut hermoromahduksen ja olen jotenkin outo. Silloin kaikki mitä minä teen muuttuu oudoksi.
Jos hymyilen olen outo.
Jos en hymyile olen outo.
Jos yritän olla neutraali olen outo.
Kun kerran olen tällaisen leiman saanut, siitä on hyvin vaikeaa päästä eroon.
Joskus ahdistaa ihan hirveästi, joskus ajattelen, että mitä väliä.
En vain tiedä, että miten tästä eteenpäin.
Siis mitä mä voin vastata esim. sellaisille ihmisille, jotka on ihan aidon oloisesti huolissaan minusta.
Kysyvät, että mites jakselet. Ja miten, ootko ollut väsynyt ym.
Vaikka minulla ei ole elämässäni mitään kummempaa hätää.
Vaikka kuinka yritän vakuutella, että juu ihan hyvin menee, niin ei uskota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuttanut pikkukylään, jossa asuvat kiusaajasi. Voi sitä vähän kauempanakin asua ja päästä kiinni toisenlaisiin sosiaalisiin kuvioihin.
voimakkaaseen vastahyökkäykseen, eli kerää voimasi ja kerää uusia ystäviä, pidä puoliasi, sano muiden kuullen suorat tarkkaan harkitut sanat noille häiriintyneille ihmisille, TAI muuttakaa pois. Ensinmainittu voi olla raskasta ja maksaa jopa terveyttäsi, mutta saat pitää haluamasi asuinympäristön. Itse olen muuttanut kiusaajan luota pois, ja se kannatti.
1 pääkiusaaja pyysi anteeksi aikuisena- onhan sekin jotain
ps. KOULUT- ottakaa kiusaaminen vakavasti ja hoitakaa koulukiusaamiset koulun sisällä pois päiväjärjestyksestä ja AJOISSA
muuttanut pikkukylään, jossa asuvat kiusaajasi. Voi sitä vähän kauempanakin asua ja päästä kiinni toisenlaisiin sosiaalisiin kuvioihin.
Luulin että peruskouluaikaiset jutut on mennyttä.
t. ap
muuttanut pikkukylään, jossa asuvat kiusaajasi. Voi sitä vähän kauempanakin asua ja päästä kiinni toisenlaisiin sosiaalisiin kuvioihin.
Luulin että peruskouluaikaiset jutut on mennyttä.
t. ap
Onhan sanomattakin selvää, että sitä jotenkin olettaa, että ihmiset ovat kasvaneet henkisesti sitten ala-asteen, jopa yläasteenkin. Tuo ap:n kuvailema tilanne vaikuttaa todella absurdilta, mutta kyllähän sitä näköjään noinkin voi käydä kun on tarpeeksi pahasti menneet asiat vinksalleen elämän alkutaipaleelta asti.
Ihmetyttää kyllä suuresti, että tuollaiset ihmiset saavat niitä myötäilijöitäkin. Mutta on myös olemassa mahdollisuus, että he ajan myötä tajuavat noiden ihmisten henkisen tason ja hylkäävät itse pääkiusaajan.
t. 28
Jos joku käyttäytyy penskamaisesti sinua kohtaan, naura pilkallisesti päin naamaa.
Jos ei-kiusaajatuttusi eivät tiedä menneisyydestä ja alkaa vaikuttaa siltä, että sinusta on puhuttu pahaa selän takana, niin voithan toki valaista vähän taustoja.
Ei sinun ole mikään pakko olla tekemisissä kaikkien ihmisten kanssa. Itse olen hylännyt elämästäni tietyt ihmiset. Esim. sinuna en olisi edes tervehtinyt niitä ihmisiä baarissa - miksi ihmeessä?
kanssa ja kysyä suoraan, että mikä mättää? Jos on, ota asia puheeksi. Ei kai paikkakunnan vaihtaminenkaan taas yhtäkkiä ole helppoa. Ja häipymällä kuvioista annat jälleen ylivallan kiusaajille.
Luulisin, että kiusaajat hämmentyvät jos menet ja pyydät ihan suoraan että selvitätte välinne. Tyyliin, emme ole enää peruskoulussa, olisi mukavaa jos voisimme suhtautua toisiimme asiallisesti. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta toimeen on tultava pienellä paikkakunnalla. Olen ihan normaali perheellinen nainen, kuten tekin. Lapsemme ovat tekemisissä keskenään, joten olisi asiallista jättää menneet menneeseen tms.