Tahdotko kysyä jotain puolijärkevältä abortin vastustajalta?

Yhdessä asiassa olen hieman eri mieltä kanssasi ja siihen liittyy kysymyksenikin. Jos rinnastat abortoinnin jo syntyneen lapsen tai aikuisen tappamiseen, niin miksi kuitenkin hyväksyt tämän murhan äidin hengen olessa uhattuna? Saako siis sinun mielestäsi toisen ihmisen, heikomman tappaa, jotta toinen pelastuisi? Itsepuolustus on toki eri asia.



Ei saa tappaa! En hyväksy missään tilanteessa heikomman tappamista, vaan abortti äidin hengen ollessa uhattuna rinnastuu mielessäni itsepuolustukseen. Ja kuten alussa korostin, ei silloinkaan saa abortin tarkoituksena olla sikiön tappaminen, vaan äidin pelastaminen raskauden päättämällä. Valitettavasti pienillä viikoilla tämä tarkoittaa automaattisesti sikiön kuolemaa, mutta loppupuolella raskaus voidaan keskeyttää ja saada vauva silti elävänä ulos.



Itse en siis rinnasta aborttia aivan itsenäisesti elävän ihmisen tappamiseen. Tällöin siis hyväksyn sen abortin äidin hengen pelastamiseksi. Hyväksyn myös elinkelvottoman abortoinnin, esim. jos lapsella ei ole aivoja. Tällöinhän hänellä ei olis mahdollisuutta elää kohdun ulkopuolella.



Tämä on sellainen asia, josta en ole osannut muodostaa ihan selkeää kantaa. Eli juuri tuo, että äidin elimistö pitää lasta keinotekoisesti hengissä vain raskauden ajan. Olen ehkä varovasti samoilla linjoilla kanssasi, mutta en ole pohtinut tätä asiaa vielä riittävästi.



Tämän lisäksi ymmärrän muutamia aborttiin johtavia syitä, kuten esim. aiemmin mainitun raiskauksen. Silti en näissä tapauksissa hyväksy sitä aborttia, mutta ymmärrän, miksi siihen on päädytty, enkä kovin voimakkaasti edes tuomitse.



Minäkin ymmärrän raiskatun halun saada abortti (minut on raiskattu ja olen ottanut jälkiehkäisypillerit), mutta en silti hyväksy sitä abortin syyksi.



Niin, toki pidän sitä alkiotakin jo ihmisenä, siinähän on kaikki se dna ja tieto, josta kasvun myötä kehittyy se sikiö, vauva, lapsi, aikuinen, vanhus. Vähän arveluttavana pidän sellaisia ehkäisykeinoja, joissa estetään jo hedelmöittyneen alkion kiinnittyminen kohtuun. Jälkiehkäisypillereitäkin pidän ehkäisykeinona moraalittomana, mutta kuitenkin aborttia parempana vaihtoehtona.



Sama juttu minulla. En pidä niitä hyvänä ratkaisuna, mutta kuten sanottu, raiskauksen jälkeen silti otin sellaiset.



Toiseksi voisinkin kysyä, että mikä sinun kantasi on tällaista ehkäisyä kohtaan? Onko siis alkion kiinnittymisen ehkäisevä ehkäisy keino rinnastettavissa mielestäsi aborttiin? Mitä mieltä olet nk. jälkiehkäisypillereistä?



No tähän ehdinkin jo vastata. Ääritilanteessa hyväksyn jälkiehkäisypillerit, mutta en missään nimessä ehkäisynä. Itse olen kerran hyvin nuorena sellaiset ottanut enkä kadu sitä. En suostuisi ottamaan kierukkaa enkä pidä sitä hyvänä ehkäisyvaihtoehtona. Omalla kohdallani rinnastan sen aborttiin, sillä sehän ei estä hedelmöittymistä, mutta jos laittaisin "aborttirikokset" jonoon niin kierukka olisi siellä jonon hännillä kaikista mitättömimpänä.



ap

[,.

Yhtä lailla se masentuneen ihmisen "jälkiabortointi" olisi mielestäsi sitten inhimillisin vaihtoehto? Eipä tarvitsisi enää kärsiä ja tulisi halvaksi yhteiskunnalle. Miten olis vaikka adoptio? Rakastavia vanhempia kyllä löytyy, varsinkin terveelle, suomalaiselle lapselle. Miksi äiti saa päättää, että hänen lapsellaan ei ole mahdollisuutta onnelliseen tai minkäänlaiseen elämään? Eiköhän nämä abortit yleensä tehdä itsekkäiden äitien itsekkäistä syistä, eikä lapsen parasta ajatellen. Ei voi toinen ihminen ajatella, että parempi, kun et olisi syntynytkään, jos joutuu vastoinkäymisiä elämässään kokemaan? Ja harvassa taitaa olla ihmiset, joilla ei mitään vastoinkäymisiä ikinä olisi.

ja sanoisin, että jos minut olisi abortoitu, en olisi mitään menettänyt. Ihminen kuolee syöpään, MS-tautiin, Alzheimerintautiin ja ties mihin kituen vaikka kuinka kauan.

Jos minut olisi abortoitu, en luultavasti olisi tuntenut juurikaan mitään. En pidä omaa elämääni parempana, kuin muiden.

Jos sopii, esitän vielä muutaman jatkokysymyksen (ja kommentin vastauksiin), koska osa kysymyksistä ei ollut näemmä tarpeeksi hyvin muotoiltuja ja olen muutenkin kiinostunut.

Mikä tekee ihmisen - onko siihen jotain edellytyksiä? Miten alkio tai vastahedelmöittynyt munasolu täyttää ne?

Ihmisen tekee se, kun kaksi ihmistä parittelee ja lisääntyy. Alkio on ihmislapsen ensimmäinen kehitysvaihe. Mikä muu alkio voi olla kuin ihminen? Kasvi? Kasvain? Alkueliö? Miten kaksi ihmistä voivat lisääntyessään tuottaa mitään muuta kuin ihmisiä?

Onko lapsi, joka syntyy ilman aivoja ihminen? Onko aivokuollut henkilö ihminen? Jos ovat, saako heidän "pistokkeensa vetää seinästä"?

Onko sen välillä, millainen jokin olento on, ja miten sitä saa kohdella, jokin yhteys? (saako simpansseilla tehdä eläinkokeita jos maapallolle laskeutuisi ihmistä älykkäämpi ja tunteva olento, saisiko sitä kohdella miten vain jne)

Kuka tai mikä kärsii, kun abortoidaan alkio, jolla ei ole vielä edellytyksiä kokea mitään - keneen kohdistuva rikos abortti on?

Jos ajatellaan yksilökeskeisesti, niin se on rikos sitä ihmistä kohtaan jonka elämä lopetetaan. Sinutkin voi tappaa ilman että tunnet tai tajuat mitään. Eikö se silti ole rikos?

Hain tässä sitä, mikä on se subjekti, joka katoaa.

Jos minut tapetaan, minä kuolen.

Kuka tai mikä tapetaan, jos tapetaan joku, joka ei ole koskaan ollut minä - joku, jolla ei ole koskaan ollut käsitystä tai kokemusta olemassaolostaan?

Lisäksi sikiön kipuaistimuksia (kuten kaikkia muitakin tuntemuksia) on nykyteknologialla (ja etiikalla) täysin mahdoton tietää. Kukaan ei voi sanoa että sikiö kärsisi abortissa, mutta kukaan ei voi myöskään sanoa että sikiö ei kärsi.

Nykyteknologiallakin voidaan tietää ja varmasti sanoa, että hedelmöittynyt munasolu ja aivan alkuvaiheen alkio eivät tunne mitään, koska niillä ei ole vielä ehtinyt kehittyä mitään, millä prosessoida ja kokea tuskaa tai kipua.

Nykytiede todistaa, että ihmistietoisuus edellyttää aivoja ja (keskus)hermostoa. Nykytiede todistaa myös, että varhaisimmilla alkioilla näitä, tai edes näihin tarvittavaa solumäärää, ei ole. Hedelmöittyneellä munasolulla ei siis ole kokemuksia tai tuntemuksia, koska sillä ei ole (vieä!) välineitä tuottaa niitä.

Sikiöihin tämä ei toki enää päde, vaan asia karkaa ainakin toistaiseksi modernin tieteen hyppysistä.

Jos taas ajatellaan laajemmin, niin se on rikos ihmiskuntaa vastaan. Juuri tänään abortoitu vauva saattoi olla se, joka olisi keksinyt vastauksen ydinvoimalle, parannuksen syöpään tai johdattanut maailman rauhaan. Tottakai todella korkealentoinen vertaus, mutta idea varmaan selvisi. Kukaan meistä ei voi tietää mitä mahdollisuuksia kuoli samalla kun sikiö abortoitiin. Millainen maailmamme olisi, jos vaikkapa Martin Luther Kingin äiti olisi tehnyt abortin?

Jos mennään tähän ajatteluun, abortti voi olla myös palveluds ihmiskunnalle. Mitä jos vaikkapa Stalinin tai Hitlerin äiti olisi tehnyt abortin? Jos ajatellaan, että raskaana olevalla on jonkinnäköinen vastuu niistä asioista, joita hänen jälkikasvunsa voisi tuottaa maailmalle, päädytään siihen, että syövän parantajan abortoinutta voisi pitää ihmiskuntaa vastaa rikkoneena, koska hän teki abortin, mutta yhtä lailla massamurhaajan äitiä ihmiskuntaa vastaan rikkoneena, koska hän ei tehnyt.

Mikä erottaa nämä kaksi?

Missä määrin ihmisiä voidaan pitää vastuullisina sellaisista tekojen seurauksista, jotka olisivat voineet olla mitä tahansa?

Ei tosiaan vaikuta ajatusmaailmaani, mutta keskustelua varten tämän ketjun aloitinkin. Olen aika vahvasti eri mieltä kaikista kohdista. Ensinnäkin en näe ongelmana juurikaan rahapulaa, vaan arvopulan. Rahaa kyllä on moniin turhiin asioihin, mutta miten ne saataisiin kohdennettua sinne missä niitä oikeasti tarvitaan? Onko oikein rakentaa oopperataloja ja maksaa valtavia palkkoja muutamille ihmisille jotka paasaavat väestöpulasta, kun samaan aikaan tapetaan lapsia tuhansittain joka vuosi?



Tiedän kyllä että maailma on paha paikka. Kieltäydyn kuitenkin nostamasta käsiä pystyyn ja luovuttamasta! Täällä on myös paljon hyvää, ja paljon hyviä ihmisiä! Kenelläkään ei ole oikeutta päättää toisen elämästä onko se elämisen arvoista!



Hyvistä lähtökohdista voi tulla silti ihmisiä jotka kärsivät koko lyhyen elämänsä, ja samoin uskomattomista (huonolla tavalla) lähtökohdista voi nousta ihmisiä joiden selviytymistarinat luovat uskoa tuhansiin ja taas tuhansiin.



Hassua muuten, että samoilla perusteilla joilla sinä sanot että sterilisaatio ei ole ratkaisu, minä sanon että abortti ei ole ratkaisu...



Minusta se, että joku ei ole valmis kohtelemaan lastaan hyvin, ei voi mitenkään olla oikeutus vauvojen tappamiselle!



Jos saisit tietää odottavasi poikaa jolla ei ole raajoja ja joka ei koskaan tule elämään normaalia elämää ja saamaan perhettä, abortoisitko hänet?

Vastaa ensin, ja katso sitten tämän linkin video!

opetuslapsistaan, voisit jo lopettaa. Et ole yhtään järkevää perustelua esittänyt.

lasta pois! Se lisää inhimillistä kärsimystä ja aiheuttaa adoptioon antaneelle ja adoptoidulle masennusta ja ahdistusta. Adoptioon lapsensa antava nainen joutuu sosiaalisesti hyljeksityksi ja hänen mahdollisesti olemassaolevat lapsensa ahdistuvat.



Ja kuka maksaa psykoterapian niille naisille, jotka antavat lapsensa pois ja kantavat siitäkin taakkaa elämänsä ajan? Jonain päivänä nuori aikuinen koputtaa ovelle ja sanoo, miksi äiti annoit minut pois?



Katsoitteko Kadonneen jäljillä viimeksi? Nuori tyttö, Venäjältä adoptoitu, itki, kun kuuli äitinsä kuolleen! Ihminen haluaa tietää juurensa.

Yksi kohta, mitä en allekirjoita, on tuo eutanasian vastustaminen. Tosin senkin voi hoitaa siten, että nukuttaa kärsivän potilaan siihen asti kunnes kuolema armahtaa kivuista / tmv. kärsimyksestä.



Mielestäni siis aikuisella (täysipäisellä) ihmisellä tulisi olla päätäntävalta sen suhteen, millaisessa elämässä hän haluaa vielä jatkaa.



Muuten olen samaa mieltä kuin ap; ihmisen alkio on jo pieni ihminen, itse en voisi koskaan tehdä aborttia. Meillä ehkäisykeinona on selibaatti siihen saakka kunnes mies menee vasektomiaan (on jo jonossa) - en ota tämän asian suhteen mitään riskejä, ja kierukkaa en suostu elimistööni laittamaan (osittain juuri eettisistä syistä vrt. ap:n vastaus yllä ja osittain siksi, että se on aina vieras esine elimistössä - ja voi aiheuttaa vaivoja / haittaa / kipuja).



Ihana kyllä kuulla, ettei ole ajatustensa kanssa yksin - että muitakin samalla tavoin ajattelevia vielä löytyy =). Kiitos vertaistuesta.

Jos sopii, esitän vielä muutaman jatkokysymyksen (ja kommentin vastauksiin), koska osa kysymyksistä ei ollut näemmä tarpeeksi hyvin muotoiltuja ja olen muutenkin kiinostunut.



Onko lapsi, joka syntyy ilman aivoja ihminen? Onko aivokuollut henkilö ihminen? Jos ovat, saako heidän "pistokkeensa vetää seinästä"?



Tottakai hän on ihminen! Ilman aivoja syntynyt vauva kuolee heti kun hän tulee ulos kohdusta, joten hänen kohdallaan ei tarvi miettiä pistokkeen vetämistä seinästä. Aivokuolleella vaikuttaa se, mitä hän on elinaikanaan toivonut. Toisekseen aivokuollut ei säily kovinkaan kauan elossa laitteista huolimatta, eli en näe syytä miksei hänen voisi antaa kuolla rauhassa? Jos taas tarkoitat koomapotilaita, niin heidän irrottamistaan laitteista en hyväksy, paitsi jos he ovat itse sitä esim. hoitotahdossa toivoneet.



Onko sen välillä, millainen jokin olento on, ja miten sitä saa kohdella, jokin yhteys? (saako simpansseilla tehdä eläinkokeita jos maapallolle laskeutuisi ihmistä älykkäämpi ja tunteva olento, saisiko sitä kohdella miten vain jne)



En hyväksy eläinkokeita ja avaruustyyppien omaksi parhaaksi toivon ettei heitä koskaan tänne tule koska ihmiset takuulla kohtelisivat heitä todella huonosti. En siis hyväksyisi minkäänlaista väärinkohtelua tai tutkimuksia heille. Myönnän olevani vielä lihansyöjä, vaikka se onkin omien arvojeni vastaista ja eläinten hyväksikäyttöä. Pyrin vähentämään sitä koko ajan ja lopettamaan lopulta kokonaan.



Hain tässä sitä, mikä on se subjekti, joka katoaa.

Jos minut tapetaan, minä kuolen.

Kuka tai mikä tapetaan, jos tapetaan joku, joka ei ole koskaan ollut minä - joku, jolla ei ole koskaan ollut käsitystä tai kokemusta olemassaolostaan?



Se on tietysti se lapsi! Ei kuolemiseen tarvita puhekykyä tai kykyä ilmaista itseään. Riittää, että on olemassa, ja sitten ei enää ole.

Ja huom! On vain oletusta että sikiöllä ei ole käsitystä itsestään. Tietoa asiasta ei ole, kaikki päättyy olettamuksiin. Ymmärrettävästi ihmissikiöille ei voi tehdä kokeita. (Tästä pääseekin muuten toiseen kysymykseen; monet ihmiset hyväksyvät abortit, mutta eivät kuitenkaan "eläinkokeita" sikiöillä! Miten tämä on perusteltavissa?)

Otetaan vielä ääriesimerkki; jos ajattelet, että ihmisen voi tappaa vain jos hän on elänyt ja saanut kokemuksia olemassaolosta, niin voimmeko silloin tehdä epäihmisiä suorittamalla raskaanaoleville naisille keisarinleikkauksen ja pitämällä sen jälkeen syntyneet lapset nukutettuina? Mitä nämä olennot silloin ovat, jos heillä ei ole mitään kokemusta olemassaolosta tai minuudesta? Muuttuvatko he ihmisiksi sillä hetkellä kun heidät herätetään koomasta, vai koska?



Nykyteknologiallakin voidaan tietää ja varmasti sanoa, että hedelmöittynyt munasolu ja aivan alkuvaiheen alkio eivät tunne mitään, koska niillä ei ole vielä ehtinyt kehittyä mitään, millä prosessoida ja kokea tuskaa tai kipua.

Nykytiede todistaa, että ihmistietoisuus edellyttää aivoja ja (keskus)hermostoa. Nykytiede todistaa myös, että varhaisimmilla alkioilla näitä, tai edes näihin tarvittavaa solumäärää, ei ole. Hedelmöittyneellä munasolulla ei siis ole kokemuksia tai tuntemuksia, koska sillä ei ole (vieä!) välineitä tuottaa niitä.

Sikiöihin tämä ei toki enää päde, vaan asia karkaa ainakin toistaiseksi modernin tieteen hyppysistä.



Totta, mutta toisaalta aikanaan nykytiede osasi myös kertoa että maapallo on litteä ja tuhansia muita ihmeitä... Olen kuitenkin samaa mieltä, juuri hedelmöittynyt munasolu ei voi tuntea mitään. Minusta ongelma ei kuitenkaan ole siinä, vaan siinä että kun sanotaan noin abortin puolustukseksi, pitäisi pystyä osoittamaan myös tarkka raja jonka jälkeen on mahdollista että alkio/sikiö tuntee jotain. Ja tämä on se nimenomainen ongelma, sillä tuota rajaa ei pystytä osoittamaan!



Jos mennään tähän ajatteluun, abortti voi olla myös palveluds ihmiskunnalle. Mitä jos vaikkapa Stalinin tai Hitlerin äiti olisi tehnyt abortin? Jos ajatellaan, että raskaana olevalla on jonkinnäköinen vastuu niistä asioista, joita hänen jälkikasvunsa voisi tuottaa maailmalle, päädytään siihen, että syövän parantajan abortoinutta voisi pitää ihmiskuntaa vastaa rikkoneena, koska hän teki abortin, mutta yhtä lailla massamurhaajan äitiä ihmiskuntaa vastaan rikkoneena, koska hän ei tehnyt.

Mikä erottaa nämä kaksi?

Missä määrin ihmisiä voidaan pitää vastuullisina sellaisista tekojen seurauksista, jotka olisivat voineet olla mitä tahansa?



Nämä kaksi erottaa toisistaan ihmisen vapaa tahto. Raskaana oleva ei ole vastuussa lastensa teoista, mutta voi olla vastuussa siitä jos ei anna näille mahdollisuutta elämään ja omiin valintoihin. Hitlerin äiti ei pakottanut lastaan hirviöksi. Hän antoi tälla mahdollisuuden elämään ja se mahdollisuus käytettiin kuten me kaikki tiedämme. Toki jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi säästytty paljolta jos hänet olisi abortoitu. Mutta tuollaista asiaa ei voi kukaan tietää etukäteen! Sen sijaan on 100% varmaa, että mikäli vauva abortoidaan, hän ei saa koskaan mahdollisuutta näyttää millainen hänestä olisi tullut.



ap

Katsoitteko Kadonneen jäljillä viimeksi? Nuori tyttö, Venäjältä adoptoitu, itki, kun kuuli äitinsä kuolleen! Ihminen haluaa tietää juurensa.

Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi (sinä, jota siteerasin) siitä, että lapsen antaminen adoptioon on huono vaihtoehto siinä missä aborttikin sitä on - mutta ihmettelen sitä, että missä on ihmisten kyky pidättäytyä seksistä silloin, kun riskinä on siitä raskautua (jos raskaus ei ole toivottu).

Raiskaus on sitten asia erikseen - mutta suurin osahan abortin tehneistä naisista on näitä vakituisessa parisuhteessa / avioliitossa olevia pienten lasten äitejä, jotka eivät jaksa / halua uutta lasta pienellä ikäerolla. Nämä kohtalot ovat joka kerta todella surullisia! Sitten kuitenkin hankitaan se sisarus parin - kolmen vuoden päästä abortista =/.. tässä ihminen mielestäni leikkii jumalaa julmalla tavalla; sinä saat syntyä, sinä et saa syntyä, sinä saat syntyä jne. Törkeää. Ja täysin moraalitonta.

Rakkaudettomuus jättää sieluun jäljen; luonnollista on, että äiti rakastaa synnyttämäänsä pientä - ja se äidin rakkaus kantaa lasta; suojelee ja tukee, se on tukeva pohja, mistä ponnistaa maailmaan. Lapsen antaminen adoptioonkin vahingoittaa juuri tätä kohtaa ihmisyydestä; on luonnotonta antaa niin tärkeä ja suuri osa itseä pois muiden huolehdittavaksi. Ei välittää omasta lapsesta sen jälkeen. Kylmää touhua - ja varmasti jättää jäljen.

t. 44

näkemykseen tai sosiaalisiin ongelmiin.



Jatketaan sitten joskus.

Miesten tarpeet ovat aina menneet edelle, prostituutiota on ollut kautta ihmisen elämän jne. Ei-toivottuja lapsia syntyi Suomessakin ennen paljon ja nykyään edelleen. Maailmassa naisen epätasa-arvoisen aseman ja raiskausten vuoksi lapsia syntyy hirvittäviin olosuhteisiin.



Parisuhteessa, jossa puolisot elävät yhdessä, seksi kuuluu olennaisena osana elämään. Miehet menävät vieraisiin, jos naisen on haluton ja väsynyt. Miksi ette syytä miehiä? Nainen ei tule raskaaksi yksinään? Naiselle kaikkineen on asetettu kohtuuttomat vaatimukset yhteiskunnassa.



Mihin muuten tarvitaan prostituutiota? Miestä varten. Ei olisi olemassa ilman kiiman sokaisemaa miestä. Aloitetaanko tämän maailman epäkohdat, kärsimys, sodat jne. vaikka miehistä???

.Jos mennään tähän ajatteluun, abortti voi olla myös palveluds ihmiskunnalle. Mitä jos vaikkapa Stalinin tai Hitlerin äiti olisi tehnyt abortin? Jos ajatellaan, että raskaana olevalla on jonkinnäköinen vastuu niistä asioista, joita hänen jälkikasvunsa voisi tuottaa maailmalle, päädytään siihen, että syövän parantajan abortoinutta voisi pitää ihmiskuntaa vastaa rikkoneena, koska hän teki abortin, mutta yhtä lailla massamurhaajan äitiä ihmiskuntaa vastaan rikkoneena, koska hän ei tehnyt.

Mikä erottaa nämä kaksi?

Missä määrin ihmisiä voidaan pitää vastuullisina sellaisista tekojen seurauksista, jotka olisivat voineet olla mitä tahansa?

Nämä kaksi erottaa toisistaan ihmisen vapaa tahto. Raskaana oleva ei ole vastuussa lastensa teoista, mutta voi olla vastuussa siitä jos ei anna näille mahdollisuutta elämään ja omiin valintoihin. Hitlerin äiti ei pakottanut lastaan hirviöksi. Hän antoi tälla mahdollisuuden elämään ja se mahdollisuus käytettiin kuten me kaikki tiedämme. Toki jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi säästytty paljolta jos hänet olisi abortoitu. Mutta tuollaista asiaa ei voi kukaan tietää etukäteen! Sen sijaan on 100% varmaa, että mikäli vauva abortoidaan, hän ei saa koskaan mahdollisuutta näyttää millainen hänestä olisi tullut.

ap

En ole tyytyväinen vastaukseen. Raskaana oleva nainen ei missään mielessä ole vastuussa siitä että hän ei "mahdollisesti synnyttänyt uutta tulevaa suurmiestä." Tässä mielessä jokaiset kuukautiset ja jokainen "turha" siemensyöksy on hukkaan heitetty suurmies. :facepalm

En ole AP. Mutta kait sitä nyt jokainen järkevä (?) ihminen tajuaa, että hedelmöittynyt ihmisenalku on eri asia kuin yksittäinen siittiö taikka munasolu. Siitä kun ei yksistään voi tulla yhtään mitään.

Soluista muodostuu alku ihmiselle vasta, kun hedelmöitys on tapahtunut.



En voi alkuunkaan käsittää tätä ajatusta abortin puoltajilla, että "se on vaan solumöykky - nips naps niin se on poissa".. niin olit itsekin (jokainen meistä oli ja on!) aluksi solumöykky; siinä menetetään joka kerta IHMINEN. Ymmärrätkö?