Synnyttäminen jakkaralla...

mutta koska oli arvioitu, että lapsi on iso, sitä synnytystapaa ei suositella. Joten en tiedä...

mutta koska oli arvioitu, että lapsi on iso, sitä synnytystapaa ei suositella. Joten en tiedä...

Mitäköhän muita ns. esteitä mahtaa jakkarasynnytykselle olla?

mutta epiduraali vei tunnon jaloista, eikä jalat kantaneet jakkaralle. Kuulemma kovin epänormaali sivuvaikutus, mutta sen ansiosta sainkin sitten kivuliaan ja erittäin pitkäkestoisen selinmakuu synnytyksen.

mutta olin niin helvetin kipeä (ei epiduraalia) ja uupunut, että kätilöt sanoi ponnistusvaiheen alussa että etköhän vaan ponnista siinä selälläs. Ihan hyvin se siinäkin syntyi :)

kyljellään ponnistamisen ja jakkaralla ponnistamisen välillä.



Sen sijaan selällään, kintut jalkatukiin juntattuna ponnistamista en voi suositella kenellekään o_O



Yks este jakkaralle ainakin on jalkoihin saakka ulottuva puudutus ja sit toi imukuppisynnytys... (omasta kokemuksesta.. Puudutus oli ihan vaan toi pudendus, osu vähän - johonkin, 4h tunto kokonaan pois koivista)

esikoinen syntyi jakkaralla ponnistaen. Tykkäsin tosi kovasti, jotenkin sen "ponnistussuunnan" osasi löytää helposti. Ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia.



Toisenkin kohdalla olisin halunnut jakkarasynnytyksen, mutta vuorossa ollut kätilö oli selkävaivainen eikä siihen kuulemma pystynyt. No, onneksi lapsi syntyi helposti sängylläkin puoli-istuvassa asennossa 2 min ponnistusvaiheen jälkeen :)

ponnistin synnytysjakkaralla. oli ihan hyvä kokemus. Nopeampi oli ponnistusvaihe huomattavasti kuin ekassa synnytyksessä. ekan synnytyksen ponnistusvaihe 1t 20 min ja tää jakkaraponnistus n. 20 min. Iskä vaan harmitteli kun ei nähnyt lapsen syntymää, koska oli mun selän takana mua tukemassa ja pitämässä kiinni. Kolmannessa synnytyksessä oli tarkoitus myös mennä jakkaralle, mut en ehtiny, koska tyttö tuli niin nopsaan. ;)



Monet kätilöt moittii synnytysjakkaraa ihan siksi, koska ei ole heille ergonominen työasento. Mutta kannattaa pitää puolensa, ja vaatia että haluaa ainakin kokeilla sitä. Onhan siinä painovoima ihan selkeesti apuna ponnistamisessa.

kaikki ponnistusvaiheet kestäneet 10-15 min

Että kivunlievityksenä mulla oli molemmissa synnytyksissä vain ilokaasu.

Avautumisvaiheen loppu on aina ollut niin nopea ettei ole kerennyt sille jakkaralle. Selälläni maaten olen joutunut ponnistamaan. Tosin ponnistusvaiheet on olleet tosi nopeita, joten senkin vuoksi jakkara olisi varmaan ollut huono vaihtoehto.

Kaikista helpoin synnytys oli tuo jakkaralla tapahtunut ja sopi etenkin minunlaiselleni, joka ei tunne hyvin ponnistamisen tarvetta ja oikeaa suuntaa on vaikea löytää.



Kuinka isosta lapsesta oli kyse kakkosella (?), itselläni tuo jakkaralla syntynyt oli 4240g eikä ollut mitään ongelmia eikä kätilö epäröinyt jakkaraa vaikka oli tiedossa ettei vauva ole mikään kääpiö.



Hauska (tai no hauska ja hauska...) juttu oli muuten se, että ensimmäisessä synnytyksessäkin pyysin jakkaraa, mutta kätilö sanoi minun olevan liian iso siihen... Toisessa synnytyksessä olin saman mittainen mutta 15kg painavampi kuin ekassa ja vauvakin arvioitiin isommaksi kuin eka, mutta silti kätilölle sopi hyvin jakkarasynnytys ja jostain kumman syystä olin ihan sopivan kokoinen jakkaralle. Liekö ollut sairaala hankkinut isompia jakkaroita, tai sitten ekaa kätilöä hieman laiskotti...

ja kokeilinkin, mutta kiipesin äkkiä takaisin sängylle, oli ihan kamalaa ja reidet oli jo niin maitohapoilla että meinasin tuupertua nokalleni. Paine oli ihan valtava tuossa asennossa, enkä vaan kestänyt sitä. Ja tiedossa oli että iso lapsi on tulossa eikä kukaan kyllä siksi kieltänyt jakkaraa..

15min ja 5min. Kolmannen kohdalla jakkara ei toiminut, oli jotenkin erilainen, eikä tuntunut hyvältä.

Oli minusta helppo työntää. vain 10 minuttia kesti työntövaihe. Siinä odoteltiin tosi kauan sitä seuraavaa supistusta. Suosittelen todella!

Eka ja kolmas sängyssä puoli-istuvassa asennossa. Kannatan ehdottomasti jakkaraa!

Ei varmaan tarvitsisi erikseen mainita, että hyvin toimi. Ponnistusvaiheet oli 26min (eli aika pitkä), 5min ja 9min.



Kertaakaan ei kätilö sanonut sanaakaan jakkaraa vastaan. Jokaisella kerralla lääkkeellisenä kivunlievityksenä oli ilokaasu ja epiduraali. Eli ainakaan minun kohdallani tuo puudutus ei mitenkään haitannut. Olin tosin muutenkin paljon liikkeellä koko avautumisvaiheen ajan. Sängyllä pötköttelin oikeastaan vain tuon puudutuksen laiton ajan ja sen jälkeen vielä jonkin aikaa. Puudutus ei siis vienyt tuntoa jaloista, vaan kävelin ihan normaalisti.



Jakkara sopi minulle erinomaisesti. Jalat sai tukevasti lattiaa vasten ja mies istui takana auttamassa. Ponnistaminen tuntui aika helpolta, kun suunta oli alaspäin. Ja jotenkin tuntui, että painovoima teki oman osuutensa.



Kuopus syntyi avosuisessa tarjonnassa, joten siinä olisi varmasti jakkara kielletty, jos kätilö olisi sen etukäteen tiennyt. Totesi vaan jälkikäteen, että onneksi ei ollut esikoinen. Silloin olisi tod.näk jouduttu pikaisesti leikkaamaan. Uudelleensynnyttäjänä kokemuksesta oli apua, ja tietysti myös siitä, että synnytyskanava oli joutunut venymään ennenkin.



Mutta kokeile ihmeessä jakkaraa. Kyllä siitä pääsee pois, jos ei tunnu hyvältä.

Synnytin toisen lapseni jakkaralla ja helppoa oli kuin heinänteko! Toki myös se auttoi, etten ollut ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Onhan se nyt kumma kun naiset laitetaan selälleen kun alaspäin lapsi kuitenkin yrittää, ikään kuin synnytystä pyrittäisiin hidastamaan. Jakkaralla näkee vauvankin nopeammin, eikä työnnä sitä jonnekin kauas pois itsestän vaan melkein omaan syliin. Lämpimästi suosittelen!

ja helpoin ja luonnollisin tapa oli. Kätilö siinä joutui kovemmalle, mutta näin ainakin minun mielestäni naiset on luotu synnyttämään.