Lue keskustelun säännöt.
Mieheni löi mua viimeyönä kämmenellä.
18.09.2010 |
Oli humalassa ja vihainen. Muisteli vanhoja. Itse en ollut humalassa ja menin nukkumaan. Mies tuli perässä ja löi, huoritteli.
Nyt aamulla juteltiin asiasta. Sanoi että jos olisi lyönyt minua niin se näkyisi. Vastasin että nyrkilläkö lyöminen on vasta lyömistä? Millä tavalla sitten saa lyödä? Eikö kämmenellä pitkin korvia ole lyömistä?!
Takana on pitkä suhde. Ja paljon paljon rakkautta. On vain tapahtunut jotain jota en saa takaisin. Enkä voi selittää tekoa mitenkään. En osaa. Rehellinen olen ollut, ja tämä vanha juttu on puitu jo aikaa sitten.
Mitä ihmettä nyt? Ei ollut eka kerta kun läimäsi. Se pitää paikkaansa ettei koskaan jää siihen yhteen kertaan. Mutta en haluasi että meidän yhteis-elo loppuisi näin. Mutta eikö oikeasti ole mahdollista että kerran lyöjä oppisi olemaan lyömättä?
Kommentit (22)
Ihanaa, että olen aikoinani valinnut sinkkuäitiyden. Ilman ajatustakaan miehestä tai parisuhteesta.
Tämä palsta on yleensäkin omiaan vahvistamaan sinkkuäitiyden oikeellisuutta ja turvallisuutta, vaikka joku tossun alla kurjuuttaan itkevä parisuhdekotiäiti toisinaan haukkuukin kaikki yksinhuoltajat/sinkkuäidit "munahaukoiksi"... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molemmilla meillä on takana lapsuus, jossa isä on hakannut äitiä, joten molemmat myös ymmärrämme miten hirveää se on. En aio alistua siihen, se on teko, jota en hyväksy ollenkaan.
Kerran on mies kännissä painajaisunestaan herännyt on heristänyt mulle kättä vihoissaan (ei ole tiennyt oikeesti missä on), ja jos sekin oli pelotttavaa. Saati sitten että löisi mua.
Oma isäni on oppinut olemaan lyömättä ajat sitten, nyt on takana äidin kanssa yli puoli vuosisataa avioliittoa. Eli kyllä sitä voi oppia olemaan lyömättä. Ja kovasti on hyvä avioliitto heillä sen jälkeen ollut, mutta itse muistelen kauhulla niitä hakkaamis-riita -vaiheita.