Mitä lemmikkieläimiä teiltä löytyy?Montako lasta?Kuka huolehtii elukoista?

Lapsia on 4, joista 3 kouluikäistä.

Kaikki me muut paitsi nuorin 1v lapsi huolehditaan elukoista yhdessä. Vähän sen mukaan kenen mikäkin eläin on ja mitä mieluiten tekee eläimen hyväksi.

Esim. toinen koiramme on 13 vuotiaan esikoisemme ja hän haluaa sen itse hoitaa. Toinen koira taas on minun nimissä ja minä haluan hoitaa sen.

Mies pitää eniten kissastamme ja hoitaa käytännössä melkein kokonaan sen hoidon. Marsut taas on 9v ja 7v lastemme huoneessa ja heidän marsuja ja he hoitavat mieluiten marsujaan.

Minä huolehdin eniten akvaariostamme.



Eläimet on kuitenkin loppujenlopuksi yhteisiä ja kaikki saavat osallistua minkä tahansa eläimen hoitoon.

lapsia neljä, viides syntyy loppuvuodesta.



Koiran hoidosta ja koulutuksesta vastaan pääasiassa minä, iltalenkistä ja ruokailusta huolehtii kohta 14v esikoinen, joka oli varsin aloitteellinen koiranhankinnassa. Minulla on aiemmin ollut koiria ja olin jo pitkään kaivannut lenkki- ja harrastuskaveria muutaman koirattoman vuoden jälkeen joten yhteistuumin koira hommattiin.



Akvaario on minun harrastukseni ja vastaan kaloista ja niiden hyvinvoinnista.

lemmikkejä ei sit oteta! Näissä on riittävästi hoitamista ja paijaamista! :)

Mies hoitaa eläimet, kun on kotona, muuten minä. Lapset osallistuu heti, kun ovat oppineet kävelemään. Vievät ruokaa ja vaihtavat vesiä. Koiratalon puhdistuksen ja tarhojen siivoukset hoitaa mies.

Nykyään mies ruokkii kissat aamulla ennen töihin lähtöään ja illalla putsaa hiekkalaatikot. Vaikka oikeastaan kissat olivat alunperin mun, olivat siis mulla jo ennen kuin muutettiin yhteen.

Me vanhemmat hoidamme lemmikit.

Meillä 1 koira.



Kotona on 3lasta (iät 5v, 8v ja 10v).



Koirasta huolehdin pääasiallisesti minä (pitkät lenkit), mieheni jonkun verran (lyhyitä lenkkejä) ja isommat lapset voivat päästää koiran tarvittaessa pihalle (aidattu piha) tai antavat ruokaa. Koiran kanssa ovat kaikki ja leikittää/touhuaa kaikki.

ruokitaan tilanteen mukaan ja lapsikin välillä antaa ruokaa minun avustuksella. Hiekkalaatiikko kuuluu minun toimenkuvaani:)

tää ihmettely miten joku ehtii hoitaa eläimiä..

Täyteen ohjelmoitu "ihmis/itsekeskeinen"elämä, jossa kiinnitetään huomiota lasten ja oman elämän joka vinkaukseen elämää suurempana asiana- on tietenkin niin täynnä ettei ehdikään. Ja jos vielä pitää puunata julkisivua muiden silmille niin kaikki voimathan siihen menee.

Eläinten arvo on mielestäni siinä, että niiden hoitaminen opettaa ihmistä olemaan läsnä ja ymmärtämään itsensä ulkopuolella olevaa maailmaa ja tärkeäksi tulevat ihan muut asiat kuin henk.koht täydellisyydentavoittelu. (toki monelle saman aiheuttaa omat lapset:))

Mielestäni ihmiset, joilla ei ole mitään kontaktia eläinten kanssa jäävät usein melko itsekeskeisiksi. Ja sama näkyy lapsista- lapset jotka eivät ole eläinten kanssa tekemisissä kuvittelevat, että eläin on joku väline, lelu, oman itsen jatke sen sijaan että ymmärtäisivät sen arvon elollisena olentona. Ja sitä on kamala katsoa.

Tällä en tarkoita sitä että kaikissa perheissä pitäisi olla lemmikki, vaan asennetta, joka lähtee vanhemmista. Lapsille on todella hyväksi oppia olemaan eläinten kanssa- ennenhän tämä oli itsestäänselvyys kun ihmiset tarvitsivat eläimiä tullakseen toimeen. Ja onhan se monta kertaa tutkittukin että eläimellä on ihmiseen hyvin terapeuttinen vaikutus.

lapset jotka eivät ole eläinten kanssa tekemisissä kuvittelevat, että eläin on joku väline, lelu, oman itsen jatke sen sijaan että ymmärtäisivät sen arvon elollisena olentona.

Meillä on koira (lapsi vasta tulossa), ja kyllä huomaa eron eri lasten välillä. Toisaalta, on myös sellaisia lapsia, joiden kotona on eläimiä, mutta jotka saavat tehdä eläimille vähän mitä vaan... Onneksi näitä on vähän.

Yhden mun tuttavan 6-vuotias on aivan ihmeellinen eläinten kanssa: hän osaa tulkita koiran elekieltä todella hyvin, mm. huomaa, jos koira ei tykkää jostain tai sitä pelottaa. Hänen kotonaan on koiria ja hevosia, joten on tarkkaillut eläimiä paljon. Harva tuonikäinen silti osaa lukea noin hyvin eläimiä, etenkään vieraita.

Myös erään toisen kaverini molemmat lapset ovat aivan ilmiömäisiä koirien kanssa, vaikka toinen on vasta vuoden. Heillä ei omia eläimiä ole, mutta ovat tosi paljon tekemisissä eläinten kanssa. Isompi lapsi leikkii niin nätisti koiramme kanssa ja keksii sille kaikkea mielekästä puuhaa. Pienempikin osaa iästään huolimatta silittää koiraa nätisti (tiedän, että lasten äiti on nähnyt todella paljon vaivaa opettaessaan lapsia ihan pienestä paijaamaan eläimiä oikein).

Niitä epämiellyttävämpiä esimerkkejä en viitsi kertoa, jokainen eläimenomistaja on varmastikin sellaiseen törmännyt, ja se on summattuna juurikin tuossa lainaamassani kohdassa.

Kaksi kissaa ja koira. Kolme lasta.

Minä hoidan koiran lenkitykset ja kouluttamiset, kissojen hiekkalaatikot, eläinlääkärit, madotukset, ruokinnan jne. Lapset auttaa ruokinnassa taitojensa mukaan ja leikittävät kissoja, mies päästää koiran pissalle/kakalle takapihalle aamulla ennen töihin lähtöä.

Minä olen nuo eläimet halunnut, ostanut ja maksanut. Minä siis niistä otan päävastuun.

minä hoidan.

mies iltasella "käy tupakalla" koirien kanssa aitauksessa, joskus viikonloppuisin ruokkii.

Minä hoidan.