Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
g. onko kohtalotovereita? mies on ymmärtämätön negatiivinen juntti, jolla ihmeellisiä mielipiteitä.
16.09.2010 |
Mies on muuten hyvä, mutta välillä vähän leuka loksahtaa auki. Onneksi mielipiteet eivät sinänsä ole ketään vahingoittavia, mutta hieman noin niin kuin ihmeellisiä.
Mutta sitten asioihin suhtautuminen negatiivisesti, joihin itse suhtautuu positiivisesti. Pitäskö miehen mielipiteen antaa vaan olla? Olenko herkkä, kun jos olen iloinen jostain asiasta ja kerron miehelle ja mies suhtautuu negatiivisesti, niin pahoitan mieleni. Vai olenko normaali? Jotenkin sain sellaisen kuvan, että aviomiehen pitäisi tukea. Joku tietty miettii esimerkkiä, no annampa sellaisen: Isäni enon vaimo on tulossa käymään kahvilla ja ei olla nähty 10 vuoteen, niin sanoin miehelle, että hän tuo lapsille vaatteita. Niin siitä sanoi heti tyyliin, että täh? Pitääkö hänen vaatteita tänne tuoda jne. Olen kutsunut muitakin sukulaisia (ja heidän puolisoitaan), joita en ole kymmeneen vuoteen nähnyt, meille kahville (ja hyvästä syystä). Mies juttelee kaikkea sellaista, että tuntemattomia ihmisiä kutsun kahville (tarkoittaa sitten myös mulle tuntemattomia)...Mutta kyllä minä todellakin sukulaiset tunnen, vaikka huonosti olen pitänyt heihin yhteyttä. Ja tämän syyn juhlistaminen menee mulla ainakin hieman pilalle, miehen ihmeellisen suhtautumisen takia. Mutta ehkä minun ei oikeasti pitäs hänen typeryydestään välittää. Mies kai lähtee täältä silloin pois, kun vieraat tulee. Ei kuulema jaksa jutella tuntemattomien ihmisten kanssa paskaa ja vastata uteluihin.
Kommentit (10)
jos opiskelisitte kommunikaatiota suomen kielella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja etenkin, jos asia on minulle jokin iloinen aihe. Esim. aina kun kesäisin nautiskelen torilta/kaupasta ostettuja mansikoita tai herneitä, niin kamala valitusryöppy, että "mistähän noikin on peräisin, eihän sitä tiedä, mitä nää tällaiselta maistuu, kyllä mä vaan on syöny ihan virheettömiä mansikoita aina" jne...
Tai kun iloitsin opiskelupaikasta yliopistossa, niin yhtäkkiä alkoi valitus, että mitähän järkeä niissäkin opinnoissa on, olisit vaan mennyt töihin jne... (ja menin opiskelemaan, kun töitä ei löytynyt JA hain töitä aktiivisesti myös opiskellessa JA opinnot oli tärkeitä työllistymisen kannalta)
Ja sitten on valittanut, kun mun jumppa maksoi 30e ja itse osti parin päivän päästä 120e maksavat farkut itselleen (itse en MISTÄÄN sisävaatteesta maksaisi puoliakaan tuosta summasta). Ja esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin...
jos opiskelisitte kommunikaatiota suomen kielella.
Ap, sun kirjoitus oli kyllä vähän hassu :)
Mut jaan kanssasi hieman saman ongelman... Meillä mies on ihan oikeasti hieman hölmö normaaleissa arjen asioissa. Oman alansa asiat ja muut sydäntään lähellä olevat asiat on kyllä täydellisen hyvin hallussa. Ja minun mieheni on yltiö positiivinen, naiviiuteen saakka. Uskoo esim. että joku päivä meille voi ihan hyvin käydä sellanen tsäkä, että joku haluaa eroon pääkaupunkiseudulla olevasta tontistaan lähes ilmaiseksi ja me voimme rakentaa siihen unelma talomme. Ei ihan realistinen haave, toki unelmia pitää olla ;)
ja etenkin, jos asia on minulle jokin iloinen aihe. Esim. aina kun kesäisin nautiskelen torilta/kaupasta ostettuja mansikoita tai herneitä, niin kamala valitusryöppy, että "mistähän noikin on peräisin, eihän sitä tiedä, mitä nää tällaiselta maistuu, kyllä mä vaan on syöny ihan virheettömiä mansikoita aina" jne...
Tai kun iloitsin opiskelupaikasta yliopistossa, niin yhtäkkiä alkoi valitus, että mitähän järkeä niissäkin opinnoissa on, olisit vaan mennyt töihin jne... (ja menin opiskelemaan, kun töitä ei löytynyt JA hain töitä aktiivisesti myös opiskellessa JA opinnot oli tärkeitä työllistymisen kannalta)
Ja sitten on valittanut, kun mun jumppa maksoi 30e ja itse osti parin päivän päästä 120e maksavat farkut itselleen (itse en MISTÄÄN sisävaatteesta maksaisi puoliakaan tuosta summasta). Ja esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin...
Minä sanoin jo, että minä en uskalla sulle oikein, mitään sanoakaan, kun sinä aina kaivat siitä negatiivista. Ja näihnhän se menee, toivottavasti itse en ole samanlainen! Nuo ovat minusta ihan oikeasti sellaisia asioita, että ei niitä itse edes välttämättä tajua (tai siis sitä että mielipiteellään voi tuottaa pahaa mieltä). Minusta mieltä saa olla, mutta ei kaikkia mielipiteitä tarvitse ÄÄNEEN sanoa, minusta se on sitä oikeanlaista HIENOTUNTEISUUTTA.
Mutta siihen sun ratkaisuun, osatko olla välittämättä tuosta negatiiviusuudesta/junttimaisuutta?
ap
mutta lasten kanssa. Toi eskarilainen ja ekaluokkalainen ovat niin halvatun rasittavia negatiivisia juntteja. Hermo menee niihin, nyt kun olen vauvan kanssa niin en meinaa millään jaksaa ymmärtää, miten ne ovat henkisesti niin pieniä vaikka fyysisesti jo "suuria". Mä ihan oikeasti olen luullut, että koululainen osais vähän jo käyttää päätään. Mutta ei; tyhmä kuin saapas. Rasittavaa tuntea omasta lapsesta näin. Niin varmasti omasta miehestäkin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos opiskelisitte kommunikaatiota suomen kielella.
Ap, sun kirjoitus oli kyllä vähän hassu :)
Mut jaan kanssasi hieman saman ongelman... Meillä mies on ihan oikeasti hieman hölmö normaaleissa arjen asioissa. Oman alansa asiat ja muut sydäntään lähellä olevat asiat on kyllä täydellisen hyvin hallussa. Ja minun mieheni on yltiö positiivinen, naiviiuteen saakka. Uskoo esim. että joku päivä meille voi ihan hyvin käydä sellanen tsäkä, että joku haluaa eroon pääkaupunkiseudulla olevasta tontistaan lähes ilmaiseksi ja me voimme rakentaa siihen unelma talomme. Ei ihan realistinen haave, toki unelmia pitää olla ;)
ja mun kanssa vielä saman katon alle. ap (p.s Onko miehen ihan tosissaan? tuosta tontista. )
jos opiskelisitte kommunikaatiota suomen kielella.
Ap, sun kirjoitus oli kyllä vähän hassu :)
Mut jaan kanssasi hieman saman ongelman... Meillä mies on ihan oikeasti hieman hölmö normaaleissa arjen asioissa. Oman alansa asiat ja muut sydäntään lähellä olevat asiat on kyllä täydellisen hyvin hallussa. Ja minun mieheni on yltiö positiivinen, naiviiuteen saakka. Uskoo esim. että joku päivä meille voi ihan hyvin käydä sellanen tsäkä, että joku haluaa eroon pääkaupunkiseudulla olevasta tontistaan lähes ilmaiseksi ja me voimme rakentaa siihen unelma talomme. Ei ihan realistinen haave, toki unelmia pitää olla ;)
ja mun kanssa vielä saman katon alle. ap (p.s Onko miehes ihan tosissaan? tuosta tontista. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useastikin olen sanonut miehelle noista kommenteista. Hän vain toteaa, että hän vain haluaa tuoda esille asioiden toisenkin puolen (voi jessus sentään!). Ja tottakai pahoitan mieleni, usein kyyneleisiin saakka. Ottaa niin paljon pattiin jatkuva kritisointi ja se, että jokaisessa asiassa pitää olla vastakkaista mieltä, vaikka asia ei edes häntä koskettaisi. Eikä tosiaan tee minunkaan mieleni enää iloita miehelleni mistään, kun heti lytätään kaikki ilon aiheet ja tavallisetkin puheenaiheet esim. "Laitoin tuolle naapurin muksulle aurinkorasvaa, kun hän oli jo ihan palanut" - "Siis MITÄ, laitoit MEIDÄN rasvaa NAAPURIN muksulle??? Just joo! Menisi kotiinsa rasvattavaksi!"
Katsoin parhaaksi vaieta siitä, että annoin sille ihan MEIDÄN purkkaakin...
ja etenkin, jos asia on minulle jokin iloinen aihe. Esim. aina kun kesäisin nautiskelen torilta/kaupasta ostettuja mansikoita tai herneitä, niin kamala valitusryöppy, että "mistähän noikin on peräisin, eihän sitä tiedä, mitä nää tällaiselta maistuu, kyllä mä vaan on syöny ihan virheettömiä mansikoita aina" jne...
Tai kun iloitsin opiskelupaikasta yliopistossa, niin yhtäkkiä alkoi valitus, että mitähän järkeä niissäkin opinnoissa on, olisit vaan mennyt töihin jne... (ja menin opiskelemaan, kun töitä ei löytynyt JA hain töitä aktiivisesti myös opiskellessa JA opinnot oli tärkeitä työllistymisen kannalta)
Ja sitten on valittanut, kun mun jumppa maksoi 30e ja itse osti parin päivän päästä 120e maksavat farkut itselleen (itse en MISTÄÄN sisävaatteesta maksaisi puoliakaan tuosta summasta). Ja esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin...
Minä sanoin jo, että minä en uskalla sulle oikein, mitään sanoakaan, kun sinä aina kaivat siitä negatiivista. Ja näihnhän se menee, toivottavasti itse en ole samanlainen! Nuo ovat minusta ihan oikeasti sellaisia asioita, että ei niitä itse edes välttämättä tajua (tai siis sitä että mielipiteellään voi tuottaa pahaa mieltä). Minusta mieltä saa olla, mutta ei kaikkia mielipiteitä tarvitse ÄÄNEEN sanoa, minusta se on sitä oikeanlaista HIENOTUNTEISUUTTA.
Mutta siihen sun ratkaisuun, osatko olla välittämättä tuosta negatiiviusuudesta/junttimaisuutta?
ap
Eikä tosiaan tee minunkaan mieleni enää iloita miehelleni mistään, kun heti lytätään kaikki ilon aiheet ja tavallisetkin puheenaiheet esim. "Laitoin tuolle naapurin muksulle aurinkorasvaa, kun hän oli jo ihan palanut" - "Siis MITÄ, laitoit MEIDÄN rasvaa NAAPURIN muksulle??? Just joo! Menisi kotiinsa rasvattavaksi!"
Katsoin parhaaksi vaieta siitä, että annoin sille ihan MEIDÄN purkkaakin...
onkohan tuollaisella kaikki kotona (siis esim. itsetunnossa)? Mun mies on negatiivinen, mutta ei se ihan kaikkea lyttää...on vaan negatiivinen. Ei esim. tuollaisia sun kertomia mansikka, aurinkorasvajuttuja ole...ap
Alue: Aihe vapaa
hulluja, kun muutkin sukulaiset, mitä miehelle olen puhunut ovat outoja ja hulluja. Kunnon ennaakoasenne. Siis tarkoitan, että kun meidän suvussa on oikeasti vähän outoja ja hulluja ihmisiä, niin miehen mielestä kaikki muutkin varmaan ovat (eli ne tulevat vieraatkin)