Kaipaisin kannustusta sektioon....

Itselleni tehty neljä sektiota viides tulossa parin kuukauden päästä.Ahtaan lantion vuoksi.Aina mennyt hyvin.Totta kai se aina jännittää ja ymmärrän pelkosi hyvin.Harvoin mitään sattuu ja kyllä niihin kipuihin lääkettä saa kun pyytää.Toivottavasti olosi helpottuu ja kaikki menee hyvin.Itsesi ja vauvan parhaaksi kaikki kuitenkin tehdään=)

Onko sektiot aiheuttaneet jotain ongelmia raskauksien jälkeen esim kipuja, vaikeuksia liikkumisessa tms?

ap

Itselleni tehty neljä sektiota viides tulossa parin kuukauden päästä.Ahtaan lantion vuoksi.Aina mennyt hyvin.Totta kai se aina jännittää ja ymmärrän pelkosi hyvin.Harvoin mitään sattuu ja kyllä niihin kipuihin lääkettä saa kun pyytää.Toivottavasti olosi helpottuu ja kaikki menee hyvin.Itsesi ja vauvan parhaaksi kaikki kuitenkin tehdään=)

Ensimmäinen tuli suunnitellulla sektiolla vauvan ison koon takia.nyt toisessa raskaudessa pelkäsin koko ajan samaa että joudun kliiniselle leikkauspöydälle josta ei mulla jäänyt ainakaan mitään niin ihanaa kuvaa muutakun vauva.=) kävin tässä toisessa raskaudessa kolmesti vauvan painoarviossa kun ilmoitin tahtoni synnyttää alateitse jos se vaan on mahdollista...lääkärit oli sitä mieltä että yritetään alateitse tietysti riski joutua leikkauspyödälle oli olemassa koko ajan.synnytin toisen lapseni melkein kahden vuorokauden työn jälkeen alateitse ja vaikka kipu oli hirveä,ponnistus vielä hirveämpi kaikkine välilihan leikkauksineen ja tikkeineen valitsisin silti mieluummin alatie synnytyksen kuin sektion.

mutta synnytys se on sektiokin ja ajattelet vaan että se on sinulle ja vauvalle parhaaksi.Onnea tulevaan!!!Pääasia että sinä voit ja vauva voivat hyvin synnytyksen jälkeen tuli se sitten millä tavalla vaan sieltä maailmaan!=)

Meidän kaikki 3 lasta lasta syntyivät 3 1/2 vuoden sisällä sektiolla.



Muistan myös kuinka jännitin sektioita, mutta suunniteltu sektio on aina parempi kuin suunnittelematon. Itselläni eka sektio oli suunnittelematon ja seuraavat suunniteltuja.

on sulle ja vauvalle turvallisin synnytystapa.

Ymmärrän, että sinun pitää surra se, ettei kaikki mene niin kuin itse ajattelit eli et saa synnyttää alakautta. Viime kerralla sektiokokemuksesi olivat huonoja. Varmasti siihen liittyi hätää lapsen puolesta kun ei synnytys edisty, tilanteen yllättävyys ja ehkä olit hieman "pönttö sekaisin" etkä saanut rauhassa sulatella tietoa suunnitelmien muutoksesta. Nyt olet kuitenkin menossa suunniteltuun sektioon, joka on aivan täysin eri leikkaus kuin kiireellinen/hätäsektio. Tai siis operaatiohan sinällään on sama, mutta intensiteetti on eri; ei ole kiire. Sektio on nimenomaan sinun vauvasi parhaaksi ja myös sinun, koska on mahdollista, että vauvasi vammautuisi synnytyksessä tai jopa kuolisi, sinä voisit revetä pahasti tms.

mistään "jälkioireista" myöhemmin, toipumiset ovat sujuneet myös oikein hyvin.



Onnea matkaan!

ainoastaan seuraavissa raskauksissa kiinnikkeet saattaneet aiheuttaa pientä repivää kipua äkkiliikkeissä.Muuten ei ole haitannut minulla elämää mitenkään.Tietysti on yksilöllistä ihmisillä tämäkin.Ja joka leikkauksessa tarkistettu kohdun tilanne seuraavan raskauden varalta..kohdun ohentuminen ym. t.15

Ja myös toiveesi alatiesynnytyksetä. Itse olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse ja siitä ikionnellinen. Ja kyllä, sektioon joutuminen harmittaisi minua ihan kamalasti ja myös pelottaisi. Ja lisään tähän vielä, että olen ammatiltani kätilö. Ja väitän, että lähes kaikki kätilöt pelkäävät sektioon joutumista, muut ei ihan oikeasti tiedosta, miten isosta toimenpiteestä on kysymys. Ainoastaan perätila jakaa hieman ammattilaistenkin mielipiteet, itselleni olisi vaikea valinta silloin edessä. Toinen lapsistani oli hieman harteikas ja iso ja ulosautto tiukahko, ei kuitenkaan mikään dystokia. Jos joskus vielä saan kolmannen, niin haluaisin itsekin, että kokoa arvioitaisiin todella tarkasti, jos lapsi olisi vielä isompi. Oikeassa tilanteessa sektio on tietenkin hyvä ja turvallisempi tapa synnyttää. Uskon vakaasti, että pystyt voittamaan pelkosi ja tulet toipumaan sektiostasi (myös henkisesti), sillä suhtaudut harvinaisen järkevästi tilanteeseen. Tsemppiä!

Olen tässä lukenut saamiani vastauksia ja jutellut synnytyslääkärini kanssa. Koska molempiin synnytystapoihin liittyy liuta ISOJA riskejä ei näemmä jää muuta vaihtoehtoa kuin tyytä siihen pienempään pahaan. Tiedän ettei etukäteen murehtiminen mitään auta, mutta kuten totesit, tieto lisää tuskaa.

Harva tuntuu ymmärtävän, että vauvat on kautta aikojen syntyneet alateitse eikä kipu ollut sen pienempää 1000 vuotta sitten kuin se on nyt. Leikkauspöytä vain on se viimeinen paikka missä olisin halunnut lapseni syntyvän.

Täällä olen saanut hyviä vastauksia ja toisessa ketjussa, missä äiti ei toiveista huolimatta saanut alatiesynnytystä, olen saanut ehkä hitusen rohkeutta tulevaan. Ja voisihan tietenkin olla asiat huonomminkin jo nyt. Pitää vain toivoa, että me molemmat selvitään terveinä kotiin saakka :,(

Ja myös toiveesi alatiesynnytyksetä. Itse olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse ja siitä ikionnellinen. Ja kyllä, sektioon joutuminen harmittaisi minua ihan kamalasti ja myös pelottaisi. Ja lisään tähän vielä, että olen ammatiltani kätilö. Ja väitän, että lähes kaikki kätilöt pelkäävät sektioon joutumista, muut ei ihan oikeasti tiedosta, miten isosta toimenpiteestä on kysymys. Ainoastaan perätila jakaa hieman ammattilaistenkin mielipiteet, itselleni olisi vaikea valinta silloin edessä. Toinen lapsistani oli hieman harteikas ja iso ja ulosautto tiukahko, ei kuitenkaan mikään dystokia. Jos joskus vielä saan kolmannen, niin haluaisin itsekin, että kokoa arvioitaisiin todella tarkasti, jos lapsi olisi vielä isompi. Oikeassa tilanteessa sektio on tietenkin hyvä ja turvallisempi tapa synnyttää. Uskon vakaasti, että pystyt voittamaan pelkosi ja tulet toipumaan sektiostasi (myös henkisesti), sillä suhtaudut harvinaisen järkevästi tilanteeseen. Tsemppiä!

jos ei ole synnyttäjksi niin ei ole eläjäksi.

Odotan viimeisilläni toista lastamme. Ensimmäinen synnytys päätyi sektioon edistymättömyyden vuoksi. Koko tämän raskauden ajan olen pelännyt uutta sektiota, en mitään muuta. Eilen lääkärillä vauvan koko (hartiat, vartalon ympärys) arvioitiin niin isoksi että vauvan juuttuminen kiinni hartioistaan synnytyksessä olisi erittäin todennäköistä. Synnytystä ei voida käynnistää vielä, koska lapsivesipunktion mukaan keuhkot eivät ole vielä kypsät. Taas on siis edessä sektio. Toinen sektio tarkoittaa sitä, etten koskaan tule kokemaan alatiesynnytystä. Pelkään sektiota. pelkään kaikkea siihen liityvää. Kukaan ei tunnu ymmärtävän vaan vähätellään etä pääsetpä helpolla. Oma äitini muiden sukulaisten ohella tuntuu olevan enemmän vahingoniloisia "eihän sun lantiota ole suunniteltu synnytykseen". Olen eilisestä asti vain itkenyt eikä unikaan tullut yöllä. Tiedän, että sektio on meidän molempien parhaaksi, mutta silti. Taas se pitkä ja tuskallinen toipuminen on edessä. lisäksi kaikki ison leikkauksen riskit meille molemmille... On niin paha olla. Eikä pelkoa helpota tieto työkaverin vauvan kuolemasta lapsivesipunktioon. Pitääkkö tässä nyt sitäkin vielä pelätä...

mun tuttu olisi saanut vielä odotella että synnytys edistyisi mutta luovutti ja anto kaivaa kersan pois. musta aika dorkaa tollanen.

tuttuni saattoi maailmaan kaikki kolme lastaan sektiolla. tottakai sektiossa on riskinsä, varsinkin ajatellen seuraavia raskauksia, mutta ylipäätään se on hyvin kontrolloitu tilanne. Hänen ympäriltään en muista ketään, joka olisi kummeksinut sektioita, olivat vaan iloisia, että halusivat ne 3 ihanaa lastaan.



Miten tämä työkaverisi kuollut vauva tähän liittyy? Suomessa kohtuun kuolee vauvoja n. 200 vuodessa, osaan ei koskaan edes löydetä syytä. 60000 lasta syntyy elävänä. Sinun lapsesi on yksi näistä onnekkaista, koska terveydenhoitohenkilökunta ei halua ottaa sitä riskiä, että lapsi juuttuisi synnytyskanavaan.



Voi meitä naisia!!!! koskaan ei ole hyvin. Toiset pelkää, että joutuvat synnyttämään ja vaativat sektion, sinä taas koet naiseutesi häväistyksi, kun et saa alatiesynnyttää.

Sano niille vitsailijoille, että sinua loukkaa lantiosi pilkkaaminen, etkä suvaitse mokomia letkautuksia. Sinua kehottaisin katsomaan totuutta silmiin: niin, lantiosi ei mitä ilmeisimmin sovellu synnyttämiseen, so what? Siitä huolimatta sinulla on kohta kaksi elävää omaa lasta.

Ja kyllä, sektio on miellyttävämpi tapa synnyttää kuin alatiesynnytys, joten NAUTI nyt edes tästä hyvä ihminen.

Välilihaleikkaus ja eräpukamat EI ole herkkua.

Voimaa nyppiä rusinat tästä elämän pullataikinasta.

sanon sulle nyt, että et menetä kyllä yhtikäs mitään :). Muuta kuin tuntikausien järkyttävät kivut.

Ei tietenkään kivuton, mutta kyllä sektiostakin voi parantua nopeammin. Ensimmäisestä toipuminen kesti nimittäin kauan...

jonkinlaista kipua, joo. Mutta se on niin eri sarjassa kuin synnytyskipu. Kivuliaan synnytyksen kokeneena sektioon liittyviä "kipuja" ei edes rekisteröinyt koska ne olivat niin naurettavan vähäisiä verrattuna synnytykseen.

sanon sulle nyt, että et menetä kyllä yhtikäs mitään :). Muuta kuin tuntikausien järkyttävät kivut.

minä taasen oon oikeen haluamalla halunnut 3 sektiota,ku alateitse se oli kamalaa.

Mut on sektioitu kaksi kertaa. Keskimmäisen synnytin alakautta.

Tavallinen synnytys oli ehdottomasti helpoin kaikista kolmesta, kun tarkkailee kokonaisuutta.

Ei sektioitu aina säästy supistuksilta ja muilta tavallisen synnytyksen tuomilta jutuilta. Parhaassa tapauksessa saa ne kaikki.

Alatiesynnytyksestä toipuminen oli todella paljon nopeampaa, kuin sektiosta.

jonkinlaista kipua, joo. Mutta se on niin eri sarjassa kuin synnytyskipu. Kivuliaan synnytyksen kokeneena sektioon liittyviä "kipuja" ei edes rekisteröinyt koska ne olivat niin naurettavan vähäisiä verrattuna synnytykseen.

minustakin tuntui kun ensimmäinen syntyi sektiolla siltä että olen "huono synnyttäjä" ja ennen kaikkea "huono nainen". tämä oli kyllä ihan minulla omassa mielessäni kehittelyä eikä kukaan tullut aliarvioimaan minua mutta silti tunsin näin. itkin asiaa vielä kahden vuodenkin jälkeen, kun ystäväni tietenkin sai alakautta enkä minä saanut edes mahdollisuutta. minulla leikattiin raskausmyrkytyksen takia vk 37 ennen kuin olin edes kokenut supistuksia. oman äitini kanssa en voinut keskustella koska hän ei ymmärrä minun tunteitani tässä asiassa. hänelle on tehty kolme sektiota eikä koe sitä mitenkään raskaana tai että olisi "jäänyt jostain paitsi".

Mutta siis pelkäät sitä sektion jälkeistä kipua? Voin sanoa että ainakin minulla kun sektio oli suunniteltu paranin todella nopeasti. myös äitin on aikanaan parantunut todella hyvin kolmesta sektiosta. olin jo juoksemassa kuukauden päästä leikkauksesta. Haavakaan ei ollut kipeä ja parantui todella nopeasti. tämä on varmasti suunnitellun sektion ansiota.

voimia sinulle! minäkin luulin ettei kukaan voi näin tuntea mutta kyllä meitä on muitakin.