Lue keskustelun säännöt.
Kaipaisin kannustusta sektioon....
16.09.2010 |
Odotan viimeisilläni toista lastamme. Ensimmäinen synnytys päätyi sektioon edistymättömyyden vuoksi.
Koko tämän raskauden ajan olen pelännyt uutta sektiota, en mitään muuta. Eilen lääkärillä vauvan koko (hartiat, vartalon ympärys) arvioitiin niin isoksi että vauvan juuttuminen kiinni hartioistaan synnytyksessä olisi erittäin todennäköistä. Synnytystä ei voida käynnistää vielä, koska lapsivesipunktion mukaan keuhkot eivät ole vielä kypsät. Taas on siis edessä sektio.
Toinen sektio tarkoittaa sitä, etten koskaan tule kokemaan alatiesynnytystä. Pelkään sektiota. pelkään kaikkea siihen liityvää. Kukaan ei tunnu ymmärtävän vaan vähätellään etä pääsetpä helpolla. Oma äitini muiden sukulaisten ohella tuntuu olevan enemmän vahingoniloisia "eihän sun lantiota ole suunniteltu synnytykseen".
Olen eilisestä asti vain itkenyt eikä unikaan tullut yöllä. Tiedän, että sektio on meidän molempien parhaaksi, mutta silti. Taas se pitkä ja tuskallinen toipuminen on edessä. lisäksi kaikki ison leikkauksen riskit meille molemmille... On niin paha olla. Eikä pelkoa helpota tieto työkaverin vauvan kuolemasta lapsivesipunktioon. Pitääkkö tässä nyt sitäkin vielä pelätä...
Kommentit (25)
ja en ollut ollenkaan kipeä sen jälkeen.
Alatiesynnytykset oli helvettiä ja olin monta viikkoa kipeä.
Sektiostakin voi toipua todella nopsaan. Kun pääsin sektion jälkeen kotiin, tehtiin 4km kävelylenkki samana päivänä. Alatiesynnytysten jälkeen 200m kävely oli liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on sektioitu kaksi kertaa. Keskimmäisen synnytin alakautta.
Tavallinen synnytys oli ehdottomasti helpoin kaikista kolmesta, kun tarkkailee kokonaisuutta.
Ei sektioitu aina säästy supistuksilta ja muilta tavallisen synnytyksen tuomilta jutuilta. Parhaassa tapauksessa saa ne kaikki.
Alatiesynnytyksestä toipuminen oli todella paljon nopeampaa, kuin sektiosta.
Eka syntyi sektiolla, toka alateitse.
Ei aina niin juu ei. Kukaan ei olekaan väittänyt, että aina. Koska tasan ei käy onnenlahjat.
menettäminen harmita vaan todella PELKÄÄN sektiota. Ei ole mitään muuta hyvää sanottavaa koko operaatiosta kuin sen mukanaan tuoma vauva. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Ja tottakai se tuntuu ihan kamalalta, että en saa kokea alatiesynnytystä. Ei minua kipu pelota, sehän on synnyttäessä ihan normaalia ja synntyssupistukset sain kokea jo ensimmäisessä raskaudessani.
Minunkin äidiltä on leikattu kolme lasta. Hän on kärsinyt sektioidne mukana tulleista "sivuoireista" koko ikänsä.
Eikä sektio ole mikään "helpompi" tapa synnyttää. En voi ymmärtää niitä, jotka vapaaehtoisesti ottavat kaikki siihen liittyvät riskit vain säästyäkseen supistuksilta ja ponnistukselta. Kyllä sektion mukana saa niin paljon paskaa mukaansa ettei mitään järkeä.
ap
olen menossa sektioon toisen lapseni kanssa. En todellakaan välttyäkseni supistuksilta tai ponnistamiselta, ne ovat pientä. Vaan välttyäkseni kuukausien tuskalta epparihaavan ja repeämien kanssa peräpukamista puhumattakaan. Pidätykykykään ei palautunut koskaan ennalleen...
En usko, että sektio aiheuttaisi yhtä paljon PYSYVÄÄ haittaa, vaikka iso operaatio onkin.
Ei voi sanoa että aina on kaikilla sama. Toiset toipuu sektiosta nopeammin kuin alatiesynnytyksestä. Ja sektiosta harvemmin jää pysyvää haittaa, vrt. repeämät peräsuoleen asti ja peräpukamat ja ties mitä.