Auttakaa, av-raati! Ekaluokkalainen ei halua äidinkielensä ylläpito-opetukseen :(
Lapsi aloitti siis koulun nyt elokuussa ja nyt alkoi omankielen ylläpito-opetus, mutta opetus on vieraassa koulussa. Lapsi ei tunne ketään siitä koulusta ja ei halua mennä sinne opetukseen. Sinne on melkein 3 km matka, mä pystyn viemään lasta sinne juuri ja juuri. Hirveet järjestelyt omassa työssäni, että pääsen aikaisemmin lasta hakemaan ip-kerhosta ja kuskaamaan kielitunnille.
Olimme siis siellä tänään ja lupasi lapselle , etten jätä yksin sinne suureen kouluun vaan odotan kunnes oppitunti loppuu, olen vaikka luokan perällä seuraamassa opetusta. Suomessa kuitenkin avoin koulu ja sinne saa mennä (?)
Noh, opettaja olikin aikamoinen tiukkis ja vaati mun poistua luokasta ja väitti että joudun aina olemaan luokassa jos nyt ekallla kerralla jään. Ei ole kuullut että näin olisi ikinä käynyt...
Lapsi oli peloissaan ja hysteerinen eikä suostunut jäämään ilman minua, joten lähdimme pois ettei siitä nousisi kauhea show. Mun mielestä opettaja olisi voinut joustaa ja antaa pojan rauhassa tutustua uuteen ryhmään (vaikkapa äiti turvana).
Nyt en sit tiedä mennäänkö sinne enää, lapsi ei missään tapauksessa halua sinne vaan mieluummin on ip-kerhossa kavereiden kanssa. Huoh! Minusta taas olisi tärkeätä, että hän tutustuisi muihin samankielisiin lapsiin ja saisi virallista opetusta kyseisessä kielessä. Ylläpito-opetus on oikeus ja tuntuu hölmöltä jättää tämä etu käyttämättä.
Mitäs mieltä olette? pakotetaanko lasta sinne vai mietitäänkö uudelleen vuoden päästä kun lapsi reipastuu ja on tottunut olemaan "koululainen"??
Kommentit (12)
välimatkaa pari kilsaa ja ihan itte piti kävellä, ei äiti ehtinyt saatille. Hienoa, jos ehdit ja odottele vaan siellä käytävässä. Käy ensi viikolla siellä ja sano opelle, että taisi lähteä vähän väärällä jalalla käyntiin koko homma. Siinä teit kyllä väärin, kun lähdit lapsen kanssa pois. Olisitte jääneet edes käytävään istumaan tunnin ajaksi ja menneet tunnin lopuksi hakemaan läksyt ja juttelemaan opelle. Nyt näytit lapselle, että tuo on "vaarallinen" paikka ja sieltä pääsee pois hermostumalla. Takuuvarmasti seuraavalla kerralla lapsi on kahta hermostuneempi, kun sinäkään et tuolla kerta "uskaltanut" olla ja veit lapsen pois, turvaan.
Oma kieli on niin tärkeä juttu, ettei noin pienen syyn vuoksi kannata jättää tuota isoa etua käyttämättä! Voipi jopa olla, että lapsi jo syksyllä sanoo, ettei tarvitse sinua seuraksi ja keväällä naureskelee, jos edes ehdotat moista. :) Uudet asiat jännittävät aina, se on ok, mutta sinun tehtäväsi on antaa lapselle tilaa ottaa asiat vastaan ja pärjätä.
Taidamme mennä sinne ensi viikollakin. Ehkäpä mun oma asennekin oli hiukan negatiivinen. minusta se ope ei ollut lainkaan ammattitaitoinen ja ihmettelen vieläkin miksi hän ei uskaltanut aloittaa tuntinsa normisti meistä huolimatta.
ap
ps. mä olen nyt niin suuttunut tolle lapselle, jouduin turhaan järkkäilemään kaikkea töissä että pääsen saattamaan tunnille ja lapsi vaan heittäytyy hankalaksi. Sama on ollut havaittavissa muissakin harrastuksissa, mutta alkujännityksen jälkeen pärjää hyvin. lapsi jännittää selvästi sosiaalisia tilanteita enkä haluisi aiheuttaa hänelle mitään ylimääräistä stressiä ja paineita. huh huh
Ihan oikeasti, varmasti oli jännä tilanne lapselle, eikä se ole häneltä väärin. Sinä olisit voinut hoitaa tilanteen toisin ja opekin olisi voinut tulla vastaan, mutta aina ei mene ihan putkeen. Älä hermoile, älä ole vihainen, tai muuten lapsi stressaa seuraavaa kertaa vielä enemmän - voihan lopputuloksena olla vihainen äiti. Itse tosiaan kävin ihan eri koulussa ET-tunneilla ekaluokasta asti ja sinne piti itse kävellä, etsiä luokka ja kävellä kotiinkin vielä. Kyllä jännitti, monta viikkoa meni ennen kuin alkoi helpottaa. Eniten auttoi se, että tutustui vähitellen ryhmän muihin lapsiin ja sai sieltä uusia kavereita. Opesta en muista mitään, mutta muistan edelleen suurimman osan ko. ryhmän lapsista, eli älä siitä opestakaan ota stressiä. :D
Ethän sä voi sinne tunnille mennä jos ope sanoo niin. Ja pakkoko sun on sinne päästä.
Älä nyt mene lapsen pelkoon mukaan vaan pysy rauhallisena. Jos sä pysyt rauhallisena niin silloin myös lapsesi.
Itse oli lapsena jännittäjä. Olen nykyisin ammatissani paljon musiikin kanssa tekemisissä eikä sitä uskoisi sen perusteella miten paljon jännitin lapsena.
Lapsuuteni musiikin opiskeluun liittyi paljon esiintymisiä ja voit kuvitella millainen kauhu minulla oli aina ennen esiintymisiä.
Vanhemmillani oli aina tapana takertua jänittämiseeni. Kysellä, että jännittääkö ja voivotella, että voi raukkaa nyt sitä jännittää.
Voit kuvitella, että kun vanhemmat puhuivat kuulleni jännittämisestä, jännitin entistä enemmän!
Teet palveluksen lapsellesi, jos et sääli "liikaa" häntä silloin kun jännittää vaan pysyt reippaana. Reippautesi siirtyy lapseesi.
Todella hyviä vastauksia, juuri tätä kaipaisinkin. Sitä tulee niin sokeaksi omille virheilleen ja lapsen kaa joskus toimii niin omituisesti!
enkku ja lapsi on sitä mieltä, että hän osaa jo englantia ja voi himassakin lukea enkunkielisiä kirjoja, lisäksi lapsi on sitä mieltä että hänellä on jo tarpeeksi hommaa koulussa ja ip-kerhossa. Kieltämättä vahvoja argumentteja.
ap
eli vieläkin nmietin että on mitään järkeä pakottaa tohon kerhoon??!! Argh!!
enkku ja lapsi on sitä mieltä, että hän osaa jo englantia ja voi himassakin lukea enkunkielisiä kirjoja, lisäksi lapsi on sitä mieltä että hänellä on jo tarpeeksi hommaa koulussa ja ip-kerhossa. Kieltämättä vahvoja argumentteja. ap eli vieläkin nmietin että on mitään järkeä pakottaa tohon kerhoon??!! Argh!!
kuin ymmärtää kielen taustat, oikeinkirjoitusta, historiaa. Aineidenkin kirjoittaminen vaatii harjoitusta. Itse kävin myös oman kielen ylläpitotunneilla ja kyllä niistä hyötyä on, kun kieltä opiskellaan äidinkielen tavoin eikä vieraan kieleen tavoin.
Noilla argumenteilla äidinkielen tunnitkin on turhia, mutta silti ne on koulussa pakollisia :)
kuin kotona puhuttu englanti, että vahvasti ohjaisin lasta jatkamaan.
enkku ja lapsi on sitä mieltä, että hän osaa jo englantia ja voi himassakin lukea enkunkielisiä kirjoja, lisäksi lapsi on sitä mieltä että hänellä on jo tarpeeksi hommaa koulussa ja ip-kerhossa. Kieltämättä vahvoja argumentteja.
Kuten taisit itsekin todeta, saisi lapsi kerhossa oikeasti KÄYTTÄÄ kieltään samankielisten seurassa. On ihan eri asia lukea kotona kirjoja ja jutella vanhempien kanssa, kuin käyttää kieltä luovasti oman ikäryhmänsä kanssa ja saada lisäksi opetusta. Eivät kaikki suomenkielisetkään osaisi esim. kielioppia tai kirjoittamista, jos eivät sitä olisi koulussa oppineet.
Vaikka lapsesi on saanut kielestä kiinni, ei se tarkoita sitä etteikö hän hyötyisi lisäharjoittelusta open opastuksella ja vapaasta juttelusta kavereiden kanssa. Oma poikani opetteli itsekseen enkun ja luki Harry Pottereita enkuksi siinä vaiheessa, kun koulussa alkoi pakollinen A-englanti. Pakkohan sinne tunneille oli mennä, mutta vaikka tässä parin vuoden ajan oeptus ei ihan kohtaa lapsen tasoa, saa lapsi silti harjoitella tehtäviä, oppii välillä uusia sanoja ja saa puhua kieltä ryhmässä. Muutaman vuoden päästä tunneilla alkaa olla hänellekin haastetta. Vaikka lapsi osaa lukea kirjoja, ei se silti tarkoita sitä että hän osaisi esim. kirjoittaa kaikki tietämänsä sanat oikein tai lausua jonkin uuden sanan heti oikein.
Ei se enkku itse asiassa niin helppo kieli ole. Itse asuin Englannissa vuoden opiskelujen takia ja kielitaitoni oli luokkani parhaimmistoa. Muut olivat siis natiiveja brittejä, eivät edes maahanmuuttajataustaisia, vaan ihan "perusbrittejä". Minulle delegoitiin kaikki kirjoitustehtävät, kun osasin kirjoittaa oikein. :D
on ihan eri asia lukea kirjoja ja katsoa sarjoja kuin ymmärtää kielen taustat, oikeinkirjoitusta, historiaa. Aineidenkin kirjoittaminen vaatii harjoitusta. Itse kävin myös oman kielen ylläpitotunneilla ja kyllä niistä hyötyä on, kun kieltä opiskellaan äidinkielen tavoin eikä vieraan kieleen tavoin. Noilla argumenteilla äidinkielen tunnitkin on turhia, mutta silti ne on koulussa pakollisia :)
Kyllä meilläkin lapset puhuvat kakkos- (meidän vanhempien ykkös-)kieltä erittäin hyvin, mutta tottakai vaadimme myös osallistumista oman äidinkielen opetukseen. Ei kunnollinen kielioppi, oikeinkirjoitus jne onnistu ilman opiskelua. Osuvasti sanottu noista koulun äikäntunneista!
Puhuisin, ap, sinuna vielä opettajan kanssa ja jos se ei auta, koordinaattorin tms. kanssa (joka on kaupungilla vastuussa tästä opetuksesta).
oli aika tiukkis. mutta nyt lapsi oppi sen, etta jos menee hysteeriseksi niin saa oman tahtonsa lapi. eiko auttanut, jos saatat luokan ovelle ja lupaat odottaa luokan ulkopuolella tunnin loppumista. jos noin kauheasti pelottaa niin koittakaa joskus myohemmin uudestaan, esim. kuten sanoit ensi vuonna.