Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi ystävä ei kertonut vauvan syntymästä oikein kellekään?

Vierailija
13.09.2010 |

Ystävä sai kolmannen lapsen.. asuu kauempana ja on mm. poistanut muutama kk sitten fb-profiilinsa. Ollaan nähty viimeksi puolisen vuotta sitten. No tiesin että hällä la tänään. Laitoin viestiä, että joko on tuntemuksia. Tuli vastaus, että poika syntyi kaksi viikkoa sitten, kaikki ok perheellä jne..



Soitin sitten kaverille ja hän sanoi ettei ole paljoa ilmoitellut kellekään muulle kuin isovanhemmille ja omille sisaruksilleen, ei ole kavereille tms. ilmoittanut.. Meillä on USEITA yhteisiä kavereita eikä kukaan tiennyt että vauva on jo syntynyt! En sitten siinä kehdannut kysyä että miksi ei ole ilmoittanut.. puhelu oli aika lyhyt, kaverin piti mennä imettämään jne.. mutta eikö olekin aika outoa käytöstä, mistä voi johtua? Vielä edellisen lapsen kohdalla 1,5v sitten ilmoitti asiasta tekstarilla, laittoi kuvia fb:hen jne.. ja nyt ei mitään.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

halusi rauhoittaa ajan perheelleen ilman jatkuvia onnittelusoittoja/-vierailuja.

Vierailija
2/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

enää ei ole tärkeää se, mitä näyttää ulos vaan se, mitä on perheessä ja läheisissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

syitä voi olla monia. Miksi ette ole aiemmin kysyneet/ olleet yhteydessä? Eikö teistä kukaan ol epitänyt häneen yhteyttä puoleen vuoteen? Oletteko ylipäätään kyselleet raskauden sujumisesta tai olleet siitä kiinnostuneita? Vai oletteko lähinnä kommentoineet odotusta tyyliin: JO kolmas, huh! TAAS sä olet raskaana?! Ei yhden ihmisen tarvitse maailmaa täyttää jne....



Itse olen raskaana, melko pitkällä jo. Kyseessä on ns mones lapsi ja odotuksesta tietävät ne joiden kanssa olen tekemisissä, ja jotka ovat sen huomanneet! Esim FB:ssä en ole asiaa maininnut. Sama todennäköisesti myös lapsen syntymän jälkeen. Ne ns ystävät jotka voivat olla ½ vuotta tai yli näkemättä, pitämättä yhteyttä, eivät ole niitä joille ekana lapsen syntymästä ilmoittaisin. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että en jaksa ikäviä kommentteja. Lapsi on kovin haluttu ja toivottu, mutta suojelen itseäni.

Vierailija
4/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkäpä juuri kukaan ei muistanut kakkosvauvaa tämän synnyttyä? Tälläkin palstalla moni on ihmetellyt, miten esikoista muistetaan, tulee lahjoja, kukkia, tms., mutta kakkoselle ei. Ehkäpä ystäväsi perhe on kokenut saman, eikä ole sen takia ilmoitellut mitään.

Vierailija
5/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan kaikki mahdolliset ihmiset kylään. En olisi jaksanut ihan hirveästi vieraita, mutta juuri silloin oli ihan kaikkien sukulaisten ja ystävien ja työkavereiden ja kavereiden iahn pakko päästä heti katsomaan. Olin ihan poikki muutenkin (kaikki ei mennyt synntyyksessä ihan nappiin) ja sitten vielä vieraita laukkasi joka ikinen päivä. Jos seuraava vauva tulis, niin ihan varmasti en mainostaisi kenellekään, jotta saisi vähän rauhaa kotiin.

Vierailija
6/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisi pitänyt ehkä ilmoittaa iloisesta perhetapahtumastamme vasta myöhemmin...



Ihan sen vuoksi, että kun itse laitoin melko heti synnytyksen jälkeen joukkotekstarin kavereille ja mieheni laittoi omasta puhelimestaan kaikille sukulaisille, mummoille, papoille ja kavereilleen, niin mitäpä sitten tapahtui..



Tietysti alkoi tulvia onnittelutekstareita joissa kysyttiin miten synnytys sujui ja mikä on olo, ja puhelimeni soi miltei lakkaamatta kun mummot ja kaverit ja sukulaiset halusivat heti soittaa ja onnitella ja kysyä miten synnytys sujui ja miltä vauva näyttää ja koska saa tulla katsomaan.



Ymmärrän, että tekivät sen koska halusivat vilpittömästi onnitella ja "olla mukana", mutta tosiaan, ei mun lepäilystä sairaalassa tullut yhtään mitään. Olin tosi väsynyt synnytyksen jälkeen ja olisin halunnut vaan olla rauhassa ja yrittää nukkua, mutta puhelin piippasi ja soi taukoamatta. Jossain vaiheessa en vaan enää vastannut mutta sitten jotkut vaan soittelivat niin kauan kunnes vastasin tai laittoivat jopa tekstaria että miksi musta ei kuulu mitään.



Eli sinänsä voisin ajatella että joku on jättänyt ilmoittamisen siihen, kunnes on tarpeeksi voimissaan jaksamaan vieraita/puheluita/jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

etuajassa. Olin kamalassa flunssassa, kun lähdin synnyttämään. Isompien lasten hoidossa oli järjestämistä, sillä suunniteltu lapsenvahti oli sairastunut. Sen kamalan hässäkän keskellä en tosiaan ilmoitellut kenellekään, että lähtö tuli.



Vauva sitten syntyi ja synnytys meni hyvin. Itsellä edelleen kamala flunssa ja olin tosi väsynyt. Isovanhemmille laitoin viestiä ym. mutta en todellakaan kavereille. Meillä lapsella oli sitten kaikenlaista "pikkuhäikkää" syntymän jälkeen, osin ehkä omasta flunssastani johtuvaa. Verensokerit heitteli, paino tippui, lämmönsäätely ei pelannut. Joten jouduin punnitsemaan vauvaa "jatkuvasti", mittaamaan lämpöjä ja unisen vauvan syöttäminenkin vei aikaa. Ja flunssa vaivasi.... ei siis edelleenkään huvittanut hirveästi laitella viestejä. Vauvalla kohosivat bilirubiinit, joten joutui valohoitoonkin. Kaikki tämä työllisti, olin edelleen flunssassa ja isommatkin lapset + muu perhe-elämän järjestäminen veivät osansa. Lopulta tuntui hassulta ruveta ilmoittelemaan, että meille syntyi kolmas lapsi pari viikkoa sitten... Varsinkin, kun ei se kolmannen lapsen syntymä niin kovin suurta huomiota muutenkaan saanut. En tiedä, onko joku ystävistäni loukkaantunut asian takia, ei ole ainakaan sanonut.



Meillä nuo viivytykset johtuivat pikkuhankaluuksista, joillan voi olla isompiakin huolia. Vauva tai äidin terveyteen liittyviä. Kuulin juuri yhdestä perheestä, joiden kotona tapahtui savuvahinko lapsen syntymän aikoihin ja joutuivat useammaksi viikoksi evakkoon. Silloin voi ajatukset olla ihan muualla kuin viestien lähettelyssä.



Eli ei varmaan kannata loukkaantua.

Vierailija
8/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

itellä on nyt kolmas tulossa rv40+4 eli ihan minä hetkenä hyvänsä. Hormonit jyllää ja olen itkeskellytkin sitä että ketään ei juuri tunnu kiinnostavan, kukaan ei kysy kuinka olen voinut tms. Raskaus on viimeisen kuukauden ajan ollut rankkaa, supistusten kanssa olen valvonut 3 viikkoa, hemoglobiini on alle sata ja vielä poskiontelotulehdusta yms. pikku kivaa päälle. Olen tosi väsynyt ollut isompien lasten 3v ja 1,5v kanssa ja odotan vaan että pääsisin jo synnyttämään..



Mutta siis, juuri hormoniuhmissani sanoin miehellekin viime yönä kun taas suppareitten kanssa valvoin että en kyllä ilmota kellekään vauvasta kun ei ketään kuitenkaan kiinnosta!



Enkä oikeesti usko että kolmen pienen kanssa ehdin mitään fb-päivityksiä ja kuvia sinne latailemaan ihan heti synnäriltä suoraan..



2 viikkoa synnytyksestä ei ole kovin pitkä aika, meillä ainakin eka viikko jo mennyt sairaalassa valohoidoissa kun kaikilla on bilit nousseet korkealle.



Noh, tämmönen nillitys-tilitys nyt tähän mutta ehkä kaverillas on vähän samoja fiiliksiä vaikka?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Koin, että moni ns. ystävä oli vain kateellinen ja pahansuopa vertailija, joille olin kuuntelija ja terapeutti. Kaikki minulle tapahtunut positiivinen oli selvästi heiltä pois, eivätkä he halunneet kuulla siitä. Nämä ihmiset imivät voimiani.



Päätin myös, että jollen ole keneenkään luonnostaan yhteydessä puoleen vuoteen, ei tällaista ihmistä oikeasti kiinnosta kaveerata kanssani tai minun hänen kanssaan.



Siispä vaihdoin puhelinnumeroa ja sopivasti muutimme myös muualle.

Vierailija
10/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Harva kai hehkuttaa 3:tta lasta kuten ekaa"



Miksi se esikoinen olisi sen erikoisempi vauva kuin vaikkapa se seitsemäs lapsi? Ja itse muistan oikeastaan sitä runsaammin, mitä monennes lapsi perheeseen syntyy, koska yleensä ihmiset just on niin moukkia, etteivät enää edes toista lasta jaksa muistaa.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän viisi neljä