JOs kolmekymppinen mies/nainen ei ole koskaan ollut suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen,

Silti sellainen ihminen voisi olla monella tapaa hyvä kumppani, esim. uskollinen, empaattinen jne.

Jos ihminen on vähän rassukka, epävarma, kokematon jne. monet herkästi olettavat, että tämän kaiken vastapainona hän sitten olisi kumppanina uskollinen, kunnollinen ja kaikkea sen kaltaista hyvää. Miksi olisi? Tyyppi josta kerroin, oli nimenomaan parisuhteen osapuolena täysi kusipää heti kun tilaisuuden sai, ja myöhemmin on ns. avioliitossaan osoittautunut pettäjäksi.

Käsitys peräkammarisyndrooman ja kunnollisuuden kuulumisesta yhteen on stereotypia, jota pitäisi kyseenalaistaa siinä missä stereotypioita yleensäkin.

t. 23

Kyseessä voi olla aseksuaalisuus, eli seksuaalisen mielenkiinnon puuttuminen. Aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntaumus siinä missä hetero-, homo- ja biseksuaalisuuskin. Noin 1% maailman ihmisistä on aseksuaalisisia.



Itse olen aseksuaalinen 23-vuotias mies, jolla ei ole ikinä ollut mitään seksuaalisia haluja muita ihmisiä kohtaan. Toisin sanoen en ole seksuaalinen ihminen.



Voin kuvitella miten paskalta aseksuaaleista tuntuu, kun massat, jotka eivät ymmärrää paskan vertaa ihmisen todellisesta seksuaalisesta monimuotoisuudesta, vain tarjoavat selitykseksi syitä, kuten peräkammaripoika, tramatisoitu, ujo, huono itsetunto, haluttomuus jne.



Aseksuaalisuus ei ole haluttomutta. Selibaatti tarkoittaa seksistä pidättäytymistä, mutta aseksuaalilla ei edes ole halua, mistä pidättäytyä.

Osittain ujo, mutta enemmän hain sitä oikeaa jonka kanssa aloittaa aito ja rakkauteen perustuva seksielämä.

Mulla sama tilanne toisella kierroksella. En olisi toisella kierroksella, jos mies ei olisi hakannut, pettänyt jne. Mutta lasten takia jätin hänet.

Ei ole mitään mielenkiintoa tutustua keheen vaan tai harrastaa seksiä ihan kenen vaan kanssa, vaan haluan löytää ihmisen, jonka kanssa haluan. Mutta mistäkohän etsiä, kun ikää jo 40+.

Kyseessä voi olla aseksuaalisuus, eli seksuaalisen mielenkiinnon puuttuminen. Aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntaumus siinä missä hetero-, homo- ja biseksuaalisuuskin. Noin 1% maailman ihmisistä on aseksuaalisisia. Itse olen aseksuaalinen 23-vuotias mies, jolla ei ole ikinä ollut mitään seksuaalisia haluja muita ihmisiä kohtaan. Toisin sanoen en ole seksuaalinen ihminen. Voin kuvitella miten paskalta aseksuaaleista tuntuu, kun massat, jotka eivät ymmärrää paskan vertaa ihmisen todellisesta seksuaalisesta monimuotoisuudesta, vain tarjoavat selitykseksi syitä, kuten peräkammaripoika, tramatisoitu, ujo, huono itsetunto, haluttomuus jne. Aseksuaalisuus ei ole haluttomutta. Selibaatti tarkoittaa seksistä pidättäytymistä, mutta aseksuaalilla ei edes ole halua, mistä pidättäytyä.[/

Olöen ollut sitä aina, paitsi silloin kun olen ollut rakastunut. Ja vain ja ainoastaan rakastunut tai rakastanut. Minulle seksi liittyy vain syvään rakkauden tunteeseen, johon liittyy tuo intohimo. Muuten sitä ei ole.

Ehkä sinullakin voisi olla niin?

On käynyt treffeillä, mutta homma ei ole edennyt siitä. Ystäväni kyllä kovasti toivoisi poikaystävää, mutta ei ole natsannut.



Ystäväni on suht kaunis ja mukava ihminen, ja muut hämmästelevät, kun hän on edelleen sinkku. Luulen, että ongelma piilee ystäväni ajatusmaailmassa: hänellä on hyvin tarkka käsitys siitä, millainen on hyvä mies, missä järjestyksessä hankitaan rivitalonpätkä, kissa, koira, kaksi lasta ja kaksi autoa.



Miehet yksinkertaisesti pelästyvät naista, joka alkaa ensimmäisillä treffeillä puhua vauvoista ja kyselee, montako ällää oli ylioppilastodistuksessa. Ja ystäväni vauvakuume ja pariutumistarve tietysti vain kasvavat ajan kuluessa, joten homma ei ainakaan helpotu.

Ihmiset on erilaisia ja tääl muutama fiksu luetellutkin hyviä syitä esim. traumattinen menneisyys ja huono itsetunto sekä juuri se että nykyään monet odottaa uudelta kumppanilta todella paljon kaikki mulle heti nyt asenteella eikä edes yritä rakentaa sitä suhdetta kunnolla. Itselle ei tuottaisi mitään ongelmaa seurustella miehen kanssa joka ei ole harrastanut seksiä alle 30 vuotiaana jos mies muuten kunnollinen. Ja aiemmat parisuhteet eivät ole tae ihmisen kypsyydestä ja elämänkokemuksesta.

30- vuotiaista ei ole harrastanut seksiä. Ei ollut erikseen sanottu miehiä tai naisia.

ei ollut kuin muutamia mieskavereita ennen kuin täytti 30. nämäkin miehet lähinnä treffikavereita. ystävä oli malli ja kaunis ja tarjokkaita vaikka millä mitalla. Nyt 31 vuotiaana tapasi elämänsä miehen. Suhde on edennyt pika-pika vauhtia. eli odotti vain sitä oikeaa. Ihanan miehen löysikin;)

Ikää henkilöllä on nyt jo 46 vuotta, olen tuntenut hänet 24-vuotiaasta, eli siitä kun olin itse 20.



Hetero hän on taatusti, asiasta keskusteltu. Jotenkin hän oli alusta alkaen sellaista "tyypillistä vanhapiika-ainesta". Nuoruudessa ilmeisesti joitakin ihastuksen tapaisia, mutta ei koskaan minkäänlaista seurustelua. Muistan että hän jo silloin alle kolmikymppisenä jotenkin piti "todennäköisenä", ettei koskaan "löydä sitä oikeaa". Ikinä hän ei ole varsinaisesti etsinyt. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että hän on ikäänkuin olettanut, että hänelle on mies varattuna, niin sitten asia hoituu ikäänkuin itsestään ilman että hänen tarvitsee tehdä sille asialle itse mitään.



Kyseinen henkilö on korkeasti koulutettu ja elämässään pärjäävä. Hänellä on paljon harrastuksia ja hän on koko ajan menossa. Hän on sosiaalisesti lahjakas, omaa ERITTÄIN PALJON ystäviä, myös paljon pariskuntia, joiden monen osapuolet on tuntenut jo ennen kuin henkilöt ovat alkaneet seurustella. Kummilapsia on kertynyt useita kymmeniä.



Minä luulen, että tämän henkilön tuttavapiirissä kukaan ei pidä häntä "outona". Luulenpa, että asia otetaan varsinkin jo nyt itsestäänselvyytenä ja pikemminkin seurustelu tässä iässä aiheuttaisi varmaankin hämmennystä tuttavapiirissä. Ei sen puoleen, en pidä sitäkään täysin mahdottomana ajatuksena, mutta se mies kyllä tekisi mieli tavata ja nähdä minkälainen hän olisi ;-)

Komppaan tätä - nyt. En kyllä ollut ikinä tullut ajatelleeksi, mutta näihän se on.

Silti sellainen ihminen voisi olla monella tapaa hyvä kumppani, esim. uskollinen, empaattinen jne.

Jos ihminen on vähän rassukka, epävarma, kokematon jne. monet herkästi olettavat, että tämän kaiken vastapainona hän sitten olisi kumppanina uskollinen, kunnollinen ja kaikkea sen kaltaista hyvää. Miksi olisi? Tyyppi josta kerroin, oli nimenomaan parisuhteen osapuolena täysi kusipää heti kun tilaisuuden sai, ja myöhemmin on ns. avioliitossaan osoittautunut pettäjäksi.

Käsitys peräkammarisyndrooman ja kunnollisuuden kuulumisesta yhteen on stereotypia, jota pitäisi kyseenalaistaa siinä missä stereotypioita yleensäkin.

t. 23

Mieheni on hyvännäköinen, sosiaalinen, paljon hyviä kavereita, fiksu, hauska, hyvätuloinen, mutta kolmekymppiseksi asti kokematon. Ei ole uskovainen mutta sillä lailla romanttinen, että halusi odottaa oikeaa ihmistä. Tuskin olisi toisaalta oikeankaan ihmisen kanssa osannut tehdä minkäänlaista aloitetta.



Sitten tulin minä, jolle aloitteiden tekeminen on luontevaa. Tutustuimme kavereina, ihastuimme, ja poimin miehen kuin kukkasen. ;) Ihmettelin vain mielessäni ekalla kerrallamme, että täytyykö mun tehdä täällä itse kaikki, ja sitten tein itse kaiken. :) Mietin myös, että kukahan tämän kaverin on 'kouluttanut', mahtaa naisella olla melko kummallinen anatomia... Vasta jälkeenpäin mies kehtasi myöntää, että oli hänelle ihka ensimmäinen kerta. Nolotti oma seksuaalinen aggressiivisuus siinä vaiheessa, mutta mies oli aivan ihastunut, että olin sillä lailla vain tullut ja ottanut.



Ei kestänyt kuin vuoden, kun oltiin naimisissa ja lapsi. Oikean aarteen löysin.

eikä ollut koskaan ollut kenenkään naisen kanssa suhteessa. Kuitenkin ihan ok näköinen, korkeasti koulutettu, hyvässä työssä, ei alko-ongelmaa yms. Itsekin alussa epäilin, että jotain on vialla mutta en ole sitä vikaa vielä löytänyt, ja nyt ollaan jo naimisissa ja lapsi tulossa. Hän sanoo syyksi vain sen, että hän halusi odottaa rakastumista siihen oikeaan naiseen. Ehkä näin sitten oli. Ei hän muutenkaan ole mikään "mahtisonni" mutta minulle maailman paras mies. Alussa oli vähän vaikeuksia seksissä, hän jännitti kovin, mutta nekin vaikeudet ovat takana :)



Ja veljeni on vähän samaa luokkaa, 35-v. atk-insinööri, kunnollinen, ihan ok näköinen, fiksu ja sinkku - ollut aina ja tulee varmaan olemaankin ellei jotain radikaalia tapahdu. Tavattoman ujo ihmisten seurassa. Toisaalta sääli, hänestä joku saisi hyvän puolison...

Minulla on rakastajana tällainen tyyppi. Komea, hyvin toimeentuleva ja mukava. Tavatessamme arka, minä vein hommaa eteenpäin. Tässä kahden vuoden aikana on selvinnyt, että hänellä on itsestään huono kuva (isänsä mitätöinyt) ja sen lisäksi oli 10 vuotta kuvitellut hänellä olevan jonkun taudin alapäässä. En tiedä, miten hän kokemattomana olisi kuvitellut sen saavansa, mutta se on häntä estänyt tekemästä aloitetta. Kyse on siis ihan vain näistä "helmistä", joita miehillä on peniksessä. Lisäksi jotkut yritelmät lähestyä naisia (tyttöjä) ovat epäonnistuneet. Tytöt ovat kenties olleet nirppiksiä ja / tai mies on perääntynyt heti, kun on tulkinnutkaan merkkejä näpeille saamisesta.



Toisin kuin edellä olevissa kokemuksissa, tää tyyppi on aivan mahtava rakastaja! Miten joku voikin osata ja tajuta, kun ei ole aikaisempia kokemuksia? Ehkäpä syy on juuri tuo isän nujertaminen. Hän on oppinut koko lapsuuden olemaan tuntosarvet herkällä ja seksin suhteen nyt sitten aistii ja vaistoaa toisesta hyvin asioita. Paras kielimies, mitä mulla on ollut, ja nauttii tuottamastaan nautinnosta.

Lisäksi tällä rakastajallani on ollut tiukkana periaatteena, ettei seksiä ilman tunteita. Tilaisuuksia satunnaisseksiin on ollut, muttei ole halunnut niihin tarttua.

vikaa välttämättä jos elämä ei ole hymyillyt ja mennyt samoja latuja kuin useimmilla. Monenlaista tarinaa voi löytyä takaa.

pakko kertoa näin kolmekymppisenä miehenä että ei se aina mene niinkun elokuvissa. itselläni on aina kun olen tavannut mukavan ja kiinnostavan naisen jonka kanssa aloittaa vakava suhde niin että, nainen on pakittanut jollain tekosyyllä pois ja kun syytä on tiedustellut en sitä ole saanut. olen normaali mutta pettymyksiä parisuhteissa ollut ja nykyään ei enää kiinnosta mitään oikein yrittääkään. monta sellaista suhdetta olisin voinut aloittaa että "katellaan miten homma etenee" mut ei oikein nappaa..sen verran tunnen itseäni että ei sitä puoliväkisin kannata rueta vväntämään ja eipä noissa niin kivasti ole tuttavillakaan käynyt. että semmosta, ei aina tarvi olla jotenkin outo!

sitä ei vain vois vähempää kiinnostaa. Ei siinä ole mitään vikaa ja hyvin tekisi kauppansa, mutta se ahdistuu ajatuksestakin...

Naispuolinen, samaa ikäluokkaa kuin minä, yli kolmekymmentä. On oltu ystäviä yläasteelta asti. Ei ole koskana ollut pidempää suhdetta miesten eikä naistenkaan kanssa. Hän on perheen ainoa lapsi ja aikuisikänsä asunut yksin. Joutunut siis vain huolehtimaan ainoastaan omasta itsestään. Hänestä huomaa että on aika itsekeskeinen ajatusmaailma eikä ymmärrä muiden ihmisten kiireitä vaan katsoo heti, että hänessä on jotain vikaa tai ihmiset TAHALLAAN sulkevat hänet pois jos eivät ehdi hänen kanssaan tapaamaan. Todella raivostuttava piirre! Monet kerrat on tapeltu tämän vuoksi ja pitää rautalangasta vääntää että miksi en ehtinyt ajatella häntä pariin päivään kun on itse hoitanut kaikkia arkiaskareita töiden jälkeen...Yritän jaksaa, mutta kyllä ottaa päähän kun käyttäytyy kuin teini-ikäinen! Jotenkin elää ihan eri maailmassa kuin moni sellainen ystäväni keillä on jo perhe tai ovat edes joskus seurustelleet...en sitten tiedä syytä. On kyllä aika vaativainen kaikissa joten olisiko ehkä ihmissuhteissakin samanlainen???

Ei ollut koskaan edes suudellut kenenkään kanssa.

Oli vaan niin ujo.



Nyt mulla on maailman paras mies, ihana sitoutunut aviomies ja isä eikä ujoudestakaan enää tietoa. Työelämässäkin vetää palavereja sujuvasti vieraalla kielellä.



t: onnellisesti naimisissa 10 v.

nolla tai vähän enemmän seksisuhteita (eli siis yleensäkään suhteita joissa seksia) ennen avioliittoa, ovat tyytyväisempiä seksielämäänsä kuin ne joilla on useita kumppaneita ollut. Johtuu ehkä siitä, että se joka ei ole kokeillut "ihan kaikkea", osaa arvostaa sitä mitä parisuhteessaan saa, kun taas joku useamman kumppanin kanssa ollut saattaa herkemmin ajatella että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, kyllästyä tai tietääkin että parempiakin seksikumppaneita maailmalla on.



No mutta, uskoisin että on aika helppo ns. pudota kelkasta jos teininä on vaikka vähän epävarmempi eikä uskalla ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Sitten kun siitä vähän tulee ikää lisää, alkaa ne odotukset toisella osapuolella ehkä olla jo sen verran kovemmat (tai sitä ainakin luulee että on), ettei ole niin helppoa kokemattomana rohkaista itseään. Riippuen tietysti piireistä missä liikkuu, jos vaikka on pienellä paikkakunnalla ja huomaa että kaikki oman ikäiset alkaa olla varattuja, niin kenetpä sitä sieltä pokaisikaan.



Ainakin itselleni kävi jossain määrin näin, olin teininä ihan sosiaalinen, mutta sen verran pulska ja mielestäni vastenmielinen, etten olisi ikinä uskaltanut kenenkään pojan kanssa mihinkään ryhtyä. Kaverit siinä sitten lukioikäisenä löysivät poikakaverinsa ja kaveripiiri siinä mielessä vakiintui, kaikki tunsi toisensa ja oli se tietty porukka joka liikkui yhdessä. Jotenkin sitten jo ajattelin että häiritsisi tuoda tähän joku ulkopuolinen..



Vasta kun muutin pois ja olin muutaman vuoden ns. omillani, tajusin että eihän se yksi piiri ole koko maailma eikä minun tarvitse edes kaikkia juttuja kavereille kertoa, ja minäkin sitten uskalsin tehdä sen deitti-ilmoituksen nettiin.