Lue keskustelun säännöt.
Yksin Yksin ja Yksin
11.09.2010 |
kaiken saa aina tehdä yksin. Tai siis ei toki yksin vaan yhdessä kolmen pienen lapsen kanssa.
Muissa perheissä harrastetaan vaikka mitä. Ei meillä. Miestä ei pätkääkään kiinnosta mitkään perhejutut.
Esim tänään olisin menny esikoise kanssa liikutakerhoon. No mies meni omiin enoihinsa. Jäi lapselta sekin kokemus kokematta. En mä voinu sinne kahta pienempää raahata mukana.
Viime viikolla oli tarkotus mennä koko perheen voimin semmoseen perheliikunta juttuun. olin puhunu siitä viikko tolkulla. No pari tuntia ennen lähtöä mies ilmottaa ettei hän voi lähteä kun polvi on niiiin kipeä. Jäi sitten menemättä sekin.
Metsässä voi kyllä kävellä tuntitolkulla.
Mua niin harmittaa lasten puolesta. Onneks oon oppinu ette puhu niille mitään etukäteen. Mikään perhejttu ei kuitenkaan onnistu. :(
No onneks lapset kasvaa ja vuoden päästä mä sit pystyn tekeen näitten kanssa vaikka mitä.
Harmittaa vaan kun kun kaiken minkä haluaa toteutuvan niin pitää tehdä yksin niitten lasten kans. Miestä ei voi laskee mihinkään mukaan tai menee kaikki ihan pieleen. :(
ei tääl paskalandiassa ole edes kavereita joitten kans vois tehdä yhdessä.
Tuliki aikanaan lähdettyä ton miehen matkaan.
Kommentit (25)
Me käydään kyllä kerhossa. mutta uimaan en pääse näiden kanssa yksin. On sen verta pientä porukkaa. Mutta onneksi ne kasvaa.
Musta olis kanssa ihana tehdä asioita perheenä. Ihan tavallisia asioita. Käydä metsäretkellä. Kävellä leikkipuistoon. Jne...
Mutta ei niin ei. Mulle ei täällä ole edes ystäviä joiden kanssa voisin tehdä ko asioita vaan ne on sit tosiaan tehtävä yksin. :(
Tänäänki mies lähti aamulla ennen viittä metsälle, tuli puolita päivin, nukku (lapsetkin nukku) muksut heräs noin klo 14. oli niiden kans tunnin ulkona, lähti klo 16 omiin menoihinsa. Tulee joskus yöllä.
Ja valittaa sitte sitä kun on niiin väsynyt. Kotona kaikki repsottaa kun ei saa mitään aikaseksi, kun on niin väsynyt. Ja meidän kanssa ei jaksa tehdä mitään kun on niin väsynyt. No haloo mistähän se väsymys johtuu?
Ja mä olen se paha akka joka nalkuttaa ja katsoo kieroon kunhän lähtee. omasta mielestään osalistuu paljonkin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi sä olet tuollaisen miehen kanssa?
ap
ap
Siis vastauksena siihen miksi olet tämmösen miehen kanssa.
Eikä asiat ole mustavalkosia. eikä yskiselitteisiä.
sinuna miettisin, oletko onnellinen, jos mies elää omaa elämäänsä ja sinä hoidat kaiken. Mitä sä saat mieheltä? Riittääkö se?
Asiat ei ole mustavalkoisia, enkä tiedä elämästäsi kuin sen hitusen, minkä kerroit. Se hitunen ei vain kuulostanut kovin hyvältä.
Jaksamista sulle!
Onnellinen? No voisin olla onnellisempikin. Toki elämässä on myös hyviä asioita.
En haluaisi viedä lapsia pois isänsä luota. Vaikka on mitä on niin näkee kuinka tärkeä hän on lapsille. Sydäntä riipii ajatella etteivät näkisi isäänsä.
Koska jos eroaisimme tulisi välimatka olemaan pitkä ja tapaisivat isäänsä tod. harvoin.
Mun elämä nyt vaan on tätä. Tuli tehtyä huonoja päätöksiä. Sydämellä, ei järjellä.
Musta vaan välillä tuntuu että en jaksa tätä yksinäisyyttä. Ja lapset joutuu kärsimään siitä kun väsyn. Kun ei ole sitä toista joka ottaisi vetovastuun sillon ku mä oon loppu. Koska se toinen (mies) on useinmiten jossain muualla.
Kaipa noista lapsista kasvaa kuitenki ihan kelpo ihmisiä. ja jos ei niin voivatpa sitten isoina syyttää kaikesta sitä että niiden äiti oli ihan hermoheikko raivopää. (välillä tulee karjuttua ihan kunnolla kun ei vaan jaksa olla järkevä aikuinen, ja illalla sitten itken kun on tullut oltua niin paska äiti...)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka jostain läheltä niin voitais yhdessä mennä lastemme kanssa niihin tapahtumiin yms?
t. yksinäinen Oulun eteläpuolelta
sinä kuitenkin olet lapsillesi se paras äiti vaikka välillä vähän huutaisitkin! Jaksamisia ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme alle kouluikäistä lasta. Miehelle tuli vuosi sitten joku kriisi, ja hän vetäytyi meidän perhe-elämästä lähes kokonaan. Hoidin lapset ja joka paikassa kuljin yksin niitten kanssa.
Kaiken huipuksi mies jäi muutama viikko sitten pettämisestä kiinni. Hän oli valehdellut minulle kuukausitolkulla. Heitin sitten hänet pihalle.
No nyt olen sitten YKSIN. Mutta eipä tässä juuri mitään eroa ole entiseen verrattuna. Ei kulu energiaa siihen, että aina toivoo että jospa mies nyt osallistuisi, nyt tiedän että sitä ei tapahdu. Kohta hän saa oman asunnon, ja sitten minulla on joskus jopa lapsivapaa viikonloppu! Vaikka ero surettaa ihan mielettömästi, tajuan, että haluan ihan oikean suhteen josta itsekin saan jotain. En tuommoista paskaa.
toivoo että mies osallistuisi, aina sitä tyhmänä tekee suunnitelmia viikonlopun varalle joihin mieskin kuuluu. Ja aina sitä pettyy. Aina tulee joku muu juttu joka jyrää meidän yli.
Arki-viikot on paljon kivempia, koska sillon mulla ja lapsilla on omat menomme ja juttumme enkä odotakkaan miestä mukaan kun on töissä.
Viikonloput on ihan perseestä koska aina tulee petyttyä. Miksi sitä onkin niin tyhmä että ei vaan tee niitä suunnitelmia viikonlopuillekkin pelkästään itselle ja lapsille??
Ehkä siksi että itsekkin haluaisi joskus apua/ vaihtelua...
Niin ja mä oon länsirajalla. harmi, aika kaukana Oulusta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sitten sitä todella olisi yksin eikä tulisi näitä ikuisia pettymyksen tunteita. Ei turhia odotuksia.
Ap
Enpä sitten turhaan kuvittele, että mies haluaisi käyttää vapaapäivänsä perheen seurassa, vaan suunnittelen kaikki ohjelmat ilman häntä. Eikä tarvi olla potkimassa perseelle ja kiukuttelemassa, kun vapaa-aika menee sohvan pohjalla lojuessa tai sitten ihan jossain muualla kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä miehellä on HARRASTUS, joka kävelee kaiken yli. Näin lauantai iltana täytyy tietysti jakaa se kavereiden kanssa. Minä muksujen kanssa. Huomenna armaalla puolisolla kankkunen, minä muksujen kanssa. Ja varsinkin vanhempi odottaa aina viikonloppuja, kun isi on kotona. Viikolla kun on työt ja harrastus. Tyhmänä menin vielä siihen lankaan, että muutin miehen mukana minne vei miehen mieli. Luvattiin kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää, nyt olen sitten täällä, YKSIN.
meillä miehellä on HARRASTUS, joka kävelee kaiken yli. Näin lauantai iltana täytyy tietysti jakaa se kavereiden kanssa. Minä muksujen kanssa. Huomenna armaalla puolisolla kankkunen, minä muksujen kanssa. Ja varsinkin vanhempi odottaa aina viikonloppuja, kun isi on kotona. Viikolla kun on työt ja harrastus. Tyhmänä menin vielä siihen lankaan, että muutin miehen mukana minne vei miehen mieli. Luvattiin kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää, nyt olen sitten täällä, YKSIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te pitkäänkin olleet miehenne kanssa, minkä ikäiset lapset teillä on?
Entä onko teillä aina ollut tällaista että mies ei halua osallistua, vai voisiko hänellä olla esim. työstressiä?
Kurhaahan tuo on. Ei minullakaan mies ole innokas mihinkään "yleisiin" tapahtumiin lähtemään mut puuhaa sitten muutoin lasten kanssa että saan hengähtää.
t. se nro 9
Minä olen 35-vuotias, kolmen alle kouluikäisen yksinhuoltaja. En nyt mitenkään iloinen ole tilanteestani, todellakaan. Mutta jos ei olisi lapsia, niin olisin todella katkera. Nyt ei ole mitään kiirettä löytää ketään, koska biologinen kello ei enää tikitä.
t: 11, 16
Jos teille olis ollu joku kerho tänään niin helvettiäkö siinä mouruat?
Olisit tunkenut luun ukon kurkkuun siinä että ehei, ei onnistu.
Merkkaat kalenteriin keittiön jääkaapin oveen MARTILLA LIIKUNTAKERHO KLO 15-17 sillon kun se nyt sitten on. Ja jos ukko meinaa extemporeella lähteä johonkin, niin hoitaa lapsille hoitajan.
Itse elin aikoinaan liitossa miehen kanssa jonka oma elämä meni lähes joka päivä minun ja lasten edelle ja hän ei tuntunut käsittävän rooliaan perheenjäsenenä ollenkaan. Muutaman vuoden jaksoin katella ja yritin saada miestä osallistumaan mutta ei niin ei. Päätin erota miehestä ja nyt ei harmita ollenkaan tehdä kaikkea lasten kanssa yksin kun en enää katsele yhtä vapaamatkustajaa :)
Hänen kanssaan olisin tullut katkeraksi. Toivottavasti sinä et tule kun et kerta halua erota. Meillä tosin oli muitakin ongelmia.
omat menot.Itse käyn yksin lasten kanssa kerhoissa ja uimassa.Olisi kiva tehdä jotain perheenä yhdessä,tästä onkin useasti riitaa.Mutta ei,miehellä ei kiinnosta.Mielummin istuu netissä senkin ajan,maininnut siitäkin että viettää aivan liikaa aikaa siellä.Sitten lähtee kaverin kanssa kalareissuille,ryyppyreissuille ym.Sitten kehtaa ihmetellä miksi vain nalkutan koko ajan????