Kun kutsutte toisen lapsiperheen kylään illaksi syömään

vierailevasta perheestä, mahdutaanko kaikki saman pöydän ääreen, kun meitä on jo 6 henkeä.

meillä on niitä tuttavaperheitä, joiden lapset syö samaa intialaista tai gourmeeta kuin aikuisetkin. Sitten on tuttavaperheitä, joiden lapset nyrpistää kaikelle sille ruoalle, jota minä olen tehnyt. Heidän kohdalla pitää vähän miettiä, millaista ruokaa tekee.

sen jälkeen aikuiset voivat rauhassa syödä vaikka pidemmän kaavan mukaan (useamman ruokalajin) ja juoda rauhassa viiniä, ja keskustella.

Tai aikaisemmin limitimme kun ei ollut näin isoa keittönpöytää. Toki yritän ottaa huomioon sen, että kaikki lapset eivät tykkää esim. kovin maustetusta ruoasta, vaikka omani syövätkin suunnilleen mitä tahansa ja mietin sopivaa tarjottavaa myös heille.

että lapsille on tarjolla jotain heillekin sopivaa, eli suunnittelen menun niin, että se sopii sekä aikuisille että lapsille (ja jos lapset ei syö vaikka pihviä, laitan siihen lihapullia tarjolle heitä varten). Pääpointti oli toi eri aikaan syöminen, mutta kyllä mua ihmetyttää että lapset syöö pelkäää nakkia ja ranskiksia kun aikuisille on salaatit sun muut pöperöt... Itse yritän samoista/saman tyyppisistä aineksista lasten mieleen tehdä myös, jos aattelen etteivät vielä mausteiden tms. takia syö samaa kuin aikuiset.



Musta ruokailu on yhteinen tapahtuma, jossa lapset voi oppia. Aikuiset voi sit mennä vaikka ravintolaan viettään aikuisten iltaa..

Kaikki samanaikaisesti samassa pöydässä ja samaa ruokaa.

eli isät ja äidit ei välttämättä kamalasti syö, kun täytyy syöttää pienempiä, pilkkoa ja kuoria tms. Lisäksi ruokailu on mahdollisimman lyhyt, koska lapset eivät jaksa tuntikaupalla istua ruokapöydässä.



Siksi nämä kaveriateriat eivät ole kovin suosittuja.

Samaa ruokaa syödään koko porukka, mutta emäntä/isäntä laittaa aina sellaista ruokaa, joka sopii joka makuun, esim. lihapullat, spagetti bolognese, paahdettu broileri, joku lihapaista tai -pata, jne.



Sitä varten siellä ollaan että sekä lapset että aikuiset saavat nauttia kavereidensa seurasta oman ikätasonsa mukaisesti. Lapsille kavereiden kanssa leikkiminen on se ykkösjuttu, joten he syövät pikavauhtia, jotta pääsevät puuhamaan omiaan ja aikuiset puolestaan saavat jäädä rauhassa viinin ääreen juttelemaan, eikä tarvitse huolehtia siinä vaiheessa enää syöttämisistä ja muista.



Näin kaikissa tuttavaperheissämme siis. Syömme yhdessä ehkä noin kerran kuussa tai kahdessa jonkun kotona.

pöydässä muutamia vaihtoehtoja, jos lapset eivät tykkää kaikesta samasta. Usein aikuisten syöminen etenee aluksi huonosti, mutta sitten, kun lapset ovat kylläisiä ja poistuvat leikkeihinsä, niin aikuiset voivat jatkaa pitkän kaavan mukaan

Kaikki samaan aikaan pöytään pöydässä muutamia vaihtoehtoja, jos lapset eivät tykkää kaikesta samasta. Usein aikuisten syöminen etenee aluksi huonosti, mutta sitten, kun lapset ovat kylläisiä ja poistuvat leikkeihinsä, niin aikuiset voivat jatkaa pitkän kaavan mukaan

Samaa ruokaa syödään koko porukka, mutta emäntä/isäntä laittaa aina sellaista ruokaa, joka sopii joka makuun, esim. lihapullat, spagetti bolognese, paahdettu broileri, joku lihapaista tai -pata, jne. Sitä varten siellä ollaan että sekä lapset että aikuiset saavat nauttia kavereidensa seurasta oman ikätasonsa mukaisesti. Lapsille kavereiden kanssa leikkiminen on se ykkösjuttu, joten he syövät pikavauhtia, jotta pääsevät puuhamaan omiaan ja aikuiset puolestaan saavat jäädä rauhassa viinin ääreen juttelemaan, eikä tarvitse huolehtia siinä vaiheessa enää syöttämisistä ja muista. Näin kaikissa tuttavaperheissämme siis. Syömme yhdessä ehkä noin kerran kuussa tai kahdessa jonkun kotona.

kuin kaikki on syöneet. Eli lapset eivät opi, että hotkimalla pääsee leikkimään vaan pöydässä ollaan kohteliaasti siihen asti, että jokainen on syönyt. Ei se aina hauskaa ole, mutta yhdessä syöminen on sitä, että kaikki pysyvät paikallaan ja odottavat siihen asti, että viimeinenkin lopettaa.

Joskin silloin on aika ahdasta, kun meidän oman 6-henkisen perheen lisäksi on kylässä 6-henkinen perhe. Kesällä, jos grillataan ulkona, lapsista osa saattaa istua eri pöydässä.



Usein kahvilla teemme niin, että aikuiset kahvittelevat lasten jälkeen, rauhassa.

Samaa ruokaa syödään koko porukka, mutta emäntä/isäntä laittaa aina sellaista ruokaa, joka sopii joka makuun, esim. lihapullat, spagetti bolognese, paahdettu broileri, joku lihapaista tai -pata, jne. Sitä varten siellä ollaan että sekä lapset että aikuiset saavat nauttia kavereidensa seurasta oman ikätasonsa mukaisesti. Lapsille kavereiden kanssa leikkiminen on se ykkösjuttu, joten he syövät pikavauhtia, jotta pääsevät puuhamaan omiaan ja aikuiset puolestaan saavat jäädä rauhassa viinin ääreen juttelemaan, eikä tarvitse huolehtia siinä vaiheessa enää syöttämisistä ja muista. Näin kaikissa tuttavaperheissämme siis. Syömme yhdessä ehkä noin kerran kuussa tai kahdessa jonkun kotona.

kuin kaikki on syöneet. Eli lapset eivät opi, että hotkimalla pääsee leikkimään vaan pöydässä ollaan kohteliaasti siihen asti, että jokainen on syönyt. Ei se aina hauskaa ole, mutta yhdessä syöminen on sitä, että kaikki pysyvät paikallaan ja odottavat siihen asti, että viimeinenkin lopettaa.

2 vuotias ei todella istu 3 tuntia pöydässä odottamassa kun aikuiset saavat syötyä enkä sitä haluaisikaan mutta jokainen tyylillänsä.

Samaa ruokaa syödään koko porukka, mutta emäntä/isäntä laittaa aina sellaista ruokaa, joka sopii joka makuun, esim. lihapullat, spagetti bolognese, paahdettu broileri, joku lihapaista tai -pata, jne. Sitä varten siellä ollaan että sekä lapset että aikuiset saavat nauttia kavereidensa seurasta oman ikätasonsa mukaisesti. Lapsille kavereiden kanssa leikkiminen on se ykkösjuttu, joten he syövät pikavauhtia, jotta pääsevät puuhamaan omiaan ja aikuiset puolestaan saavat jäädä rauhassa viinin ääreen juttelemaan, eikä tarvitse huolehtia siinä vaiheessa enää syöttämisistä ja muista. Näin kaikissa tuttavaperheissämme siis. Syömme yhdessä ehkä noin kerran kuussa tai kahdessa jonkun kotona.

kuin kaikki on syöneet. Eli lapset eivät opi, että hotkimalla pääsee leikkimään vaan pöydässä ollaan kohteliaasti siihen asti, että jokainen on syönyt. Ei se aina hauskaa ole, mutta yhdessä syöminen on sitä, että kaikki pysyvät paikallaan ja odottavat siihen asti, että viimeinenkin lopettaa.

2 vuotias ei todella istu 3 tuntia pöydässä odottamassa kun aikuiset saavat syötyä enkä sitä haluaisikaan mutta jokainen tyylillänsä.

mutta samaa ruokaa. Ihan tilakysymys. Meillä mahtuu 8 korkeintaan samaan aikaan.

Meillä nämä kaveripäivälliset/illalliset ovat aika suosittuja ja suurelta syyltä varmaan siksi, että kaikki saavat niistä jotain irti: lapset leikkiseuraa ja aikuiset rauhaisaa nautiskelua ja keskustelua. Lapset saavat nousta pöydästä kun ovat syöneet ja yleensä aikuiset jatkavat syömistä vielä. Meillä siis kaikki aloittavat yhtäaikaa samassa pöydässä ja samaa, tai lähes samaa, ruokaa syöden, mutta lasten ei tosiaan tarvitse istua pöydässä niin kauan kunnes vanhemmat ovat saaneet syötyä.

Niinpä siis syödään samaa ruokaa ja yhtäaikaa mutta lasten pöytä on keittiössä. Syövät siellä sitten ja saavat poistua, kun kaikki sen pöydän syöjät ovat lopettaneet. Joskus joku lapsista poistuu aiemmin, mutta ei siitä ruveta skitsoilemaan ja pilaamaan mukavaa iltaa, todetaan vaan, että pitäisi odotella, kunnes kaikki ovat syöneet niin kuin aikuisetkin tekevät. Huomautetaan mutta ei pakoteta.

tilasta ja porukan koosta riippuen.

Eikä todellakaan tarvi lasten istua pöydässä parhaimmillaan 2-3h kuuntelemassa aikuisten juttuja... Onhan lapsillakin sama oikeus nauttia mukavasta illasta ja hyvästä seurasta kavereiden kanssa kuin aikuisillakin.

Me kun istutaan yleensä aina ruokapöydän ääressä vieraiden kanssa, pitkään ja hartaasti :)

Esim. meillä saattaa pöydässä mennä 2-3 tuntiakin aikuisilla! Ja jouluna vieläkin pidempään...

kuin kaikki on syöneet. Eli lapset eivät opi, että hotkimalla pääsee leikkimään vaan pöydässä ollaan kohteliaasti siihen asti, että jokainen on syönyt. Ei se aina hauskaa ole, mutta yhdessä syöminen on sitä, että kaikki pysyvät paikallaan ja odottavat siihen asti, että viimeinenkin lopettaa.