Lue keskustelun säännöt.
Ero mielessä. Kertokaa, miten kestää ero lapsiin viikko-viikkosysteemissä
11.09.2010 |
Hei
Tällä hetkellä elämä niin hankalaa, että eroa harkitsen.
Mutta miten sen erossaolemisen lapiin kestää silloin kun lapset toisella vanhemmalla?
JOs eroamme, tietty itse haluaisin, että lapseni olisivat minulla suurimman osan ajasta, mutta se ei olisi reilua miehelle eikä lapsille.
Miten te erovanhemmat kestätte itse eron ja ikävän lapsiin?
Kommentit (27)
lue tämä ja mieti kenellä siinä viikko-viikko systeemissä on "kestämistä" sinulla vai lapsilla:
http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on lapsille liian rankkaa. Jos molemmat vanhemmat ovat täyspäisiä niin äidille YKSINHUOLTAJUUS ja isälle tapaamisoikeudet esim. yksi viikonloppu. Lisäksi muutamia arkitapaamisia esim. 1-2 kertaa viikossa. Lisäksi äidille veto-oikeus jos haluaa esim lähteä lasten kanssa viikoksi tai kahdeksi matkoille niin isä ei voin tapaamisoiketeen vedoten torpedoida matkoja. Isä saa tapaamiset matkan ajalta etu- tai jälkikäteen. Sitä paitsi tämä kolmen asunnon tapa nyt on järjettömyyden huippu. Idiootit eivät tajua mitä kolmen asunnon ylläpito maksaa. Huudellaan vaan huutamisen takia.
Niin miksi äidille? Ja miksi äidille joku hemmetin veto-oikeus. Entä jos se isä haluaa lähteä mökille lasten kanssa?
Nää eroamisjututkin on niiiiin pimeitä. Tällä suu vaahdossa jankutetaan jostain helvetin päivähoidosta kuinka se on suoraan saatanasta eikä käy alle 3 vuotiaille, mutta erohan on vaan lapsen parhaaksi ja vauvaakin voidaan riepotella sinne ja tänne ja tietenkin äiti on se pyhimys siinä ja isä vaan statisti, joka tapaamisoikeudella terrorisoi äidin ja lasten elämää.
Jos kerran lapsen kotihoito vaikka kouluikään on vaan valintakysymys johon kaikilla on mahdollisuus, niin miksi hemmetissä sitten kahden aikuisen yhteiselo niiden lasten kanssa ei olisi (poislukien väkivalta)? Tuossa hoitokysymyksessäkin aikuisten pitää sietää ja kärsiä (köyhyyttä), miksei sitten tässä.
JA olen siis itse nainen, avioliitossa.
Tämä ei ollut vuodatus ap:n ratkaisua kohtaan, hyvä että edes pohditte mikä on parhaaksi, vaan tuota lainaamaani juttua kohtaan.
lue tämä ja mieti kenellä siinä viikko-viikko systeemissä on "kestämistä" sinulla vai lapsilla:
<a href="http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…" alt="http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…">http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…;
Keltikangas-Järvinen on valitettavasti muuttunut fanaattisempaan suuntaan vanhetessaan. En enää arvosta hänen mielipiteitään kovin korkealle.
Ruotsissa vuoroviikkoasuminen on paljon yleisempää. Oletettavasti sieltä löytyy myös asiantuntijoita, jotka puoltavat sitä systeemiä. Ei Suomi ole mikään ehdoton tiedon mekka, muuallakin osataan tutkia asioita. Mm. pienten lasten päivähoidosta ollaan länsinaapurissamme aivan eri mieltä kuin paljon mediassa siteerattu Liisa K-J.
Ei sitä kestä mitenkään sellainen äiti, joka on ollut tosi sitoutunut lapsiinsa. Me erottiin, kun lapset eskari/kouluiässä, aiemmin en olisi raskinut, niinpä sinnittelin. Ja nyt isä näkee joka toinen viikonloppu. Ja ne yksinäiset viikonloput ovat kamalia. Ei puhettakaan mistään viikko-viikko-systeemistä. Onneksi mies ei edes ehdottanut, vaan sanoi, että pienet lapset kuuluvat äidille.
siksi meillä lapset asuvat äidillä mutta ovat isällä viikon kuukaudessa ja vähän päälle jotta saavat elää arkea myös isän kanssa. Isä myös kuskaa lapsia kouluun ja harrastuksiin ja käy hampparilla, korkeasaaressa jne. Välillä on myös entisessä kodissaan eli äidin kodissa lasten kanssa jos äidillä menoa. Järjestely ei juuri eroa siitä kun olimme yhdessä sillä isä oli reissutyön takia muutnkin poissa paljon.
olisi heillä yksi pysyvä koti ja vanhemmat vaihtelisivat kahden kodin välillä. Mutta eihän se näin mene koskaan, vanhemmat saavat pitää oman kotinsa, lapset laitetaan ravaamaan kahdessa kodissa.
Se ei toteudu niin, että heillä on täysipäiväinen äiti, ja isä, jonka luona kyläillään. Isästä tulee lapsille vieras ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran jostain ruotsalaisesta lehdestä jutun missä eronnut pari toimi juuri näin. Ja totesivat että tämä on ehdottomasti lapsille paras vaihtoehto. Koti säilyi, kaverit, koulu jne pysyi samana.
Mutta harva pari taitaa erota aikuismaisesti ja FIKSUSTI, että haaveeksi jää monelle lapselle tuo.
Ootteko käyneet parisuhde neuvojalla? Odottakaa, aika voi hoitaa ja parantaa, helpolla ei kannata luovuttaa.
olisi heillä yksi pysyvä koti ja vanhemmat vaihtelisivat kahden kodin välillä. Mutta eihän se näin mene koskaan, vanhemmat saavat pitää oman kotinsa, lapset laitetaan ravaamaan kahdessa kodissa.
Se ei toteudu niin, että heillä on täysipäiväinen äiti, ja isä, jonka luona kyläillään. Isästä tulee lapsille vieras ihminen.