Lue keskustelun säännöt.
ei tulekaan häitä!
09.09.2010 |
yhdessä oltu jo 10 vuotta, toinen lapsi tulossa. ehdotin AVOmiehelleni naimisiin menoa jo sadannen kerran. olisi voitu vihkiytyä samoilla kakuilla kun lapsemme saa nimen. mut ei.
ei kuulema enää kannata kun ollaan tänne asti pärjätty ilman papin aamenta. periaatteessa olen samaa mieltä, mutta tilanteemme on aika paska: kaikki omaisuu on miehen nimissä. lisäksi hänellä on menestyvä firma. olen ollut esikolta sen 3v kotona ja ratrkoitus oli olla nytkin ainakin 2v hoitiksella.
pelkäänkin nyt noiden kommenttien varjolla että mieheni haluttomuus mennä naimisiin johtuu yksinkertaisesti siitä että pääseepähän tarvittaessa minusta ja lapsista halvalla eroon. tiedän, että nyt tulee myös neg kommenttia, mutta meidän oli oikeasti taroitus mennä naimisiin. se vaan lykkäänyi ajan kuluessa milloin milläkin verukkeella. eli siis jos jos joskus päätämme erota, minulle ei kuulu muuta kuin potku persiille. ja miehen kuoleman tapauksessa minulla ei ole mitään oikeuksia omaisuuteen.
mitä tehdä? jatkanko painostamista vai luovutanko ja elän pelko persiissä?
Kommentit (35)
jos pitäisi pakottaa toinen:=0
pakottamista se on jos sanon miehelle että ero tulee jos ei mennä naimisiin? Se on pakottamista jos pidän asetta ohimolla ja kysyn että mites ois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin hänen intresseissään olisi sinunkin tulevaisuutesi turvaaminen. Mutta kun ei kiinnosta, niin .... asia lienee selvä.
naimisiinmeno symboloi erityisesti rakkautta ja sitoutumista, taloudellinen puoli on vain yksi osa kokonaisuutta... Teidän pitää puhua oikein ajan kanssa mitä tapahtui naimisiinmenoaikomuksille, mistä syistä olette yhdessä ja mitkä ovat miehen perimmäiset syyt olla menemättä naimisiin lastensa äidin kanssa.
mutta toista ei naimisiin voi pakottaa.
Siis kerta kaikkiaan.... ei kai oikeasti kaikki? Auto, asunto?
Minkä ihmeen takia? Koita nyt alkaa järjestellä taloudellista tilannettasi hieman eri malliin.....
Mitä jos ehdottaisit miehellesi avioehtoa jossain muodossa? Silloin miehesi tietäisi, että haluat oikeasti sitoutua, etkä ole omaisuuden perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioehtoa. mutta asiaa mietittyään hän halusi totaali ehdon eli mitään ei jaeta erotessa eikä kuollessa (pelkää firmansa puolesta) tähän en tietenkään suostu. kaikki omaisuus on kuitenkin yhdessä hankittu ja olen osaltani osallistunut kustannuksiin maksukykyjeni mukaan mutta satttuu vaan olemaan niin että auto ja koti miehen nimissä. minulla ei aikoinaan ollut mahdollista saada lainaa ja siksi näin.
kyllä meidän parisuhteemme on mielestäni muuten kunnossa, tai ainakin luulen niin. tosin en enää voi olla niin varma kun tämä tällaiseksi on mennyt
ap
vielä sen että kaikki omaisuus on siis yhdessä hankittu vaikka miehen nimissä. firmankin sai pystytettyä minun avullani (olin hoitiksella lapsen kanssa ja hoisin miehen juoksevia asioita). eli ei siis voi puhua että "hänen omaisuutensa" vaikka käytännössa niin on
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi omaisuus näyttelee niin suurta osaa suhteessanne? Entä tunnepuoli?
vielä sen että kaikki omaisuus on siis yhdessä hankittu vaikka miehen nimissä. firmankin sai pystytettyä minun avullani (olin hoitiksella lapsen kanssa ja hoisin miehen juoksevia asioita). eli ei siis voi puhua että "hänen omaisuutensa" vaikka käytännössa niin on
ap
no hänen se omaisuus kuitenkin on jos eroatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin toki laitat nimet avioehtoihin!
Me jotka käydään töissä muitten palkollisina, tuetaan ihan yhtälailla kumppaneitamme.
Miksi sinä olisit yhtään eri?
Jos sulla olisi yritys ja tulisi ero niin et sinäkään haluisi firmaa myydä ja antaa toiselle.
Se toisen TYÖ on toisen TYÖ. Parisuhde on sitten eri asia.
Laissa on erikseen pykälä, että jos toinen on ollut kotona ja hoitanut yhteistä kotia, niin erotessa toinen joituu hyvittämään toiselle korvausta kotitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös, kymmenen yhteistä vuotta takana, toinen lapsi tulossa ja naimisiinmenokammoinen mies.
Itse yritin ehdottaa melkein samaa, maistraatti vihkiminen juuri ennen tokan ristiäisiä ja siellä sitten kerrottaisi suvulle. Meillä ei mitään järin suurta omaisuutta ole, asutaankin vuokralla ja auto on minun, mutta silti ehdotin avioehtoa (miehellä jonkun verran omia säästöjä).
Tuntuu kyllä pahalta, kun toiselle se on niin iso ei, näinkin monen vuoden jälkeen... Kyllä mieleen tulee, että epäileekö kyllästyvänsä minuun ja lapsiin vai mikä siinä niin kammoksuttaa?!
Siis ihan kaikki ja sinun ei ole mitään. Mikäli jatkatte yhdessä ilman avioliittoa, tai avioliiitossa avioehdolla, niin sen jälkeen sinun täytyy alkaa miettiä omaa taloudellista asemaasi.
Laskut ei tosiaan kuulu mennä puoliksi ja sinä et mm. osallistu mitenkään asumisesta aiheutuviin kuluihin. Miksi osallistuisit, koska se kasvattaa toisen omaisuutta. Saisit sinä yksinkin lainan (pienilläkin tuloilla saa kyllä vastaavan kuin mihin vuokrasummaan rahasi riittäisivät).
Olen erittäin pahoillasi puolestasi ap. Kaltaisiasi naisia on tässä maassa liian paljon. Ei vielä ole tullut vastaan yhtään vastaavassa tilanteessa ollutta miestä! T: lakimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan ole olemassa mitään tällaista pykälää!
Laissa on erikseen pykälä, että jos toinen on ollut kotona ja hoitanut yhteistä kotia, niin erotessa toinen joituu hyvittämään toiselle korvausta kotitöistä.
Sieviset olivat kauan yhdessä ja Susanna sai hikiset, mitä se nyt oli, 33 000 euroa. Puuttumatta nyt Susannan persoonaan, mutta siinä kiitos ruokahuollosta ja pyykin pesusta, lapsien synnyttämisestä ja muusta.
Tasinkoa maksetaan, jos toinen AVIOPUOLISOISTA jäisi vähimmälle...
että sillä rahalla ei ole minulle suurempaa merkitystä. tietysti suostun firmaa rajaavaan ehtoon koska ei ole mitään järkeä kaataa toimivaa yritystä. mutta miksi kaikki muu pitäisi jakaa enne avioliittoa?
me oltiin n.6v sitten menossa naimisiin kun olin raskaana. oltiin köyhiä ja onnellisia. no lapsemme syntyi rv 26 kuolleena ja häät peruimme. ei ollut syytä juhlaan. tämän jälkeen on tapahtunut monia asiota, lapsia ja yrityksiä.
en itse ole materian perään eikä avioliitto tarkoita minulle vain pulta valtakunnasta vaan keskinäistä luottamusta, toisen arvostusta ja ennenkaikkea rakkautta. harmittaa se, että toinen ei enää halua samaa kuin minä kai minä vähän pelkään myös sitä taloidellista tulevaisuutta, esim jos hän äkillisesti menehtyy
ap
avioehtoa. mutta asiaa mietittyään hän halusi totaali ehdon eli mitään ei jaeta erotessa eikä kuollessa (pelkää firmansa puolesta) tähän en tietenkään suostu. kaikki omaisuus on kuitenkin yhdessä hankittu ja olen osaltani osallistunut kustannuksiin maksukykyjeni mukaan mutta satttuu vaan olemaan niin että auto ja koti miehen nimissä. minulla ei aikoinaan ollut mahdollista saada lainaa ja siksi näin. kyllä meidän parisuhteemme on mielestäni muuten kunnossa, tai ainakin luulen niin. tosin en enää voi olla niin varma kun tämä tällaiseksi on mennyt ap
Jos rakastaa, haluaisi turvata vaimon ja lasten elämän.
Jos on oikeasti yhdessä hankittu ja omaisuuden eteen tehty yhdessä työtä, en suostuisi myöskään avioehtoon. Yhteinen kotikin vain miehen nimissä, kuulostaa pahalta.
Helppo tietenkin sivullisena sanoa, mutta oikeus ja kohtuus olisi laittaa jämäkästi valinnan eteen. Luulen, että tekisin niin. Yhteinen perhe, yhteinen avioliitto ja yhteinen omaisuuskin. Tai sitten olkoo mies yksin. Jos ei vastuu ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä. Ei voi olla toista ilman toista.
Miksi mies ei halua teidän yhdessä hankkimaanne omaisuutta jättää sinulle kuolemansa jälkeen? Tai oikeammin niin, että puolet olisi sinun osuuttasi ja miehen osuus menisi lapsillenne. Tehän voitte todellakin tehdä avioehdon, jossa määrittelette, miten jaatte omaisuutenne eron tullessa. Mutta kuolema on eri juttu. Kenelle mies sitten haluaa omaisuutensa jättää????? Lapset kun saavat aina lakiosan joka tapauksessa.
Jos olet osallistunut asumiskuluihin maksamalla esim. vastaavan summan joihinkin muihin laskuihin, niin nyt sitten miehelle sanomaan suoraan, että olet rahoittanut asuntoa, vaikka se onkin miehen nimissä. Parempi nostaa meteli nyt kuin myöhemmin. Et valitettavasti voi tehdä yhtään mitään nyt, jos mies haluaa heittää sinut ulos kodistasi. Mutta voit tehdä nyt päätöksen, kuinka kauan annat miehesi riistää sinua.
Laissa on erikseen pykälä, että jos toinen on ollut kotona ja hoitanut yhteistä kotia, niin erotessa toinen joituu hyvittämään toiselle korvausta kotitöistä.
yli 20v
..ostat siis pienistä rahoistasi tupakatkin, sulla ei koskaan jää rahaa itseesi
aina koti, lapset ja ukko etusijalla
ole kiltti, ajattele hetki itseäsi ja lähde
Mikään ei miestä ketuta niin paljoa kuin elatusmaksut!! Jotta he välttyis niiden maksamisilta he ovat valmiita lähes mihin tahansa.
Mutta, oikeastaan kantsiiko sun tollasen rahanahneen lapsellisen miehen kanssa naimisiin mennäkään...laittaa lahjarahat pleikkaan, vaikka on perheellinen. Laskee koko ajan mielessään kuinka paljon sulla on rahaa käytettävissä ja pitää huolen että sulta jopa euro perheelle menee. Pitää näin huolen ettet persaukisena pääse lähtemään. Rakkauttako? Ei kun ahneutta, itsekkyytä.