Kotiäidit

välillä saan nauraa täällä niin että tulee pissat housuun ja silmistä valuu vettä. En naura arjessa niin makoisasti.

-oma auto

-oma harrastus, vähintään yksi ilta viikossa

-mies vie lapset välillä pois kotoa ja saan olla yksin

-en stressaa kotitöillä, meillä saa olla sotkuista

-mies joka tekee kotonakin paljon

-käyn iltaisin yksin kaupassa

-mummola jonne saan lapset muutaman kerran vuodessa hoitoon.

-kirjat

olenko kateellinen? Meillä ei ole isovanhempia lähimaillakaan. Omat vanhempani ovat alkkiksia, joille en antaisi edes hoitoon, anoppi asuu toisella puolella Suomea.

mistä mä ammenan voimaa? En oikeastaan tiedä, koska en ole kokenut kovinkaan raskaaksi (ainakaan vielä) näiden lasten kanssa oloa (lapset 4v. ja 2kk). Mies osallistuu hyvin kotitöihin vaikka töissä käykin ja saan omaa aikaa kun sitä kaipaan. Illalla jää aina mukavasti aikaa viettää ihan kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa (jos miehellä ei iltavuoroa), joten päivään jää kuitenkin hetkiä "ilman" lapsia.

Ja koska oma harrastukseni on kirjoittaminen, harrastan sitä ihan kotoa käsin.



Niin, en oikeastaan tiedä =D

isommat lapset jo koulussa ja eskarissa. Täällä kotona hyvin nukkuvan 1veen kanssa eli aika iisiä nyt on. Auto käytössä ja asumme ison kaupungin taajamassa missä kaikki lähellä...silti usein tulee tunne että päästävä kotoa pois ja käytän tilaisuutta hyväkseni kun mies tulee kotiin. Hänelläkin toki omat harrastuksensa ja siten myös mulla :D

- auto käytössä, jolloin päästään lasten kanssa liikkumaan

- samassa tilanteessa olevat ystävät, joita tavataan viikoittain

- lasten kerhot

- mies tekee etätöitä kotona - voin käydä keskellä päivää kampaajalla, kaupassa tmv.

- ystävien kanssa illanvietot (shoppailu, ravintola, leffa)

- isovanhemmat, jotka mielellään ottavat lapset hoitoon toisinaan

- puoliso, joka osallistuu lastenhoitoon ja voin hyvillä mielin lähteä esim. yöksi pois ystävien kanssa

- kuntosalilla käynti väh. 3 kertaa viikossa (joka tosin on nyt raskauden aikaan katkolla)

monella ihannetila, tukiverkko löytyy. Me taidettiin tehdä tyhmin päätös ikinä vaihtamalla paikkakuntaa. Olen srk:n perhekerhoissa yrittänyt tutustua muihin, mutta siellä mennään niin eri aaltopituuksilla eikä tuo srk-toiminta itselle muutenkaan niin mieluisalta tunnu. Ystävät, kaikki asuvat kaukana.

Uhmaikäinen meinaa vaan ottaa joskus niin koville, että kaipaan jo nyt takaisin työelämään.

jos olisin kotiäitinä jossain metsän keskellä ilman mahdollisuutta seuraan ja että edes autolla pääsisi käymään jossain. Olen tosi tyytyväinen et asutaan taajamassa jossa on leikkipuistot ja seuraa saa jos haluaa.

mä täällä kyselenkin, että miten muut tätä arkea jaksavat. Minä nimittäin olen vakavissani perumassa hoitovapaan ja suuntaamassa takaisin töihin. Ei pää kestä tätä kotona oleskelua. Mies tekee 3-vuorotyötä eikä tunnu koskaan olevan kotona, saati touhua lasten kanssa. Tuntuu kuin asuisin vankilassa, mutta minnepä tästä nyt äkkiseltään muutettaisiin...?

monella ihannetila, tukiverkko löytyy. Me taidettiin tehdä tyhmin päätös ikinä vaihtamalla paikkakuntaa. Olen srk:n perhekerhoissa yrittänyt tutustua muihin, mutta siellä mennään niin eri aaltopituuksilla eikä tuo srk-toiminta itselle muutenkaan niin mieluisalta tunnu. Ystävät, kaikki asuvat kaukana.

Uhmaikäinen meinaa vaan ottaa joskus niin koville, että kaipaan jo nyt takaisin työelämään.

Mulla ei esikoisen aikaan ollut yhtään ystäviä, ja jo ensimmäisen 5 kk:n aikana aloin väsyä siihen yksinäisyyteen (toki isovanhemmat ja isä oli kuvioissa, mutta aivan eri asia kuitenkin). Niinpä itseasiassa tämän vauva-palstan kautta tutustuin samassa kaupungissa oleviin äiteihin, joista on vuosien varrella tullut korvaamattomia ystäviä!

Eli ehdottaisin, että rekisteröidyt jollekin keskustelupalstalle ja etsit sieltä samassa kaupungissa olevia äitejä ja menet rohkeasti tapaamisiin mukaan! :)

asutaan Haminan lähettyvillä

ammennan voimia iltapäiväksi ihan vaan löhöämällä tai lukemalla, kotiaskareita hissukseen tekemällä, puutarhassa maata tonkien jne.

Niinpä itseasiassa tämän vauva-palstan kautta tutustuin samassa kaupungissa oleviin äiteihin, joista on vuosien varrella tullut korvaamattomia ystäviä!

Eli ehdottaisin, että rekisteröidyt jollekin keskustelupalstalle ja etsit sieltä samassa kaupungissa olevia äitejä ja menet rohkeasti tapaamisiin mukaan! :)

asutaan Haminan lähettyvillä

numero 7

Kodin ulkopuolella liikkuminen ja muiden aikuisten näkeminen ainoa mahdollisuus selvitä järjissään. 8v. kokemuksella voin sanoa että kotiin ei saa linnoittautua varsinkaan väsyneenä.

avoimen päiväkodin toiminnassa mukana tms?

hankkisin heti auton, jos siihen olisi varaa.

vain myötätuntoa voin antaa. En yhtään ihmettele, jos olet puhki. Mä voin hyvin ja jaksan, mutta mulla onkin tilanne tämä:



- Vain yksi taapero.

- Lapsella hankalia allergioita ja nukkuu huonosti, mutta muuten aika helppo nykyisellään. Eli ei jatkuvaa huutoa.

- Asutaan isossa lähiössä, jossa paljon muita lapsiperheitä ja jossa on ainakin juttuseuraa, vaikkei parempia kavereita ole tullutkaan.

- Isossa lähiössä myös hyvät, kaupat, kahviloita, kirjasto, leikkipuistoja. Iso kaupunki lähellä, jossa vielä enemmän vaihtelua mulle ja lapselle.

- Lähistöllä paljon kerhoja jne.

- Auto mulla käytössä

- Äitikavereita lähistöllä, vaikka harvoin näemmekään, mutta joskus kuitenkin. Netissä myös tulee pidettyä yhteyttä.

- Opiskelen kerran viikossa ja on vähän muutakin puuhaa, joten saan hieman käyttöä aivoillekin ja näen muita ihmisiä.



Itse varmaan olisin myös ihan puhki, jos olisin vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Lohdutuksena kuitenkin, että ei elämä loppujen lopuksi kauaa ole tuollaista. Elämänpiiri suurenee pian, kun lapset kasvavat.



Sillä välin keksisitkö jotain vaihtelua? Onko sulla perheellisiä kavereita joita voisit kutsua kylään? Vaikka joskus ihan yöksikin, jos asutte kaukana. Tai löytäisitkö vaikka nettiyhteisön, jossa on samassa elämäntilanteessa olevia äitejä?



Tai pystyisitkö harrastamaan jotain, jota voi tehdä edes vähän lasten kanssa ja siellä periferiassakin? Vaikka valokuvausta?



Onko siellä kansanopistoa tai jotain järjestöä, johon voisit mennä kurssille tai osallistua johonkin toimintaan? Saisit vähän vaihtelua ja ehkä tuttujakin. Tuossa elämäntilanteessa on aika rankkaa järjestää itselleen vielä muuta harrastusta, mutta jos edes jotain kevyttä kerran viikossa, jos saisit miehen olemaan lasten kanssa sen aikaa.

Tuo aika onkin raskasta. Myöhemmin on helpompaa, ehkä jo vuoden päästä ja varsinkin parin vuoden päästä. Leikkivät ja riitelevät, mutta kuitenkin ovat jo isompia.



Voimaa kaikista pienistä hetkistä itsekseen. Niitä ei käytetä siivoamiseen ym. velvollisuuksiin, vaan siihen, mitä itse haluat. Lapset nukkuvat tai ovat isällä hoidossa, silloin luet lehteä tai kirjaa, huilailet sohvalla, käyt kävelyllä, juuri sitä mikä itseäsi ilahduttaa. Kaikki työt voivat silloin olla tekemättä.