raskausmyrkytys

Ja muutenkin, kaipaisin tosiaan vertaistukea muilta raskausmyrkytyksen kokeneilta.

Myöskin vinkkejä otetaan vastaan rentoutumiseen ja siihen, että pystyisin rauhoittumaan asian kanssa ja tsemppamaan itseäni jaksamaan tämän läpi. Sen sijaan että koitan keksiä miten välttää sairaala, olisi tietysti parasta alkaa keskittymään siihen, että miten teen sen ajan mahdollisimman mukavaksi ja helpoksi.

Minulla oli raskausmyrkytys ensimmäisessä raskaudessa loppuraskaudessa. Verenpaineet alkoivat nousta rv35 ja virtsassa oli vähän proteiineja. Oma oloni oli koko ajan hyvä ja pelkkä lepääminen tuntui tylsältä. Kotona on mukavampi levätä kuin sairaalassa, mutta kotona tulee helpommin puuhailtua jotain pientä. Kävin muutaman kerran äitiyspolilla kontrollissa ja sisään sairaalaan jouduin jäämään rv 36. Tällöin verenpaineet olivat 150/100 ja virtsassa oli hieman proteiineja. Sairaalassa oli muitakin äitejä, joilla oli raskausmyrkytys. Toiset olivat joitakin päiviä tarkkailussa ja toiset sairaalassa olevat pääsivät välillä kotilomillekin. Sairaalassa sinä ja vauva olette kuitenkin jatkuvat tarkkailun alla joten siellä voi olla turvalisella mielellä. Verenpaineita mitataan monta kertaa päivässä ja samoin otetaan sydänkäyrää vauvasta. Sairaalassa olin rv 36-38 ja sitten synnytys käynnistettiin ja terve 4kg poika syntyi rv 38+2.



Nyt olen toista kertaa raskaana rv 23 menossa ja parasta aikaa supistusten takia sairaslomalla. Niin se on vaan ettei raskaana ollessa voi suunnitella mitään etukäteen vaan mennään päivä kerrallaan tilanteen mukaan.

tota mä yritän pitää mielessä itsekin, että päivä kerrallaan ja ei tää tuu ikuisesti kestämään. Harmittaa vaan että piti näín kova ahdistus iskeä. Miksi sulla käynnistettiin viikolla 38? Toivon itsekin ettei ihan loppuun tarvitsisi myrkytyksineen kärvistellä vaan että tosiaan voisi käynnistää/leikata jo tyyliin viikolla 37-38. Miten jaksoit sairaalassa? Vaivasiko koti-ikävä? Ahdistuitko?

Minulla nousi verenpaineet toista odottaessani n. rv 30 tienoilla 150/100 tienoille. Ja pissassakin taisi viitteitä raskausmyrkytyksestä olla.

Neuvolasta laittoivat sitten synnärille lähetteen.

Siellä sitten jouduin 3-5 kertaa viikossa käymään sydänkäyrissä. Pariin otteeseen ottivat seurantaan 3vrk/kerta. Itsellä kun oli vuoden ikäinen lapsi kotona ei kotona lepääminen ollut ihan sama asia kuin sairaalassa lepääminen. Molemmilla kerroilla lepo sairaalassa auttoi paineita laskemaan.

Viikolla 39 sitten käynnistettiin kalvojen puhkaisulla, kun vauvan sydänäänet laskivat supistuksen aikana. Syntyi terve tyttö, tosin pienikokoinen (43cm, 2410g).Raskausmyrkytyksen takia ei ollut saanut ravintoa tarpeeksi.

Sairaalassa olo aika oli mulle kyllä tarpeen levon kannalta. Perhe kävi ja soitteli joka päivä, joten ikäväkään ei kerennyt tulla.

Itse ajattelin lääkärien tietävän mikä milloinkin on tarpeen, joten en ahdistunut sairaalassa olosta (joutuuhan sitä synnyttämisen jälkeenkin samassa sairaalassa olemaan). Ajattelin kaiken olevan vauvalle hyväksi ja sen voimalla jaksaa mitä vain :) Tietysti siellä sairaalassa oli muita samassa tilanteessa olevia, joten koko aika oli seuraakin.

Nyt odotan kolmatta rv20+5 ja edellisen raskauden ongelmien takia nyt jo tehostettu seuranta verenpaineista ja vauvan kasvusta. Toistaiseksi kaikki ollut normaalisti, mutta päivä kerrallaan on mentävä:)

Paljon jaksamisia sinulle!

Toivottavasti saat olla toiveidesi mukaan kotona, itsehän sitä parhaiten oman vointinsa tuntee:)