7v ekaluokkalainen ei kaipaa kavereita koulun ja harrastusten lisäksi

Täälläpäin kyllä luuraavat pitkin kyliä iltamyöhään. 7-8-vuotiaat, ne joiden vanhemmat pitävät kavereita harrastuksia tärkeämpänä. Mun mielestä 20:30-21:00 ei ole arkena 7-9-vuotiaan ulkoiluaika kun seuraavana päivänä on koulua.

Kavereita voi tavata muutenkin kuin että ÄITI kuljettaa niitä jostain hornan tuutista joka päivä kotiin. Kukakohan se onkaan nyt puusilmäinen?

Ei tarvitse vaivautua tukemaan lasten ystävyyssuhteita, kun uskottelee ettei lapsi tarvitse kavereita.

Meillä täällä rivareissa paljon 7v. lapsia ja ei kukaan ole ilman kaveria ja kyllä kaikki kokee kaverit tärkeiksi.

Jos lapsi luuraa kylillä, niin kyllä sinne ne paskat vanhemmat ne lapset ajaa, kun kotiinsa ei päästetä kavereita.

Teistä kaikki ajatteli heti, että lasten on oltava ulkona kavereiden kanssa ja se kertoo teistä paljon.

T.33

Kaverit on elämän suola ja lapsen kaverit on myös minulle läheisiä.

Mun mielestä voisivat kyllä ulkoilla. Meillä on pieni asunto enkä yksinkertaisesti halua että meillä on kaiket illat jotain pleikanpeluuporukoita monta tuntia. Missä vaiheessa sitä itse lepää ja palautuu työn rasituksesta. Eikö koti pitäisi olla rentoutumispaikka eikä koko korttelin lastentarha?



Yhden kaverin kans meni siihen, et niille ei päässyt koskaan mutta koko ajan vanhempineen mankui meille. Ei kovin kivaa lapselle, kun koskaan et pääse kaverille kylään! Milloin sitä piti hakea koulusta ja milloinpa mitäkin. VASTAVUOROISUUTTA ARVON ROUVAT! EI VAIN MINÄ-MINÄ JA KUN MEIDÄN NICO TAHTOO TEILLE JOKA PÄIVÄ.

Ajattelen sitten että näkeehän niitä kavereita koulussa, ip kerhossa jos on ja harrastuksissa.

Tällä palstallahan se on sanottu monen monta kertaa. Sisarukset ei käy seuraksi, ne ei opeta sosiaalisia taitoja. Ei, vaikka ne olisi vuoden ikäeroilla. Seuran pitää tulla naapurustosta, vain se kelpaa.

Lapsesi ei myöskään voi haluta harrastaa. Ei. Äitinä sinä vain kunnianhimossasi olet lapsen sinne pakottanut.

Harrastus ei voi olla rentouttavaa ja kivaa lapsen mielestä. Se voi olla vain totista puurtamista ja sellonsoittoa soittoläksyineen.

Psykologit on sanoneet että 1 harrastuskerta viikossa on sallittu, joten kumartakaamme sitä.

Ajattelen sitten että näkeehän niitä kavereita koulussa, ip kerhossa jos on ja harrastuksissa.

on harvoin kavereiden kanssa enää iltapäiväkerhon jälkeen. Tulemme kotiin viiden maissa, kuuden aikoihin on syöty ja läksyt tehty. Muutamana iltana viikossa on harrastuksia, mutta jos ei ole, niin ei meidän 4. luokkalainenkaan yleensä enää halua kavereille tai ulos leikkimään siihen aikaan. Illalla on mukavaa tehdä jotain yhdessä perheen kanssa. Molemmilla lapsilla on kavereita. Pienen koululaisen päivä on aika rankka, varsinkin jos on i.p:ssä. Eikö joskus ole hyvä levätä ja rauhoittuakin?

Lisäksi harrastavat, ja en ole yhtään huolissani:)

Kesälomilla katselin kun 8v:t lähtivät jo aamukasilta kavereiden hakuun ja viipottivat pitkin kyliä iltakasiin. Lapsenvahtina kännykkä. Milloin leikittiin syvän joen rantapenkalla, milloin junaradalla jne. Ei hirveästi harmita että tiedän missäpäin ja kenen kanssa lapseni suunnilleen ovat.

missä ne mitään harrastamattomat koululaiset ovat? Täälläpäin niitä ei asu ainakaan. Esim. pojista monet pelaa kesäisin futista (treenit 2 x viikossa+pelit) ja talvisin pelaavat lätkää.

Meillä eivät pelaa noita pelejä mutta urheiluharrastuksia kyllä on pojilla kahtakin eri lajia.

Täällä mesovat ne mammat joiden lapset ei harrasta kun muka kuuluu olla illat pitkin pihoja. Täällä (uudehko okt-alue Etelä-Suomessa) ei iltaisin koulujen alettua lapsia pihoilla näy. Koska harrastavat.

on harvoin kavereiden kanssa enää iltapäiväkerhon jälkeen. Tulemme kotiin viiden maissa, kuuden aikoihin on syöty ja läksyt tehty. Muutamana iltana viikossa on harrastuksia, mutta jos ei ole, niin ei meidän 4. luokkalainenkaan yleensä enää halua kavereille tai ulos leikkimään siihen aikaan. Illalla on mukavaa tehdä jotain yhdessä perheen kanssa. Molemmilla lapsilla on kavereita. Pienen koululaisen päivä on aika rankka, varsinkin jos on i.p:ssä. Eikö joskus ole hyvä levätä ja rauhoittuakin?

Ja vielä enemmän olisin huolissani jos hän stressaantuisi kavereista. En tarkoita et joka päivä pitäs olla kaverienkin kanssa mutta ainakin muutaman kerran viikossa.



Se että lapsi juoksee/ leikkii kaverien kanssa omilla pihoilla ei todellakaan ole luuhaamista. Ja vierailu pihan kavereille sekä meille tehdään vastavuoroisesti. Kyläilyt kestävät 1-2h ja sitten taas ulos leikkimään.



Meillä lapsi ei harrasta ohjatusti, käymme perheen kanssa uimassa. Katson vapaan leikin olevan lapselle tärkeää ja sen että omat vanhemmat saatavilla.



Varmasti on lapsia jotka harrastavat ja tosiaan sitä haluavat mutta minusta jo kaksi kertaa viikossa pienillä on liikaa.



Monet vanhemmat hankkivat nykyään lapsille jatkuvasti virikkeitä. Se toinen ääripää. Kannatan kultaista keskitietä.

lastaan jonain normina. Minä pidän täysin mahdollisena että on 7-vuotiaita joita ei kaverit hirveästi kiinnosta (omani on oikeastaan kiinnostunut kavereistaan vasta ihan viime kuukausina, eikä vieläkään ole mikään kyläluuta), ja toisaalta näen että meidänkin taloyhtiössä on monta suunnilleen samanikäistä lasta, jotka taas viihtyvät ulkona keskenään oikein hyvin. En usko heidänkään kotioloissaan olevan mitään pielessä. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia, jo 7-vuotiaina.



Itse olin lapsena aina ulkona, koska ainoana lapsena tylsistyin kotona. Jälkikäteen en pidä lapsijoukkioita mitenkään ihanteellisena kasvatusympäristönä, vaikka toki siinä jotain "sosiaalisia" taitoja, kuten kiusaamista, syrjintää, väkivaltaa ja ilkeyttä oppikin. Viidakon lait on hyvä tuntea, mutta niistä voi olla vaikea päästä isompanakaan eroon. Itse olenkin siis iloinen, jos lapset viihtyvät kotona tai ainakin valvotuissa olosuhteissa.

Siinä asiantuntijat olivat huolissaan juuri tästä, että nykyvanhempien mielestä vapaa leikki ilman valvovaa ja ohjaavaa aikuista on ajanhukkaa ja vaarallista. Lapsen kehitykselle juuri se valvomaton aika ja leikki omassa maailmassa vertaiskaverien kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Muut kuin sisarukset taas ovat tärkeitä siksi, että heidän kanssaan opitaan toimimaan aivan erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa. Mikä rikkaus meidän humanistien lapselle onkaan möyriä siellä ojassa yhdessä naapurin insunööriperheen pojan, työttömän kampaajan pojan ja puoliksi egyptiläisen pojan kanssa. Puhumattakaan siitä, että kun käyvät hakemassa jonkun näistä kotoa juotavaa, näkee monelaisia tapoja asua ja elää.

sisarustensa kanssa tai vaikka yksinkin.



Minä kirjoitin ylempänä siitä kuinka ainoana lapsena (jonka kotioloissa oli toivomisen varaa) olin aina ulkona, mutta valehtelin sen verran, että silloin kun sain olla sisällä, leikin yksinäni joskus tuntitolkulla tajuamatta lainkaan, että se oli jonkun mielestä vääränlaista leikkiä, koska siihen ei kuulunut muita lapsia. Katsoin myös paljon televisiota, tajuamatta senkään haitallisia vaikutuksia.



P.S. Kirjoitin sittemmin kuusi ällää, sain akateemisen ammatin, miehen ja pari lasta, ja pidän itseäni hyvinkin normaalina ihmisenä kaikesta huolimatta.

kolme kertaa harkat viikossa eka luokkalaisella - ettei vaan äiti tai isä haluaisi päteä lapsen harrastuksilla !!



Ja on epänormaalia, jos koululainen ei kaipaa kavereita, ilmeisesti hänellä ei niitä ole. Ja sinun mielestä ihan normaalia ? Ainahan sitä voi otselleen vakuutella asian olevan niin

Siinä lapsuuden tärkeät asiat.



Minusta ihanne et vanhemmat kotona ja saatavilla ja lapset saavat telmiä turvallisella pihalla mukavien kaverien kanssa. Punaiset posket ja reippaasti liikuntaa kaverien kanssa jonka jälkeen äitin kainaloon lukemaan kirjaa ja syömään.Pienet telmimiset isin kanssa, puutyöt ja rakentelu. Mitä muuta voisi lapsi toivoa?



Tämä minun näkemykseni. Meillä lapsi ulkoilee. En missään nimessä aio antaa päivät pitkät nyhvätä sisällä.



Kaksi lasta, molemmat koululaisia

että lapsi väsyy hässäkkään, kun on koulu ja vielä kolme harrastusta viikossa. Ei varmasti jaksakaan sen lisäksi vielä jakaa aikaansa kavereille. Minusta kuitenkin olisi tärkeämpää olla kavereiden kanssa ja leikkiä vapaasti, kuin harrastaa kolmesti viikossa. Toisaalta kyllähän koulussa välitunneilla jonkin verran ehtii leikkiä.

Täällä (uudehko okt-alue Etelä-Suomessa) ei iltaisin koulujen alettua lapsia pihoilla näy. Koska harrastavat.

Aikuiset määräävät tahdin vapaa-ajallakin ja luonnollinen leikki katoaa. Oletko ajatellut, että lasten luovuus tapetaan noin?

Go ahead!

Jos olisit lukenut viestejäni SANOIN ETTÄ LAPSELLANI EI OLE KAVEREITA KOTIYMPÄRISTÖSSÄ.

Harrastaa omasta tahdostaan.

MIKÄ MEIDÄN ELÄMÄSSÄ ON NIIN VÄÄRÄÄ ETTÄ SUN PITÄÄ NOUSTA BARRIKADEILLE JA AMPUA TYKILLÄ KÄRPÄSTÄ?

t. ap, ja ihan kiva että sinä voit määritellä meille oikean tavan olla olemassa.

kolme kertaa harkat viikossa eka luokkalaisella - ettei vaan äiti tai isä haluaisi päteä lapsen harrastuksilla !!

Ja on epänormaalia, jos koululainen ei kaipaa kavereita, ilmeisesti hänellä ei niitä ole. Ja sinun mielestä ihan normaalia ? Ainahan sitä voi otselleen vakuutella asian olevan niin

Aikuiset määräävät tahdin vapaa-ajallakin ja luonnollinen leikki katoaa. Oletko ajatellut, että lasten luovuus tapetaan noin?

4h koulua/päivä ja 3 x harrastuksia/viikossa tuntuvat hyvin riittävät. Liikutaan lisäksi perheen kanssa paljon. Sanoi että ei kaipaa esim. luokkakavereita kotiin kyläilemään jne. Jokapaikassa saa kuulla että 7-vuotiaat on kaiket päivät ja illat kavereiden kanssa. Ei meillä.

Poika on näpertelijä- ja tarkkailijatyyppiä. Ip-kerhon jälkeen uppoutuu kotona Legoihin. Vaikuttaa tyytyväiseltä. Eli en ainakaan vielä aio huolestua.

Ovat sisarusten kanssa omassa pihassa. Eivät kiertele itsekseen, eivätkä ovelta ovelle. Ihan normaaleja lapsia tavallisista perheistä, joillekin se perhe-elämäkin on tärkeää. Koska perhe viettää yhteistä aikaa jos on päivät koulussa, iltapäivät iltiksessä ja sieltä iltakahdeksaan kavereiden kanssa ulkona. Missä välissä ollaan perheenä yhdessä, vaihdetaan kuulumisia jne?

Poika on näpertelijä- ja tarkkailijatyyppiä. Ip-kerhon jälkeen uppoutuu kotona Legoihin. Vaikuttaa tyytyväiseltä. Eli en ainakaan vielä aio huolestua.

lapsetkin ovat erilaisia sen suhteen kuinka seurallisia ovat = kuinka paljon kaipaavat kaveriseuraa. Seurallisuus ja sosiaalisuus ovat sitten vielä kaksi eri asiaa! Meidän lapsistamme tyttö on selvästi seurallisempi, ja viettäisi kaiken vapaa-ajan kavereiden kanssa jos itse saisi päättää. Poika sen sijaan kaipaa enemmän myös rauhallista "rakenteluaikaa", vaikka kavereitakin on ja on sosiaalisesti hyvin toimeentuleva. Ihmiset ovat erilaisia, jo lapset.

Toinen asia on sitten tuo jaksaminen ja harrastusten määrä. Kolme harrastusta ekaluokkalaisella alkaa olla jo siinä hilkulla, etenkin jos on ip-kerhossakin.

Lukekaapa vaikka Liisa Keltinkangas-Järvisen temperamenttia käsitteleviä kirjoja, niin saatte lisätietoa.

Meillä myös rakentelijapoika. Lisäksi meilläpäin on näitä lapsia muitakin Ovat sisarusten kanssa omassa pihassa. Eivät kiertele itsekseen, eivätkä ovelta ovelle. Ihan normaaleja lapsia tavallisista perheistä, joillekin se perhe-elämäkin on tärkeää. Koska perhe viettää yhteistä aikaa jos on päivät koulussa, iltapäivät iltiksessä ja sieltä iltakahdeksaan kavereiden kanssa ulkona. Missä välissä ollaan perheenä yhdessä, vaihdetaan kuulumisia jne?

Poika on näpertelijä- ja tarkkailijatyyppiä. Ip-kerhon jälkeen uppoutuu kotona Legoihin. Vaikuttaa tyytyväiseltä. Eli en ainakaan vielä aio huolestua.