7v ekaluokkalainen ei kaipaa kavereita koulun ja harrastusten lisäksi

muttei ehkä nyt koulun ja ip:n kunnolla alettua niin paljon. Asutaan jonkun matkaa kylältä pois ja lapsi ei itse osaa/saa kulkea vaarallista matkaa, joten ei liehu kylillä. Kerran viikossa haetaan meille joku kaveri, kaksi kertaa viikossa on jalistreenit ja muuten sitten ollaan kotosalla. Tietysti serkut asuvat tuossa naapurissa, joten heidän kanssaan leikkii pari kolme kertaa viikossa, joskus harvemminkin.

siinä kymmenen korvilla lapset yleensä haluavat todella itse harrastaa



ei toki yksi harrastuskerta viikossa ole ekaluokkalaiselle liikaa, jos hän itse sitä haluaa



mutta 3 kertaa viikossa kuulostaa liian paljolta

Nykyajan lapset ei osaa enää leikkiä keskenään tai vain olla kotona ihan omalla perheellä, tekemättä mitään erikoista . Niitä vaan kuljetellaan autolla melkein joka ilta harrastuksiin ja muihin valmiiksitehtyihin elämyksiin, jossa valmentajat ja ohjaajat sanovat mitä tehdään. Jos tällainen lapsi jotuu jostain syystä viettämään aikaa ihan kotona, se kuvainnollisesti kiipeilee seinille.

ekaluokkalaiselle

jaksaako lapsesi? Haluaako hän itse harrastuksia?

Kysynyt olen ja sanoo että koulupäivät riittävät kavereiden kanssa.

Ei ole mikään pihaleikkityyppi ollut koskaan. Kokee raskaana monen tunnin kaverivierailut, joissa on pakko koko ajan keksiä jotain ohjelmaa. Eskarin aikana niitä kokeiltiin useitakin kertoja (lähes joka päivä joku olisi ollut meille tulossa).

Haluaa rakennella itsekseen, korjailla fillaria, ajella kauko-ohjattavilla, joskus pelailla, lueskella sarjakuvia tai katsoa telkkaa perheen kanssa.

ap.

Kyllä tuon ikäiselle kaikkein kehittävimpiä ovat vapaat leikit samanikäisten kanssa. Ei tuollainen ohjattu harrastustoiminta voi korvata kaverisuhteita. Ekaluokkalaiselle riittäisi varmaan kerta viikossa harrastuksia. Ensimmäinen kouluvuosi on useimmille sen verran raskas.

eikä pelkästään sitä sellon soittoa.

Naapurin Emma-Stiinalta joka seuraa verhon raosta mitä naapurissa tapahtuu.

Meidän naapurissakin asuu tokaluokkalainen poika jota kuljetetaan neljä kertaa viikossa harrastuksissa. Joka viikko todistan kohtausta, jossa poika väkisin revitään kavereitten seurasta kesken leikin. Siinä ei ainkakaan kuunnella lapsen haluja, vaan vanhemmat haluavat vaan lapselleen hienon harrastuksen.

välitunneilla? Vai onko hän myös iltiksessä? Jos on ip-kerhossa, niin silloin ei tarvitsekaan kavereita nähdä muuten. Mutta jos lapsi tosiaan tulee koulusta suoraan kotiin ja viettää kaiken vapaa-aikansa yksin tai vanhempien kanssa (lukuun otamatta niitä kolmea harrastustuntia), niin onhan se aika poikkeuksellista. En nyt tiedä onko huolestuttavaa, mutta kyllä mä yrittäisin saada pojalle joskus jonkun kaverinkin. Lapset kuitenkin tekee keskenään ihan erilaisia juttuja kuin aikuisten kanssa. Tiedätkö muuten miten ne välitunnit sujuvat? Onko lapsi silloin mukana touhuissa va onko ulkopuolinen?

Odotahan puoli vuotta, niin alkaa kaverit kiinnostaa. Kyllä meilläkin ekaluokan alussa tyttö viihtyi kotona, mutta kyllä siihen muutos tulee.

on se pois juuri noista toimista mitä kuvailit lapsesti tykkäävän puuhastella kotona



sekin tärkeää!

sellaisesta että ollaan vuorovaikutuksessa eikä suoriteta koko ajan jotain

kysyi

vaan siitä, että kovin paljon harrastuksia noin pienellä.

etteivät ekaluokkalaiset yleensäkään tarvitse kavereita.



Mutta kyse onkin nähtävästi siitä, ettei juuri hänen lapsensa kaipaa kavereita koulun ja harrastusten lisäki.

Väittäisin, että useimmat ekaluokkalaiset kyllä kaipaavat ainakin silloin tällöin perheen ulkopuolista kaveriseuraa, vaikka heillä olisikin harrastuksia.



Meillä on eskari ja tokaluokkalainen, joilla kummallakin on kaksi harrastusta, ja enemmän kuin innolla odottavat kavereita kylään. Eivät kyllä käy ip-kerhossa vaan pääsevät yleensä klo 13.

Eskarilla on 1-2 kertaa viikossa kaveri iltapäivällä kylässä, tokaluokkalaisella 1-5 kertaa (tai ovat itse kaverilla leikkimässä). Asumme keskustassa, joten vapaasti pihoilla ei täällä ole lapsia liikkeellä.



Eli kuten näemme, lapsia ja perheitä on niin monenlaisia:-)

Ja monia juttututtuja. Pitäisikö vasten lapsen tahtoa hakea tänne aina iltapäivisin joku? Kun kokee ettei kaipaa ketään. Sisaruksia on 3, pienellä ikäerolla

ap.

välitunneilla? Vai onko hän myös iltiksessä? Jos on ip-kerhossa, niin silloin ei tarvitsekaan kavereita nähdä muuten. Mutta jos lapsi tosiaan tulee koulusta suoraan kotiin ja viettää kaiken vapaa-aikansa yksin tai vanhempien kanssa (lukuun otamatta niitä kolmea harrastustuntia), niin onhan se aika poikkeuksellista. En nyt tiedä onko huolestuttavaa, mutta kyllä mä yrittäisin saada pojalle joskus jonkun kaverinkin. Lapset kuitenkin tekee keskenään ihan erilaisia juttuja kuin aikuisten kanssa. Tiedätkö muuten miten ne välitunnit sujuvat? Onko lapsi silloin mukana touhuissa va onko ulkopuolinen?

minullapa oli lapsuudenkoti suoraan helvetistä. Väkivaltaiset ja arvaamattomat vanhemmat, jotka olivat harvoin kotona eivätkä meitä lapsia hoitaneet. Silti viihdyin lähes aina kotona, harvoin menin kenenkään kaverin luokse tai edes kaipasin kavereita. Olen vaan ihan syntyjäni sellainen sisäänpäin kääntynyt ja yksin viihtyvä ihminen.

uskon myös, että jos on ehjä koti ja vanhemmat kiinnostuneita lapsistaan ja antavat aikaansa lapsille niin koti on paras paikka ei ole tarvetta luuhata nappurissa ja pihoilla.

mm. taitoluistelu, jalkapallo ja jääkiekko. Nämä aloitetaan 5-7-vuotiaana.

siinä kymmenen korvilla lapset yleensä haluavat todella itse harrastaa

ei toki yksi harrastuskerta viikossa ole ekaluokkalaiselle liikaa, jos hän itse sitä haluaa

mutta 3 kertaa viikossa kuulostaa liian paljolta

Olisko nyt kyse taas siitä vanhempien kunnianhimosta, kun lapsesta koitetaan tehdä Kiira Korpia ja Jari Kurreja. Sääliksi käy sellainen prässi pienellä lapsella.

Tuohon tapaan hänkin kokee, eli koti on rauhoittumispaikka. Aiemmin oli kavereita (entisessä asuinpaikassa) ja hän oli lähinnä ärtynyt kun ovikello soi kymmeniä kertoja illassa parhaina päivinä. Sanoi ettei koskaan saa olla yksin. Hän saa virtaa yksinolosta ja stressaantuu jos joutuu olemaan jatkuvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja menossa.

Ja harrastukset on liikuntaharrastuksia, joissa on enimmäkseen hänen ikäisiään poikia. Kavereita tapaa siis siellä myös.

viihdyin lähes aina kotona, harvoin menin kenenkään kaverin luokse tai edes kaipasin kavereita. Olen vaan ihan syntyjäni sellainen sisäänpäin kääntynyt ja yksin viihtyvä ihminen.

minullekin koti oli jo silloin pienenä rauhoittumispaikka, oli ihana olla itsekseen. Jos joudun koko päivän olemaan ihmisten parissa niin minusta tulee stressaantunut vielä nykyäänkin. Ja vaikka vietinkin paljon aikaa kotona niin silti minusta on kasvanut ihan normaali ihminen, joka pärjää kyllä ryhmätöissä yms. sosiaalisissa jutuissa.

Kiva että ymmärrät lastasi, monet väkisin pakottavat "sosiaaliseksi" tällaiset yksinviihtyjät.

Tuohon tapaan hänkin kokee, eli koti on rauhoittumispaikka. Aiemmin oli kavereita (entisessä asuinpaikassa) ja hän oli lähinnä ärtynyt kun ovikello soi kymmeniä kertoja illassa parhaina päivinä. Sanoi ettei koskaan saa olla yksin. Hän saa virtaa yksinolosta ja stressaantuu jos joutuu olemaan jatkuvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja menossa.

Ja harrastukset on liikuntaharrastuksia, joissa on enimmäkseen hänen ikäisiään poikia. Kavereita tapaa siis siellä myös.

viihdyin lähes aina kotona, harvoin menin kenenkään kaverin luokse tai edes kaipasin kavereita. Olen vaan ihan syntyjäni sellainen sisäänpäin kääntynyt ja yksin viihtyvä ihminen.

Vikaa on kyllä teissä, kun kaikille tuli mieleen että lapsi viipottaa pitkin kyliä- kateellisten panettelua.

Outoa ja ihmeellistä, jos ei 7v. halua kavereita.

Eipä tullut kenellekkään mieleen, että ne lapset voi olla TEIDÄN KOTONA vai eikö teille maistu lasten kavereiden seura. Sellainen se vasta huono koti on.

T. Äiti joka hakee lapsen kaverin ip-kerhosta ja tuo kotiinsa ja vielä ruokkiikin lapsen ja lapsen äiti sitten hakee lapsensa illalla kotiin.

Niin lapsellani se vasta hyvä äiti onkin ja hyvä koti.