BULLMASTIFFI TAPPOI TAAS EILEN SUOMESSA!

Koiranpuremiin kuolleet ovat kaiken kaikkiaan niin marginaalinen ryhmä, että tuntuu liioitellulta nostaa niin hirveä meteli joistakin yksittäisistä tapauksista. Puhutaan jopa että koira "haluaa tappaa". Mikä hyvänsä koira pystyy puremaan niin, että leuat menevät lukkoon, esim. terrierit. Ja käytännössä on varsin sama, onko puruvoima 150 vai 200, lopputuloksessa ei ole eroa.

Rottweiler-tappajarodun puruvoimaksi on mitattu 320 kg.

Koiranpuremiin kuolleet ovat kaiken kaikkiaan niin marginaalinen ryhmä, että tuntuu liioitellulta nostaa niin hirveä meteli joistakin yksittäisistä tapauksista. Puhutaan jopa että koira "haluaa tappaa". Mikä hyvänsä koira pystyy puremaan niin, että leuat menevät lukkoon, esim. terrierit. Ja käytännössä on varsin sama, onko puruvoima 150 vai 200, lopputuloksessa ei ole eroa.

Palan saa irti kuka hyvänsä, jolla on hampaat ja leuat, joilla purra. Tai nokka, mitä tuhtimpi, sitä parempi. Kielletään siis kaikki koirat, papukaijat, pelikaanit ja ihmiset.

Rottweiler-tappajarodun puruvoimaksi on mitattu 320 kg.

Koiranpuremiin kuolleet ovat kaiken kaikkiaan niin marginaalinen ryhmä, että tuntuu liioitellulta nostaa niin hirveä meteli joistakin yksittäisistä tapauksista. Puhutaan jopa että koira "haluaa tappaa". Mikä hyvänsä koira pystyy puremaan niin, että leuat menevät lukkoon, esim. terrierit. Ja käytännössä on varsin sama, onko puruvoima 150 vai 200, lopputuloksessa ei ole eroa.

Palan saa irti kuka hyvänsä, jolla on hampaat ja leuat, joilla purra. Tai nokka, mitä tuhtimpi, sitä parempi. Kielletään siis kaikki koirat, papukaijat, pelikaanit ja ihmiset.

Kyllä puhutaan siten, että koira haluaa tappaa - sillä se on totta. Koira on suden sukulainen, ja kuten kaikki tietävät; susi on saalistajaeläin. Saalistajat (luonnollisesti) haluavat tappaa uhrinsa.

Ne koirarodut, joilla tätä taipumusta on jalostuksella jo vuosia korostettu (vrt. taistelukoirarodut) ovat potentiaalisesti hyvinkin vaarallisia ihmisille ja ympäristölleen. Ei niitä saisi pitää "lemmikkeinä" ja "harrastuksena" - aivan kuten en minäkään harrasta ladatun aseen kantamista ulkona lenkeillä; ja yht'äkkiä napsahda niin, että alan sillä holtittomasti ampua kohti toisia.

Ei tälläistä harrastusta, josta on (ihan todistetusti) paljon vahinkoa toiselle, voi ylläpitää ilman mitään seuraamuksia. Miettikää nyt vähän.

lasta odottamassa kerhon alkamista joten luojan kiitos ei hyökännyt kenenkään lapsen kimppuun. Pitkiä keskusteluja on varmasti näissä kodeissa käyty kun tämän tapahtuman ovat nähneet. Eikä sen pienemmän koiran uikutus ja valitus lähde päästä pois millään....

Ensinnäkin haluaisin kertoa, että bullmastiffi EI ole taistelukoira. Sitä ei ole siihen todellakaan jalostettu, eikä laajasti edes käytetty; se kun ei pärjää esimerkiksi pitbullille, jotka muuten ovat järjestäen pienempiä (n. 15-25kg) kuin esimerkiksi perhekoirana pidetty labradorinnoutaja (20-40kg). Eli koolla(kaan) ei ole niin suurta merkitystä tässä(kään). [Ja pitbullit ovat mielestäni oikein mukavia koiria, ainakin ne yksilöt joita olen päässyt tapaamaan. Ne esiintyvät tekstissä lähinnä koko-esimerkin vuoksi.]



Ja täällä ensi kertaa näkemääni väitteeseen bullmastiffien ilmeettömyydestä voisin vain todeta, että en ole nähnyt toista rotua, josta näkisi päällepäin ajatukset niin selvästi! Jopa rotumääritelmässä tämä kerrotaan…



Omistan itse suurikokoisen urosbullmastiffin ja asun kaupungin keskustassa. Koirani on taloyhtiön mummojen suosikki ja sen kuulumisia kysellään laajasti. Itsetuntoni on aina ollut käsittääkseni aivan normaali, ja rodun valitsin ihan puhtaasti rodun luonteen ja ominaisuuksien perusteella. Halusin rodun, joka olisi tarpeeksi korkea silitettäväksi kumartumatta, erittäin rauhallinen, kerrostaloon sopeutuva, ihmis- ja erityisesti lapsirakas, vakaa, luotettava ja joka omaa hyvän itsetunnon, eikä provosoidu helposti esimerkiksi haukkumaan. Tämän kaiken sain! Olin rotua ottaessani tietoinen, ettei urosbullmastiffi välttämättä tule toimeen muiden urosten kanssa, ja olin siihen varautunut. Ei kaikkien kanssa tarvitse ystäviä ollakaan, mutta sietää on joskus pakko. Omani kuitenkin on ainakin toistaiseksi viihtynyt koirapuistossa erityisen hyvin. Jos koiraani on näykkäisty, ei se ole siitä välittänyt, vaan on poistunut paikalta. Käskyn allahan tämän kokoisen koiran on oltava jo esimerkiksi vetämisen vuoksi. Ja olen edelleen varautunut ongelmiin, samalla tavalla kuten olisin minkä tahansa koiran kanssa ja kuten olen autoillessanikin!



Täällä esitettyä pelkoa ihmisen (ja erityisesti lapsien!) kimppuun hyökkäämisestä pidän hieman liioiteltuna. Bullmastiffit kun ovat kuitenkin luonteeltaan erityisesti lapsirakkaita. Urokset voivat olla toisia uroksia kohtaan ärhäköitä ja jos koiralla on pahoja kokemuksia niistä taustalla, niin varmaankin myös aggressiivisia. Tämän pitäisi tosin olla omistajalla tiedossa ja sen tiedon mukaan käyttäytyä. Pentujen (ja myös ihmislasten) suunnalta ne kuitenkin sietävät melkein mitä vaan mm. korkean kipukynnyksensä vuoksi.



En puolustele tippaakaan riihimäkeläisen omistajan toimia, en ikimaailmassa pitäisi koiraani vapaana muualla kuin siihen tarkoitetussa paikassa, eikä hänelle pitäisi mielestäni ymmärrystä heruakaan. Koira pois kylmästi vain vaikkapa rotujärjestön rescueryhmälle arvioitavaksi ja sitten jos koetaan, että koiralla on mahdollisuus kuntoutua, niin oikeaan kotiin kunnolliselle omistajalle! Omistajan toiminta oli anteeksiantamatonta, jossa vahingoitettiin ilmiselvästi toista elävää olentoa omistajineen kuten myös rodun jo aivan liian vahingoittunutta kuvaa. En kuitenkaan koe, että tämä ihmisen kanssa väkivallattomaan yhteistyöhön jalostettu koirarotu pitäisi mustamaalata pelon vuoksi! Olen pitkään harkinnut lähteä terapiakoiratyöhön oman koirani kanssa. Bullmastiffeja käytetään siihen aika paljon niiden ainutkertaisen mahtavan luonteen vuoksi ja ne sopivat siihenkin tehtävään kuin nakutetut! Ehkäpä vielä yksi terapiabullmastiffi auttaisi vielä omalta osaltaan parantamaan ihmisten mielikuvia tästä mahtavasta rodusta, jossa on toki olemassa varoittavia esimerkkejä huonosta omistajasta/sairauden runtelemasta ruumista (mm. kiputilat) ja mielestä. ”Luonneviat” itsessään ovat kuitenkin harvinaisia.



Annettaisiinko siis meidänkin bullmastiffin kävellä kadulla rauhassa ihan ilman ”tappajakoira”-huutoja?

labradorinnoutaja tappoi suomen pystykorvan, työkaverin australian terrierin tappoi keväällä afgaanin vinttikoira.



En jaksa uskoa että naapurin emeritus lääninrovastin itsetunnossa on mitään vikaa vaikka rotikkaa taluttaakin.



Kyllä se vika on sielä narun toisessa päässä tai koiran, rodusta riippumatta, päässä.

Ei sentään liiotella. Kaikilla koirilla voi olla taipumusta hyökkäilyyn ym. Vaativia rotuja! Omistajasta kiinni! Chihuahua myös vaativa koira mutta ei siitä mainosteta kun chihu puree. Jälki vain isommilla koirilla isompi...

Oikeanlaiset koirat oikeanlaisille omistajille, kiitos!

Rotikoita ei ole edes jalostettu "tappamiseen".

Kun luin näitä tekstejä on ihan pakko pyörittää päätä. Bullmastiffi "tappajakoira" hmm naurettava väite.. tietysti saat koirasta mitä ikinä haluat, kouluttamisesta kiinni.

Epäilen kyllä vahvasti että ne jotka rotua vihaavat ei itse edes omista koiraa.

En omasta mielestäni omista huonoa itsetuntoa ja silti olen hommaamassa kyseisen rodun, ja minulla on pieni lapsi. Medialla on vain tapa kertoa huonot puolet joka asiasta mutta teilläkin saattaisi olla eri mielipide jos lukisitte tekstit mitä kaikkea hyvää nämä "tappajarodut" on saaneet aikaan....!!!

Taas bullmastiffi???? Enpä tiedä yhtään tapausta jossa bullmastiffi ois tappanu ketään.Te saatte aina nää jutut kuullostaan siltä kuin tietyt koirarodut murhais tahalteen koiria ja tietenkin tällä palstalla pyörivien vauvoja ja lapsia. Eikä unohdeta sitä miten joka vuos oravat,varikset,kyykäärmeet ja mikä pahinta hauet yrittävät samaa.

hauki olisi yrittanyt tappaa lapsen.

Joillakin on oikeus Suomessa pitää koiria, jotka tappavat toisten koiria - ja saattavat olla vaarallisia jopa ihmisille?!



Ja ihan turha yrittää sitä "kaikki koirarodut ovat kykeneväisiä tähän yhtälailla" -bullshittiä.



Nämä rodut todellakin pitäisi kieltää lailla. Kaikilta. Piste.



>=/

Rotu on todella sairas, samaa sarjaa kuin dogo argentino ja pitbullit sekä rottweilerit. Tappajakoiria joiden omistajilla on helvetin huono itsetunto.

niitten koirat on jalostettu VAIKUTTAMAAN rauhallisilta ja sellaisilta ettei ne suutu mistään jne. Niitten päässä voi kiehua vaikka mitä ilman että päällepäin näkyy ja sitten tulee se naps ja kamalaa jälkeä. Ei näitä muuten voi selittää. Ei kai kukaan pidä irti koiraa jolla on aikaisemmin ollut tollaisia elkeitä.

Mahtava vertaus.

:(

päälle ja puri korvan pahasti. Onneksi ei käynyt hullummin. Tuttu ei ollut ilmeisesti osannut kasvattaa koiraa oikein, vaikka hänellä koirista olikin aiempaa kokemusta. Aika järkkyä.



Joillain roduilla naksahtaa helpommin kuin toisilla, samoin kuin omistajilla. Kuka ääliö pitää (isoa) koiraa vapaana juoksentelemassa? Yleensä juuri ne ääliöt, kyllä....

mutta se oli hyväluontoinen ihan hamaan hautaansa asti. Ei todellakaan napsahtunut yhtään mistään ja tuli hyvin toimeen myös muiden koirien kanssa. Toisaalta oli niin vahva ja älykäs koira, että en todellakaan antaisi sitä kenelle hyvänsä kasvatettavaksi. Jos antaa tuollaisen aseen jollekin luuserille, joka ei osaa sitä kouluttaa, rangaistuksen pitäisi olla sama kuin sellaiselle aikuiselle, joka antaa pikkulapselle pyssyn. Henki on höllässä kummassakin tapauksessa.

mitään yhteyttä esim. Virosta tuotuihin pentuihin ja ns. pentutehtailijoihin. Mun tuttavapiirissä on monia ns. tappelukoiria eikä yhdelläkään ole ollut mitään ongelmia. Kaikki ovat palkitulta kasvattajaöta, palkituista vanhemmista.



Ja ei, en puolustele näitä kauheita tapahtumia mitenkään.

kita on myös jalostettu tehokkaaseen purentaan jolla tappaa helposti. Jälki on vähän eri suuruusluokassa kuin jonkun keskikokoisen tai pikkukoiran jäljiltä..

voi tappaa myös ihmisiä (ja on tappaneetkin) koska kissatki syö lintuja! Ollaan silleen niinku loogisia!