Havahduin tänäaamuna ajatukseen että ainoa(t) syyni elää

Tekisin esim kätilön työtä vaikka palkatta jonkin aikaa, niin suurta vetoa tuntenut sitä työtä kohtaan yli 10v mutta mitenkäs opiskelet kun lainaa ei ole varaa lisää ottaa, ansiosidonnainen ei riitä elämiseen puhumattakaan peruspäivärahasta jne.

Nyt on pakkorako (en muuten saa ikinä vakituista työtä)hoitaa n.½v-1v osa-alue koulutukseen, jonka 12v sitten hankin, lisää ja sekin tuntuu mahdottomalta, otan ilmeisesti palkattomia päiviä niiksi päiviksi kun koululla oltava paikalla ja muuten raadan etänä illat ja osin yöt. Siinä sitten menee sekin pieni ilo ja rentoutumisaika mitä saan iltaisin lasten mentyä nukkumaan.



ap

Olen joutunut itse sen asian kanssa vastakkain, että mies voisi menettää seksihalunsa tai -kykynsä lääkkeen sivuvaikutuksena. Sanoin hänelle, että se ei vähennä minun rakkauttani, otamme asian vastaan sellaisena kuin se on otettava. Ja olin tosissani. Rakastan häntä.



Hanki itsellesi rakastaja, jos seksinpuute on niin vaikea asia, että menentät elämänhalusi. Ihmisillä on erilaisia libidoja, se on ihan totta.

jos miehesi ei halua seksiä, niin sitten hän ei halua. Kurja juttu, mutta ei sinun sen takia tarvitse menettää omaa elämänhaluasi! Ensin puhut, että ei ole mitään syytä elää paitsi lapset, mutta nyt oletkin alkanut vain jankuttaa että seksiä pitäisi olla. Käytä käsiäsi ja mielikuvitustasi, hyvä nainen! Sillä tavalla muutkin ihmiset pärjäävät! Eipä sitä "parisuhteen liimaa" kaikilla niin kummasti ole, ja silti ihmiset eivät heittäydy tuollaiseen masikseen. Oma onnesi on omissa käsissäsi! Sinun ei tarvitse erota tai syyttää ketään muuta, mutta tee itse oma elämäsi paremmaksi. Jos olet synkkyydessä, josta et pääse ylös, mene lääkärille. Jos masennus on lievempää laatua, niin rupea tekemään jotain mistä SINÄ pidät!

Dildo löytyy jo, mutta en minä sillä mitään tee, ei se korvaa miestäni eikä anna sitä läheisyyttä eikä tunnetta minkä saa rakastella tai naidessa ja kun mies osoittaa haluavansa sinua.

Eilenillallkin itkin kun oli niin ikävä miestäni vaikka hän nukkui siinä vieressä. Silitin sen selkää varoen ettei herää ja kyyneleet kasteli tyynyn märäksi.

Aika helvetin säälittävää ja ankeaa :´(



ap

Tosin mulla vasta yksi lapsi 2v. Mullakaan ei ole vielä työtä ja epäilen jääväni työttömäksi. Etsin koko ajan jotain mistä saisin intohimoa elämään. Tuntuu vaan että elämä koko ajan lyö takaisin. Esim nyt haluaisin alkaa neulomaan kasan villasukkia, mutta käteni on niin kipeä, etten pysty. Katselen kaikkia kansalaisopistojen kursseja, mutta ne on liian kalliita ja kiinnostavat kurssit on jo täynnä...



Olen intohimoinen valokuvaaja, mutta käteni sairaus estää senkin homman tällä hetkellä...



Olen 30v ja hirveä kriisi...



Onko sulla ystäviä? Onko sulla harrastuksia, mitä haluaisit harrastaa?

ei tahdo edes lapsi riittää syyksi elää

Voisitteko ajatella parisuhdeterapiaa? Sinnehän voisi mennä aluksi yksinkin.

vai onko se siis nimenomaan se seksi, joka on ongelman ydin?

Itse kestän kyllä seksittömyyttä vaikka vuosia mutta hellyyttä pitää saada kuitenkin useita kertoja viikossa.

Jos mies on kaikin puolin kylmä, ei halaa tms. sitten en ymmärrä miksi olette yhdessä.

Seksi taas, se on sellainen asia ettei siihen pysty toista pakottamaan. En ymmärrä miksi otat henkilökohtaisena loukkauksena sen että miehellä ei ole seksihaluja. Todennäköisesti haluttomuudella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, sinun puutteillasi tms.

vai onko kyse vain tottumuksesta, varsinkin pitkissä suhteissa? jos on jo alaikäisenä pentuna lyönyt hynttyyt yhteen jonkun kanssa eikä oma minäkään ole vielä ollut täysin muotoutunut..



ap*pohtii hieman asian vierestä*

mies tykkää hieroa minua, kertoo rakastavansa, pitää kainalossa yms.

Se on tärkeää tottakai, mutta siltikin koen että parisuhteessa olisi oltava myös sitä itseään eli seksiä, edes joskus ja jonkin verran.



ap

Yleensä haluttomampi osapuoli on nainen ja naiset ovat vihaisia miehille, jotka "vonkaavat" jatkuvasti ja keksustelevat siitä onko pi**ua pakko antaa, jos ei haluta. Asetelma voi olla toisinkin päin.



Joko teit sen masennustestin? Kuulostat niin vihaiselta ja pettyneeltä koko elämään kaikin puolin, että syysi ovat luultavasti syvemmällä kuin erotiikan puutteessa.

elämästä, mutta ei se nautinto ole syyni elää. Vaan juurikin lapseni kuten ap:lla. Kaikki muu on toisarvoista. Jos lapseni kuolisivat yhtäaikaa, en näkisi syytä elää niistä muista asioista nauttien. Ja en ole masentunut, en ole koskaan ollutkaan, mutta näin ajattelen. Minusta se on jo biologinen tosiasia, että vanhemmat elävät turvatakseen jälkikasvunsa hyvinvoinnin, ja muulla ei ole niin väliä. Näinhän se menee eläinmaailmassakin.

.. ainoa pointti jonka kirjoituksesta poimit.. ?

Kirjoittajan kysymys ja aihe oli hieman laajempi..



Niin, eihän seksi tosiaan ole kaikki, mutta niin moni pienen lapsen äiti sen unohtaa, kun päässä ei pyöri muuta kuin lapsi. Pahimmassa tapauksessa lapset otetaan perhepetiin ja sitten ihmetellään kun mies käy vieraissa. Naiset usein muuttuvat naisesta ja vaimosta pelkästään äideiksi kun saavat lapsia. Itsestä ei pidetä huolta, kiinnostus mieheen on nolla ja ajatusmaailmaan ei mahdu muuta kuin lapset. Säälittävää!Ja siinä tapauksessa ymmärrän täysin miehiä, jotka lähtevät hakemaan huomiota itselleen muualta.



Nim. 2 lapsen äiti, mutta myös mieheni vaimo ja rakastaja ; )

.. ainoa pointti jonka kirjoituksesta poimit.. ?

Kirjoittajan kysymys ja aihe oli hieman laajempi..

Niin, eihän seksi tosiaan ole kaikki, mutta niin moni pienen lapsen äiti sen unohtaa, kun päässä ei pyöri muuta kuin lapsi. Pahimmassa tapauksessa lapset otetaan perhepetiin ja sitten ihmetellään kun mies käy vieraissa. Naiset usein muuttuvat naisesta ja vaimosta pelkästään äideiksi kun saavat lapsia. Itsestä ei pidetä huolta, kiinnostus mieheen on nolla ja ajatusmaailmaan ei mahdu muuta kuin lapset. Säälittävää!Ja siinä tapauksessa ymmärrän täysin miehiä, jotka lähtevät hakemaan huomiota itselleen muualta.

Nim. 2 lapsen äiti, mutta myös mieheni vaimo ja rakastaja ; )

ovat 1-ja 3-luokkalaiset lapseni.

Ja kaikkein tärkeimmät, ihanimmat ja parhaat syyt ovatkin, mutta kai sitä yleensä ihmisillä, "jopa" äideillä, on muitakin syitä miksi haluavat elää, vai??

Mulla ei ole 34v kypsästä iästä huolimatta ollut vielä onnea saada vakituista, ei edes mieleistä typaikkaa alaltani.

En myöskään harrasta mitään niin intohimoisesti jotta se antaisi syyn elää.

Suuri ongelma on myös parisuhteeni, tai siis sen puute vaikka avioliitossa pian 10v ja tässä parisuhteessa 18v olen ollutkin.

Mieheni nimittäin ei pahemmin halua seksiä, viimeksi sitä oli kesäkuussa ja nyt eletään kohta syyskuun puoliväliä.

Arki, perhe-elämä, stressi ym ne selitykset ja toki niitä ymmärränkin, mutta että ettei halua oikeastaan koskaan, se sattuu liikaa.

Hormonojutut on katsottu ja normaalit olivat vaikkakin hieman alakantissa ja testosteronipiikkejä ottanut yli 1v ajan, ei muutosta.

Mitäpä minulle sitten jää, muuta kuin nuo rakkaimpani eli lapseni, ei oikeastaan mitään.

Oli pakko purkautua, pahoittelut siitäkin.

Minä olen antanut miehelleni kaikkeni kohta kaksikymmentä vuotta. Tämä on hänen itse sanomaansa eikä minun keksimääni. Olen tukenut,rohkaissut ,kannustanut. Nyt hän haluaa erota, kun ei minun seurassani löydä omia mielipiteitään!

Minullakin on lapset. Mutta jotenkin tämä suru,kiukku ja viha pitäisi saada purettua. Sitten vasta voin olla täysipäinen äiti lapsilleni.

.. ainoa pointti jonka kirjoituksesta poimit.. ? Kirjoittajan kysymys ja aihe oli hieman laajempi.. Niin, eihän seksi tosiaan ole kaikki, mutta niin moni pienen lapsen äiti sen unohtaa, kun päässä ei pyöri muuta kuin lapsi. Pahimmassa tapauksessa lapset otetaan perhepetiin ja sitten ihmetellään kun mies käy vieraissa. Naiset usein muuttuvat naisesta ja vaimosta pelkästään äideiksi kun saavat lapsia. Itsestä ei pidetä huolta, kiinnostus mieheen on nolla ja ajatusmaailmaan ei mahdu muuta kuin lapset. Säälittävää!Ja siinä tapauksessa ymmärrän täysin miehiä, jotka lähtevät hakemaan huomiota itselleen muualta. Nim. 2 lapsen äiti, mutta myös mieheni vaimo ja rakastaja ; )

pelkästään.

kyllä pitää olla muitakin ilonaiheita kuin seksi. mun mielestäni.

Olen samnaikäinen ja lapsetkin ihan saman ikäisiä.



Meillä ei varsinaista seksiä(yhdyntää) ole ollut kohta vuoteen. Miehen seisokki ongelmien vuoksi. Tämä kyllä haluaa yrittää useasti ja pitkiä aikoja kerrallaan. Minä vaan alan väsyä tuohon yrittämiseen. Mieheni ei edes ole käynyt lääkärissä, koska ei sinne kehtaa mennä.



Tosin minusta parisuhde on muutakin, kuin pelkkää seksiä. Me tehdään koko perheen kanssa ja kahdestaan paljon asioita joista pidetään.



Kai teillä muuta läheisyyttä on? Voihan sitä olla lähekkäin, vaikka ei seksiä harrastaisikaan. Meillä myös pussaillaan paljon.



Minua harmittaa lähinnä miehen puolesta ja tunnen kyllä itsenikin ei haluttavaksi. Mies sitä seksiä kovasti haluaisi.

olen vaan lillunut päivästä toiseen. Sit kun sain lapsia, olikin kaks vallan mainiota syytä elää, hetkittäin jopa oikein innostua. Muita syitä ei ole toki edelleenkään, mutta toisaalta ilman elämää ei (kai) olis yhtään mitään, joten olen sitten ajatellut, että koska hetki täällä vain ollaan, voi senkin ajan käyttää jotenkin "hyödyksi". Vaikken varsinaisesti ole mistään kiinnostunut, en edes seksistä, ja töissä käyn vain siksi, että lapset sais joskus jotain kivaa, lueskelen ja liikun luonnossa eli ns. annan hermojen levätä ilman, että kummemmin ottaisin paineita mistään. Välillä pohdin kyllä uteliaana, miten muut ihmiset kokevat "elämänsä".

Jos minulla ei olisi kolme lasta, tappaisin itseni. En todellakaan halua elää mutta kun on lapset, pakkohan se on. Ei voi traumoja aiheuttaa ja lasten elämää pilata sillä.



Ei ole enää miestä kun eka haukkui ja toinen hakkasi, itse lähdin molemmista suhteista. Ei ole töitä sillä olen akateeminen ylikoulutettu jolle ei ole työpaikkoja tarjolla ollut vuosiin.



Lisäksi opiskelin toisella paikkakunnalla kuin missä asun nyt, ystävät jäivät sinne.



Eli olen köyhä, masentunut, ystävätön ja luultavasti loputtomiin työtön. Mitäs elämistä siinä on? Rakkauttakaan ei ole, ei seksiäkään (ei huvita irtoseksi).