Miksi lapset ovat nykyään niin KURITTOMIA koulussa (ja eskarissa)?

lapset.

Eli ne, jotka on viety ja pieninä isoihin ryhmiin ja ei ole vanhempien kasvattamia. Vanhemmat eivät tunne omia lapsiaan ja kun vähän viettävät aikaa heidän kanssaan, heille ei pidetä kuria vaan annetaan sitä laatuaikaa.

Eli se lause, että lapselle on parempi olla vähemmän, mutta levänneen äidin kanssa. Vanhemmilla ei ole tuntumaa lapseensa, koska eivät ole itse kasvattaneet sitä.

Siksi nykyään on niin paljon levottomia ja häirikkölapsia.

Eli ne kotona 6v:ksi asti hoidetut "hellan teltut" ovat saapuneet kollektiiviseen hoitoon, jossa onkin sitten vaikea toimia ryhmässä ja hirveää menoa pidetään kuten kotonakin?

Ennen äitiysloma oli vielä minunkin äidillä lyhyempi kuin tänä päivänä ja kotiäitejä oli vähän. Ihmiset siitäkin huolimatta käyttäytyivät paremmin kuin nykypäivän mamman pallerot, joita ymmärretään vähän liiankin kanssa.

Kun minä olin pieni ja aloitin koulun vuonna 87, niin luokallamme oli yksi ainoa tyttö joka oli ollut kotihoidettu kouluikään asti, muut olivat olleet tarhassa. Tyttö itkeskeli jatkuvasti eikä ryhmässä oleminen onnistunut ollenkaan.

tästäkin täytyy tehdä kotihoito vs päivähoito keskustelu? Jokainen normaalijärjellä varustettu tajuaa varmasti, että joka jengistä löytyy niitä mätiä omenia, ja joka jengissä suurin osa on ihan fiksujen vanhempien fiksuja lapsia.

T: itse kotihoidettu, kotihoidetun esikoisen äiti, eikä meillä kummallakaan ole koskaan ollut ongelmia ryhmissä tai sosiaalisissa suhteissa, päin vastoin.

saadussa mallissa, kuunnelkaa ja kattokaa nyt 30-40 vuotiaitakin aikuisihmisiä, monet on jämähtäneet henkisesti ja toiminnallisesti teiniaikaan, raha ja materia on tärkeintä, kiroillaan ja ollaan töykeitä ja itsekkäitä. Näitä pikkupoikia ja tyttöjä näkee ihan työpaikoillakin. Ei kaikki halua aikuistua ja kehittyä ja silti ne tekee lapsia jotka imee sen itsekeskeisyyden mallin kotoa. Myönnän jopa itekin että aikuistuminen on vaikeaa, olen tosi malttamaton ja en halua odottaa ikinä :-) Ainakin tiedostan puutteeni.. Tiedostatko sinä?

lapset.

Eli ne, jotka on viety ja pieninä isoihin ryhmiin ja ei ole vanhempien kasvattamia. Vanhemmat eivät tunne omia lapsiaan ja kun vähän viettävät aikaa heidän kanssaan, heille ei pidetä kuria vaan annetaan sitä laatuaikaa.

Eli se lause, että lapselle on parempi olla vähemmän, mutta levänneen äidin kanssa. Vanhemmilla ei ole tuntumaa lapseensa, koska eivät ole itse kasvattaneet sitä.

Siksi nykyään on niin paljon levottomia ja häirikkölapsia.

Eli ne kotona 6v:ksi asti hoidetut "hellan teltut" ovat saapuneet kollektiiviseen hoitoon, jossa onkin sitten vaikea toimia ryhmässä ja hirveää menoa pidetään kuten kotonakin?

Ennen äitiysloma oli vielä minunkin äidillä lyhyempi kuin tänä päivänä ja kotiäitejä oli vähän. Ihmiset siitäkin huolimatta käyttäytyivät paremmin kuin nykypäivän mamman pallerot, joita ymmärretään vähän liiankin kanssa.

Kun minä olin pieni ja aloitin koulun vuonna 87, niin luokallamme oli yksi ainoa tyttö joka oli ollut kotihoidettu kouluikään asti, muut olivat olleet tarhassa. Tyttö itkeskeli jatkuvasti eikä ryhmässä oleminen onnistunut ollenkaan.

tästäkin täytyy tehdä kotihoito vs päivähoito keskustelu? Jokainen normaalijärjellä varustettu tajuaa varmasti, että joka jengistä löytyy niitä mätiä omenia, ja joka jengissä suurin osa on ihan fiksujen vanhempien fiksuja lapsia.

T: itse kotihoidettu, kotihoidetun esikoisen äiti, eikä meillä kummallakaan ole koskaan ollut ongelmia ryhmissä tai sosiaalisissa suhteissa, päin vastoin.

Olin tuo joka vastasi tuohon ekaan viestiin, korjasin vain hänen lyhytnäköistä näkemystään virikehoidosta, kotihoidosta ja hoidosta noin yleensä. Nimimerkilläsi tunnut lähtevän tuolle lässyn lässyn -linjalle itsekin, ei millään pahalla.

ole tottelemattomia tai kurittomia lapsia. Tottakai joskus täytyy sanoa napakasti, mutta ei ikinä huutaa.

huutaa, koska se ei kuulu lainkaan toimintaperiaatteisiini (niin kun ei varmaan monen muunkaan open), mutta silti olen ihan samaa mieltä ketjun kanssa kurittomista lapsista.

ovat juuri niitä vanhempiensa pilalle lällyttelemiä tissiposkia. EI ole ikinä tarvinnut opetella toimimaan ryhmässä, eikä varsinkaan minkään sääntöjen mukaan. Ja pettymyksiä ei ole tarvinnut kestää ollenkaan.



Aina on ollut sitten se toinen pieni ryhmä niitä "huonojen olojen" lapsia, niitä ns. tarkkislaisia.

Mutta nyt on niiden lisäksi nämä pikku "prinssit ja prinsessat" jotka ovat jo puistoissa saaneet viedä lelut käsistä ja joita on kotona hyysätty kaikin mahdollisin keinoin. Eivät raukat ole tottuneet edes normaaleihin kotirutiineihin.



Hyvä esimerkki oli toisessa ketjussa kun äiti kirjoitti ettei voi imuroida kun ei "halua huudattaa turhaan imurin ääntä pelkäävää lasta"

siis huokaus. siinä kiteytyy nykypäivän vanhemmuus.

En todellakaan kannata mitään vanhan ajan pieksämiskasvatusta, meillä ei esim käytetä ruummillista kuritusta ollenkaan. mutta kyllä meillä kuitenkin lapsilla on normaalit rajat ja säännöt, kaikista asioista ei voi eikä tarvitsekaan tkätä, mutta se on elämää ja lapsenkin pitää oppia se kestämään.

ja kyllä niiden kotihoidettujenkin lapsien olisi hyvä päästä 3 vuotiaasta alkaen johonkin kerhoon tms opettelemaan sitä ryhmässä oloa ja muiden huomioimista.

rakkaus ja rajat

Vierailija kirjoitti:

ja soitti kerran eräälle isälle, että poikasi ei ole käynyt ruotsintunneilla koko syksynä.

Isä vastasi: "Joo mä sanoin, että ei tarvii tulla kun se opettaja on ihan idiootti. En mäkään siitä tykännyt kun se opetti mua."

Mieheni kysyi: "Miten ajattelitte sitten hoitaa tämän oppivelvollisuuden."

Isä vastasi: "Niin, en mä tiedä. Ei sitä ruotsia kuitenkaan edes tarvii missään."

Tämä kuvastaa hyvin erittäin monien vanhempien asennetta koulua kohtaan. Aikalailla tyhjäksi tekee yhteiskunnan ponnistelut lasten eteen.

koulunkäynti on erittäin tärkeää, itse kannustin jne