Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset ovat nykyään niin KURITTOMIA koulussa (ja eskarissa)?
06.09.2010 |
Omat, tavallisina pitämäni lapset alkavat tuntua enkeleiltä, kun kuuntelee koulun ja eskarin opettajien puheita ryhmien yleisestä ilmapiiristä.
Näyttää olevan suorastaan normi, että tunnilla häiritään ja metelöidään, opettajaa ei totella, kavereita kiusataan jne. Mutta mitä olen opettajilta kysellyt, omat lapseni eivät ole kuulemma näin käyttäytyneet. Viime vuonna eskariope jopa sanoi, että teidän "Maija" tottelee aikuista, ja se on nykyään _harvinaista_. Olin että aijaa, minä kun luulin, että suurin osa lapsista tottelee.
3.-luokkalaisen opettaja taas on avautunut jo useammassa vanhempainillassa siitä, miten rauhaton luokka on jo millaisia keinoja hän on ottanut käyttöön työrauhan ylläpitämiseksi. Ja kun olen kysynyt kahden kesken, onko minun lapseni tarvinnut kurinpalautusta, niin kuulemma ei. Myöskään kummankaan lapsen reissuvihkoon ei ole koskaan tullut minkäänlaista huomautusta, eli kai he aika nätisti osaavat olla.
Koska joku keksii nyt kuitenkin syyttää minua omien lasteni kehumisesta, niin sanottakoon ettei se ole tämän aloitukseni pointti. Ihmettelen vain ihan oikeasti, mikä nykyajassa oikein mättää. Mielestäni minulla on ihan tavalliset lapset, jotka käyttäytyvät välillä hyvin ja välillä huonommin. Mutta opettajien puheiden mukaan he ovatkin keskimääräistä kiltimpiä.
Kommentit (48)
erään tuttavaperheen lasten kehitystä niin se on yksinkertaisesti kurin puute.
Näillä kaikki lapset pompottaa lähipiirin aikuisia aivan mielensä mukaan ja yleensä toinen vanhemmista yrittää kieltää, muttakun lapsi alkaa huutamaan/itkemään/HAUKKUMAAN vanhempaansa he luovuttavat heti. Ja loput sukulaisista ei saa kieltää näitä lapsia kun lapsille ei saa tulla paha mieli..
Koulussa vanhin ei kuuntele opettajaa tai noudata mitään ohjeita. Täysi riiviö.
Joo ei voi syyttää yksinomaan kotia tai koulua, mutta mistä ne lapset ne vaikutteita kaikkein eniten imevät? Vanhemmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erään tuttavaperheen lasten kehitystä niin se on yksinkertaisesti kurin puute.
Näillä kaikki lapset pompottaa lähipiirin aikuisia aivan mielensä mukaan ja yleensä toinen vanhemmista yrittää kieltää, muttakun lapsi alkaa huutamaan/itkemään/HAUKKUMAAN vanhempaansa he luovuttavat heti. Ja loput sukulaisista ei saa kieltää näitä lapsia kun lapsille ei saa tulla paha mieli..
Koulussa vanhin ei kuuntele opettajaa tai noudata mitään ohjeita. Täysi riiviö.Joo ei voi syyttää yksinomaan kotia tai koulua, mutta mistä ne lapset ne vaikutteita kaikkein eniten imevät? Vanhemmiltaan.
Eivät vielä ole edes esikouluikäisiä.
ovat lähekkäin, lapsen huoneessa palaa yövalo. Kuinka moni meistä muistaa pelkäneensä nukkumaanmenoa niin että traumat on jääneet? En minä ainakaan. Ihanaa oli sukletaa vällyjen väliin illalla.
Kuten sanoin, perhepeti oli vain ääriesimerkki siitä, etteivät vanhemmat jaksta/osaa/halua kasvattaa enää lapsiaan ja vaatia heiltä mitään ja vieläpä varmistaa että vaadittu asia tapahtuu. Lukekaapa vaikka joitain kirjoituksia tuosta toisesta ketjusta, jossa äiti ei pysty enää edes siivoamaan kun lapsi on kotona. Ylihyysäämiseksi on mennyt vanhemmuus toisilla.
kunpa kaikki vanhemmat lukisivat tämän! On NIIIN totta... T. ope
Saamattomille ja selkärangattomille vanhemmille luettavaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei vaikuta olla hyväkäytöksinen, koska kaikella käytöksellä kuitenkin saa jotain kivaa blingblingiä.
...opettajat huokailivat, että jospa kaikki olisivat tuollaisia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ainakaan ihan saman sukupolven kasvattamia kuin nykypäivän pienet koululaiset.
aivan päätöntä koheltamista, hirveä meteli...
Pätevin hoitaja oli käytävässä maanittelemassa yhtä isompaa (tokaluokkalaista?) poikaa sinne luokkahuoneeseen, niin kuin näyttää olevan joka päivä. Nuoret tytöt siellä yrittivät sitten pitää kurissa niitä muita.
Lapsikin sanoi, että kaikki huutaa...
Ei vaan mun koulaikoina olisi tullut kuuloonkaan moinen hulabaloo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka eivät osaa eivätkä halua vaatia lapsiltaan mitään. Eivät edes jaksa heitä hyvin kasvattaa ja katsoa tosiaan tappiin asti että lapsi todellakin tekee jonkin "epämieluisan" asian, joka kuuluu ihmisen arkeen vaikkakin on tylsää.
ja ajattelen samalla tavalla asiasta. Tästä lähin kun joku keksii tekosyitä saamattomuudelleen eli selittelee miksi isot lapset jakavat edelleenkin vanhempien sängyn, niin taidan ladella täyslaidallisen tekstiä tästä ketjusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivän 18v ei ole ihan samaa sukupolvea tai ainakaan ihan saman sukupolven kasvattamia kuin nykypäivän pienet koululaiset.
Kyllä mä olen itse kasvattanut mun kaikki lapset, ikähaitari 8 - 22 vuotta. Ja yhtä hyvin käyttäytyviä ovat kaikki.
olen pikkulapsen äiti ja alle 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset.
Eli ne, jotka on viety ja pieninä isoihin ryhmiin ja ei ole vanhempien kasvattamia. Vanhemmat eivät tunne omia lapsiaan ja kun vähän viettävät aikaa heidän kanssaan, heille ei pidetä kuria vaan annetaan sitä laatuaikaa.
Eli se lause, että lapselle on parempi olla vähemmän, mutta levänneen äidin kanssa. Vanhemmilla ei ole tuntumaa lapseensa, koska eivät ole itse kasvattaneet sitä.
Siksi nykyään on niin paljon levottomia ja häirikkölapsia.
ap:lla pointti on.
Itse olen opettanut sekä alakoululaisia että eskarilaisia. Tykkäsin kovasti siitä työstä, mutta henkilökohtaisesti sitä ei kannattanut ottaa, että muutama sekopää testasi rajojaan, uhmasi ja söi käyttäytymisellään yhteistä opetusaikaa jatkuvasti. Pärjäsin heidän kanssaan kyllä, mutta tiedän opettajia, joilla keinot loppuu äkkiä. :-(
lapset.
Eli ne, jotka on viety ja pieninä isoihin ryhmiin ja ei ole vanhempien kasvattamia. Vanhemmat eivät tunne omia lapsiaan ja kun vähän viettävät aikaa heidän kanssaan, heille ei pidetä kuria vaan annetaan sitä laatuaikaa.Eli se lause, että lapselle on parempi olla vähemmän, mutta levänneen äidin kanssa. Vanhemmilla ei ole tuntumaa lapseensa, koska eivät ole itse kasvattaneet sitä.
Siksi nykyään on niin paljon levottomia ja häirikkölapsia.
Eli ne kotona 6v:ksi asti hoidetut "hellan teltut" ovat saapuneet kollektiiviseen hoitoon, jossa onkin sitten vaikea toimia ryhmässä ja hirveää menoa pidetään kuten kotonakin?
Ennen äitiysloma oli vielä minunkin äidillä lyhyempi kuin tänä päivänä ja kotiäitejä oli vähän. Ihmiset siitäkin huolimatta käyttäytyivät paremmin kuin nykypäivän mamman pallerot, joita ymmärretään vähän liiankin kanssa.
Kun minä olin pieni ja aloitin koulun vuonna 87, niin luokallamme oli yksi ainoa tyttö joka oli ollut kotihoidettu kouluikään asti, muut olivat olleet tarhassa. Tyttö itkeskeli jatkuvasti eikä ryhmässä oleminen onnistunut ollenkaan.
ja soitti kerran eräälle isälle, että poikasi ei ole käynyt ruotsintunneilla koko syksynä.
Isä vastasi: "Joo mä sanoin, että ei tarvii tulla kun se opettaja on ihan idiootti. En mäkään siitä tykännyt kun se opetti mua."
Mieheni kysyi: "Miten ajattelitte sitten hoitaa tämän oppivelvollisuuden."
Isä vastasi: "Niin, en mä tiedä. Ei sitä ruotsia kuitenkaan edes tarvii missään."
Tämä kuvastaa hyvin erittäin monien vanhempien asennetta koulua kohtaan. Aikalailla tyhjäksi tekee yhteiskunnan ponnistelut lasten eteen.
Vanhempainvapaa ja hoitovapaa ovat vasta 1990-luvulta alkaen olleet niin pitkät, että suurille joukoille on ollut mahdollista hoitaa lapsensa kotona. Tätä ennen kaikki olivat hoidossa todella paljon nuoremmasta, esim. 1970-luvulla äitiysloma oli 3 kuukautta!! Ja silloin naisten työssäkäynti oli kuitenkin jo tosi yleistä.
Eli kyllä kouluissa on nyt ne hoitovapailla hyysätyt, pikkukakkosen ja pillimehun voimalla laatuhoidetut kotilapset...
ovat lähekkäin, lapsen huoneessa palaa yövalo. Kuinka moni meistä muistaa pelkäneensä nukkumaanmenoa niin että traumat on jääneet? En minä ainakaan. Ihanaa oli sukletaa vällyjen väliin illalla.
Muistan oikein hyvin, kuinka iso osa lapsuudesta meni yöllä pimeässä peiton alla pelätessä ja sekunteja laskiessa. Mä katsoin lapsena kaverini kanssa salaa kauhuleffaa, ja traumatisoiduin siitä syvästi. Pelkään vieläkin pimeää ihan tosissaan.
Enkä aivan varmasti ole ainoa.
Meillä on lasten nukkuminen alkanut aina perhepedistä, ja 1-3-vuotiaina ovat siirtyneet omaan sänkyynsä nukkumaan. N. 2-3vuotiaina ovat alkaneet nukahtaa itse, siihen asti ovat tarvinneet aikuista lähelle.
Ja edelleen meillä saa AINA tulla yöllä viereen nukkumaan, aina. Mä en halua, että mun lapseni pelkäävät yöllä pimeässä, kuten itse pelkäsin lapsena.
jossa joku kasvatusalan setä puolusti vieressä nukuttamista tai ainakin samassa huoneessa vanhempien kanssa.
Ihmetteli, että aikuiset nukkuvat keskenään, lähekkäin ja sitten se pieni lapsi jopa vauva vieroitetaan yksin omaan huoneeseen. Miksi aikuisilla on oikeus toisen ihmisen läheisyyteen yön pimeydessä? Lapset luonnostaan pelkäävät pimeää ja kokevat hylkäämisen tunnetta.
Mun mielestä oli tosi hyvä ohjelma. ja jäin itsekin miettimään tätä asiaa.