Sinä joka olet lääkäri tai puoliso on lääkäri!

erikoislääkärissä käydään, pikkujutut hoituu kotona

kakkosen höpinöistä en ymmärtänyt yhtään mitään.

lääkärissä, koska saatetaan tarvita labrakokeita tai sellaisia tutkimusvälineitä, joita mulla ei ole kotona. Asiantuntemusta on myös jollakin lastenlääkärillä enemmän kuin minulla, joka en työkseni hoida lapsia ollenkaan. Pikkujutut, kuten silmätulehdukset jne, hoidan itse. Miehelleni saatan jotain lääkkeitä kirjoittaa, mutta vähänkin hankalammissa tapauksissa käsken kyllä mennä työterveyslääkäriin. Heillä on niin hyvin järjestetty työterveyshuolto, ettei sinne ole mitään ongelmaa päästä. Omia sairauksia tulee kyllä diagnosoitua ja säädeltyä vähän sinne päin, oikeastaan pitäisi niistäkin enemmän käydä vastaanotolla. Saatan astmalääkkeitä kirjoitella itselleni mutta usein unohdan puhallella PEF-mittauksia jne.

pikkujutut hoituu omalla reseptinkirjoituksella, mutta isommissa asioissa vien lapseni ihan oikeaan lääkäriin. Miehelle saatan uusia reseptin, mutta pääasiassa hän käyttää työterveyshuoltoaan, joka on hyvin organisoitu. Omat jutut tulee hoideltua itse, jos jollain kuurilla selviää, mutta jos tarvitsen muun erikoisalan asiantuntemusta tai vaiva edellyttää jotain testejä/labroja, niin marssin kiltisti minäkin lääkäriin.

vievänsä lapset oikealle lääkärille että tulee oikea diagnoosi ja lääkkeet.

7

Toki varmaan selvästi harvemmin kuin muut perheet.



Pikkujutut hoituvat kotona, mutta ei meillä mitään täydellisesti varustettua sairaalaa ole. Ei minulla ole kotona edes esim. korvalamppua, mutta enpä ole sitä koskaan kaivannutkaan, ei ole yhdelläkään neljästä lapsesta koskaan ollut korvatulehdusta - tai mistä minä tiedän kun ei ole sitä lamppua ;-) Ylipäänsä tämä on vähän tällainen "suutarin lapsella ei ole kenkiä" -efekti. Kaikkea vain katsellaan josko menisi ohi ja paranisi itsestään. Ei meillä ole lapset elämänsä aikana syöneet kuin kaksi antibioottikuuriakaan - siis puolet lapsista on syönyt yhden kuurin.



Mutta joo, yhdellä lapsista on krooninen sairaus, jonka takia hän käy lastenklinikan kontrolleissa säännöllisesti. Muut lapset ovat olleet yhteensä kolme kertaa sairaalassa tutkittavana epäillyn sairauden vuoksi. Neuvolassa ja hammaslääkärissä on käyty normaalisti ohjelman mukaan. Siinäpä meidän lasten lääkärikäynnit taitavatkin olla. Itse olen tehnyt lähetteet erikoissairaanhoitoon, miksi rasittaa terveyskeskusta niillä? Emme siis ole koskaan käyneet terveyskeskuslääkärillä paitsi normaaleissa neuvola- ja koululääkäritarkastuksissa.



Meillä vanhemmilla on ollut parikin vakavaa sairautta, joiden vuoksi on leikattu ja saatu kaikennäköistä hoitoa ja ne on hoidettu ihan protokollan mukaan sairaalassa. Toki kaikkea pientä hoitoa, ompeleiden poistoa, reseptinkirjoitusta jne. teen itsekin ettei tarvitse lähteä muualle.

Mies on ollut leikkauksessa omalla työpaikallaan. Minä käyn yksityisellä gynekologilla. Lapset ovat käyneet tuubituksessa ja korvalääkärillä sairaalassa.

Itse lastenlääkärinä olen hoidellut lasteni neuvolalääkärin hommat, neuvolan terveydenhoitajan vastaanotoilla ovat toki käyneet. Korvatulehdukset ja muut pienet tulehdukset sekä infektioastma ja ummetus hoituu kotioloissa.

omalle lapselle tai puolisolle lähetteen erikoissairaanhoitoon "helpommin" kuin mitä vastaanotollanne käyville lapsille tai aikuisille?



Omalla esikoisella on astma, se oireili pitkään kokoaikaisella kuumeella, nuhalla ja yskällä, erityisesti öisin yskä oli niin paha ettei poika saanut nukuttua. TK-lääkäri oli sitä mieltä että jotkut lapset vaan sairastaa enemmän, ei siinä mitään vakavaa ole. Itse "tiesin" että on jotain astmaperäistä, mutta TK-lääkärimme oli eri mieltä. Lähes vuoden oireista kärsittyämme, pojalle alkoi tulla kunnon hengenahdistukset aina flunssissa ja saikin astmalääkityksen. Myöhemmin meille sanottiin että kyllähän se jatkuva yskä on ollut astman merkki. Miten itse lääkärinä toimisitte tuossa tilanteessa, jos omalla lapselle olisi samankaltaiset oireet? Kirjoittaisitteko lähetteen jatkotutkimuksiin?



En siis itse ole lääkäri

Ja näin on vahvistanut mulle myös muutama tuttu lääkäri.

että lääkärit saa kirjoittaa itselleen reseptejä (vai saako?)...

Ja näin on vahvistanut mulle myös muutama tuttu lääkäri.

lääkärit saavat kirjoittaa itselleen reseptejä.

alkoi vaan naurattamaan että eipähän voi lapset naruttaa että olen kipeänä enkä voi mennä kouluun. isi/äiti sanoo että no katsotaan...hmm... näkyy olevan tekaistua..kouluun siitä :)

toisaalta kätevää kun voi saada itselle/puolisolle lääkärin todistuksen että on kipeänä. lääkärit tai ainakaan tk lääkärit ei taida vaan kovin herkästi olla pois kun työt sitten "kasaantuu". näin sanoi ainankin yks tuttu lääkäri.

varmaankin kaikki tutu pyytävät diagnooseja herkästi..se voipi olla ärsyttävää?

Potilaallehan sen lähetteen kirjoittaa, jos ei itse osaa hoitaa ja usein ihan sen yhden tapaamisen perusteella.



Itsen tai oman lapsen kohdalla lukee ensin kaikki mahdolliset kirjat, kysyy kaikilta mahdollisilta tutuilta lääkäreiltä ja yrittää ensin kaikki konstit ja kirjoittaa lähetteen vasta sitten kun on täysin vakuuttunut siitä, että tarvitaan erikoissairaanhoidon tutkimuksia. Kaikki itsestäni tai omaisistani kirjoittamani lähetteet ovat erikoissairaanhoidossa johtaneet ihan isoihin tutkimuksiin / hoitoihin / leikkauksiin, eli mitään läpihuutojuttuja tai "turhia" ne eivät ole olleet.



Ja tottakai lääkäri saa kirjoittaa itselleen reseptin. Jos kirjoittaa lääkkeitä itselleen, niin reseptiin kirjoitetaan oma nimi ja lääkkeistä saadaan normaalit Kela-korvaukset. Jos kirjoitetaan työkäyttöön, niin reseptiin kirjoitetaan Pro Auctore ja silloin niistä ei saa mitään korvauksia.



Sen sijaan mitään etuuksia antavia todistuksia lääkäri ei tietenkään voi kirjoittaa itselleen eikä läheisilleen, vaan hän on niissä jäävi. Jos siis tarvitsen itse tai puolisoni tarvitsee sairaslomaa, niin se pitää hakea muualta. Sama pätee kaikkiin muihin todistuksiin.



t. 9

Potilaallehan sen lähetteen kirjoittaa, jos ei itse osaa hoitaa ja usein ihan sen yhden tapaamisen perusteella.

Itsen tai oman lapsen kohdalla lukee ensin kaikki mahdolliset kirjat, kysyy kaikilta mahdollisilta tutuilta lääkäreiltä ja yrittää ensin kaikki konstit ja kirjoittaa lähetteen vasta sitten kun on täysin vakuuttunut siitä, että tarvitaan erikoissairaanhoidon tutkimuksia. Kaikki itsestäni tai omaisistani kirjoittamani lähetteet ovat erikoissairaanhoidossa johtaneet ihan isoihin tutkimuksiin / hoitoihin / leikkauksiin, eli mitään läpihuutojuttuja tai "turhia" ne eivät ole olleet.

Ja tottakai lääkäri saa kirjoittaa itselleen reseptin. Jos kirjoittaa lääkkeitä itselleen, niin reseptiin kirjoitetaan oma nimi ja lääkkeistä saadaan normaalit Kela-korvaukset. Jos kirjoitetaan työkäyttöön, niin reseptiin kirjoitetaan Pro Auctore ja silloin niistä ei saa mitään korvauksia.

Sen sijaan mitään etuuksia antavia todistuksia lääkäri ei tietenkään voi kirjoittaa itselleen eikä läheisilleen, vaan hän on niissä jäävi. Jos siis tarvitsen itse tai puolisoni tarvitsee sairaslomaa, niin se pitää hakea muualta. Sama pätee kaikkiin muihin todistuksiin.

t. 9

Useimmitenhän nykyisin yksityislääkärit pitävät vastaanottoa lääkärikeskuksissa, joissa lääkkeet ovat lääkärikeskuksen puolesta.



Varsinkin entisaikaan, mutta joskus nykyisinkin lääkäri voi pitää yksityisvastaanottoaan myös ihan yksin ilman mitään lääkärikeskusta. Silloin hänellä voi olla siellä alasta riippuen erilaisia oman alansa lääkkeitä, puudutusaineita, hätätilanteita varten tarvittavia elvytyslääkkeitä, pistoksina annettavia lääkkeitä, ehkäisyvälineitä (kierukat), pieniä eriä potilaille mukaan annettavia lääkkeitä (kipulääkkeet, antibiootin aloitusannokset,...) jne... Aika usein lääkärissä tehdään jotain pieniä toimenpiteitä tai tutkimuksia joihin tarvitaan jotain reseptivalmistetta.



t. 9

Sellaista vaan, että tämä tuttujen tohtorointi on raskasta hommaa. Tietysti eri asia on oma perhe, jolle kehtaa kysyä kaikki kysymykset ja sanoa niinkuin asia on, mutta tutuille on eri juttu. Voi olla hankala diplomaattisesti perustella ystävälle, että miksi haluaisit määrätä hänelle kalmydiatestin vaikka hän on parisuhteessa. Toinen juttu on taas vaikka ennusteet tai paraneminen, kaverille on paljon pahempi/vaikeampi/et voi sanoa, että hänen vanhempansa tulee todennäköisesti menehtymään syöpäänsä. Ainakin minulle on käynyt niin, että tutut vetävät herneen nenään jos sanookin, että ei tuo mitään ole, odottele vaan. Tai sitten jos sanoo, että mene tutkimuksiin, niin he eivät mene. Jotenkin aina tekee vaan väärin - paitsi silloin kun määrää sen antibioottikuurin siihen saakelin viirukseen, niin sittenhän onkin hyvä lääkäri ja hyvä ystävä.

Vierailija kirjoitti:

pikkujutut hoituu omalla reseptinkirjoituksella, mutta isommissa asioissa vien lapseni ihan oikeaan lääkäriin. Miehelle saatan uusia reseptin, mutta pääasiassa hän käyttää työterveyshuoltoaan, joka on hyvin organisoitu. Omat jutut tulee hoideltua itse, jos jollain kuurilla selviää, mutta jos tarvitsen muun erikoisalan asiantuntemusta tai vaiva edellyttää jotain testejä/labroja, niin marssin kiltisti minäkin lääkäriin.

"ihan oikeaan lääkäriin"  - lääkäripuolisoni huvittaa tämä ilmaisu

Vierailija kirjoitti:

lääkärissä, koska saatetaan tarvita labrakokeita tai sellaisia tutkimusvälineitä, joita mulla ei ole kotona. Asiantuntemusta on myös jollakin lastenlääkärillä enemmän kuin minulla, joka en työkseni hoida lapsia ollenkaan. Pikkujutut, kuten silmätulehdukset jne, hoidan itse. Miehelleni saatan jotain lääkkeitä kirjoittaa, mutta vähänkin hankalammissa tapauksissa käsken kyllä mennä työterveyslääkäriin. Heillä on niin hyvin järjestetty työterveyshuolto, ettei sinne ole mitään ongelmaa päästä. Omia sairauksia tulee kyllä diagnosoitua ja säädeltyä vähän sinne päin, oikeastaan pitäisi niistäkin enemmän käydä vastaanotolla. Saatan astmalääkkeitä kirjoitella itselleni mutta usein unohdan puhallella PEF-mittauksia jne.

Tässä sen näkee, että normikansa joutuu tyytymään siihen ota burana-ja mee kotiin lepäämään paskaan (jos nyt ensin edes pääsee lääkärille) ja toiset pääsee tutkimuksiin ja saa hoitoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lääkärissä, koska saatetaan tarvita labrakokeita tai sellaisia tutkimusvälineitä, joita mulla ei ole kotona. Asiantuntemusta on myös jollakin lastenlääkärillä enemmän kuin minulla, joka en työkseni hoida lapsia ollenkaan. Pikkujutut, kuten silmätulehdukset jne, hoidan itse. Miehelleni saatan jotain lääkkeitä kirjoittaa, mutta vähänkin hankalammissa tapauksissa käsken kyllä mennä työterveyslääkäriin. Heillä on niin hyvin järjestetty työterveyshuolto, ettei sinne ole mitään ongelmaa päästä. Omia sairauksia tulee kyllä diagnosoitua ja säädeltyä vähän sinne päin, oikeastaan pitäisi niistäkin enemmän käydä vastaanotolla. Saatan astmalääkkeitä kirjoitella itselleni mutta usein unohdan puhallella PEF-mittauksia jne.

Tässä sen näkee, että normikansa joutuu tyytymään siihen ota burana-ja mee kotiin lepäämään paskaan (jos nyt ensin edes pääsee lääkärille) ja toiset pääsee tutkimuksiin ja saa hoitoa...

Ja mihinkähän vakavaan sairauteen sinä et ole sitten saanut hoitoa? Jos lääkäri tietää, että perheenjäsenellä on tarve erikoissairaanhoidolle niin sitten se on niin. Ei tavalliset flunssat tarvitse polilla käyntiä.