Onko muidenkin mielestä noloa käyttää julkista terveydenhuoltoa?

ap, jos sinä tai lapsesi sairastut syöpään, niin menet tietysti yksityiselle ja maksat itse sädehoidot, kemoterapiat ja leikkaukset? Mitähän se maksaakaan, kymmeniä tuhansia? Olishan se kamalan noloa hoidattaa julkisella..

Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että nimenomaan yksityisläkäreinä työskentelevät juuri ne joita ala kiinnostaa rahan takia, ei sen hoidettavan ihmisen takia jonka vuoksi alalle pitäisi hakeutua.

Ehkä näin on, mutta ainakin yksityislääkärit määräävät tarvittavat kokeet mukisematta ja pyrkivät hoitamaan potilaan vaivan (koska kyllä hekin siitä rahaa saavat) toisin kuin arvauskeskuksen henkilökunta. Lisäksi heille potilaan tyytyväisyys on tärkeämpi asia jo aivan bisnesmielessä kuin julkisen puolen lääkäreille, joille riittää kyllä tulijoita vaikkeivat hoitoa saisikaan. Palkkaankaan ei vihaiset potilaat vaikuta mitenkään. Tämä siis on oma kokemukseni.

Eipä tähän voi kuin kirjoittaa, että aamen perään. Yksityisellä puolella voi potilas ehdotella lääkärille mitä kokeita nyt mieleen sattuu tulemaan ja nehän otetaan, kun potilas maksaa. Pistetään vielä parit röntgenit ja ct-kuvat perään. Ja ekg ihan varmuuden vuoksi. Aivan toinen asia on sitten, että oliko näistä mikään tarpeellinen ja tuliko potilaalle ennemminkin vain turhaa säteilyrasitusta, kun kuvattiin sieltä sun täältä ja joka verinäytteen otossakin on olemassa kehittyvän infektion mahdollisuus.

Julkisella puolella pyritään hoitamaan ihmisiä lääketieteen standardien mukaan, eikä sen mukaan, mikä nyt sattuu herraa ja rouvaa milloinkin miellyttämään. Ja voipi sitä käydä monesti niinkin, että vastaanotolta poistutaan naama nyrpeänä, kun ei sitä vaivaa oikeastaan sen kummemmin ollutkaan, eikä tehty kaikkea, niin kuin potilas oli alunperin suunnitellut. Kun oikeastaanhan sen pitäisi olla lääkäri, joka ne hoidot suunnittelee. Mutta ainakin minun puolestani on vain hyvä, että herrasväki menee vaan heti aamusta yksityiselle, kun illalla aivastaa, julkisella puolella työtä kun riittää ihan tarpeeksi muutenkin.

eliitiksi kun käyn yksityisellä työterveyden puolesta. Palveluissakaan ei ole ollut eroa.

Käymme yliopistollisessa monta kertaa vuodessa. Sieltä tulee suosituksia perusterveydenhuollon puolelle, saamme apuväleistä alkaen kaiken julkiselta terveydenhuollolta.



2 monivammaista lasta

Eipä tähän voi kuin kirjoittaa, että aamen perään. Yksityisellä puolella voi potilas ehdotella lääkärille mitä kokeita nyt mieleen sattuu tulemaan ja nehän otetaan, kun potilas maksaa. Pistetään vielä parit röntgenit ja ct-kuvat perään. Ja ekg ihan varmuuden vuoksi. Aivan toinen asia on sitten, että oliko näistä mikään tarpeellinen ja tuliko potilaalle ennemminkin vain turhaa säteilyrasitusta, kun kuvattiin sieltä sun täältä ja joka verinäytteen otossakin on olemassa kehittyvän infektion mahdollisuus.

Julkisella puolella pyritään hoitamaan ihmisiä lääketieteen standardien mukaan, eikä sen mukaan, mikä nyt sattuu herraa ja rouvaa milloinkin miellyttämään. Ja voipi sitä käydä monesti niinkin, että vastaanotolta poistutaan naama nyrpeänä, kun ei sitä vaivaa oikeastaan sen kummemmin ollutkaan, eikä tehty kaikkea, niin kuin potilas oli alunperin suunnitellut. Kun oikeastaanhan sen pitäisi olla lääkäri, joka ne hoidot suunnittelee. Mutta ainakin minun puolestani on vain hyvä, että herrasväki menee vaan heti aamusta yksityiselle, kun illalla aivastaa, julkisella puolella työtä kun riittää ihan tarpeeksi muutenkin.

Tiedän nimittäin koti-Suomesta monen monta tapausta, jossa nimenomaan yksityislääkärin määräämien kokeiden ja kuvausten perusteella on tehty diagnoosit mm. syövästä, sappikivistä ja välilevyn pullistumista. Nämä ovat sellaisia vaivoja, että julkinen terveydenhuolto ei vaivaudu niitä edes testaamaan, hoidosta nyt puhumattakaan.

että julkisella puolella tehdään vain sellaisia tutkimuksia, jotka johtavat johonkin ja joilla on vaikutusta hoitoon. Niinsanotulla "Olis kiva tietää" -indikaatiolla ei julkisella tehdä tutkimuksia, vaan tutkimus tehdään ainoastaan jos sillä on vaikutusta siihen, miten potilasta hoidetaan.



Tämä tarkoittaa mm. sitä, että "turhia" magneettikuvauksia ei tehdä. Jokainen tietää, että selkäkipupotilas haluaa selän magneetin ja polvikipupotilas polven magneetin. Valtaosa tapauksista on kuitenkin sellaisia, että mitä tahansa magneettikuvista sitten löytyykin, niin se ei vaikuta siihen, miten vaivaa hoidetaan. Tottakai yksityisellä puolella nämä kuvat otetaan heti ja varsinkin jos potilas pyytää - koska potilas myös maksaa kuvat. Ihan varmaa on myös se, että ketä tahansa meistä riittävästi kuvattaessa niistä kuvista aina jotain löytyykin. On vain hoidon kannalta ihan sama, löytyykö sieltä selästä pullistuma vai ei, jos vaiva ei ole sen laatuinen, että sitä kannattaisi leikata kuitenkaan ja on ihan sama onko siellä polvessa kierukkavika vai ei jos kuluman aste on sellainen, että ainoastaan tekonivelleikkaus tulee kyseeseen.



Nämä tutkimukset maksavat hirveästi ja terveydenhuoltoon käytettävä rahamäärä Suomessa on todella pieni. Julkisen sektorin lääkärit joutuvat todella tarkasti miettimään, mihin rahaa käytetään, jotta siitä koituisi potilaille mahdollisimman suuri terveyshyöty. Jos tehdään turhia tutkimuksia, niin joku vakavampi vaiva voi jäädä kokonaan hoitamatta. Voisi olettaa jokaisen suomalaisen veronmaksajan olevan tällaisesta tyytyväinen, mutta sen sijaan valitetaan lääkäreiden osaamattomuutta, kun yksityisellä saa kaiken pyytämänsä heti.

Meillä on kyllä vakuutukset, mutta kuopuksen kans on silti asioitu usein Lastenklinikalla muutaman synnynnäisen jutun vuoksi (lähinnä kontrolleja). Ikinä en oo a) huomannut että siellä ois jotenkin "köyhempää" porukkaa b) tajunnut mitenkään nolostella siellä käymistä :)



Esikoisen kohdalla oon kyllä tyytyväinen vakuutuksesta, oli korvakierrelapsi ja mm. putkitus hoitui lopulta viikossa, kun julkisella ois ilm. joutunut jonottamaan kuukausia. Kuopuksen kohdalla vakuutus on toistaiseksi osoittautunut tarpeettomaksi, onneksi. (Mikään noista Lk-käyntien jutuista ei ole sellainen jota olisi tarvinnut varsinaisesti hoitaa, tsekkailla vain.)

että julkisella puolella tehdään vain sellaisia tutkimuksia, jotka johtavat johonkin ja joilla on vaikutusta hoitoon. Niinsanotulla "Olis kiva tietää" -indikaatiolla ei julkisella tehdä tutkimuksia, vaan tutkimus tehdään ainoastaan jos sillä on vaikutusta siihen, miten potilasta hoidetaan.

Tämä tarkoittaa mm. sitä, että "turhia" magneettikuvauksia ei tehdä. Jokainen tietää, että selkäkipupotilas haluaa selän magneetin ja polvikipupotilas polven magneetin. Valtaosa tapauksista on kuitenkin sellaisia, että mitä tahansa magneettikuvista sitten löytyykin, niin se ei vaikuta siihen, miten vaivaa hoidetaan. Tottakai yksityisellä puolella nämä kuvat otetaan heti ja varsinkin jos potilas pyytää - koska potilas myös maksaa kuvat. Ihan varmaa on myös se, että ketä tahansa meistä riittävästi kuvattaessa niistä kuvista aina jotain löytyykin. On vain hoidon kannalta ihan sama, löytyykö sieltä selästä pullistuma vai ei, jos vaiva ei ole sen laatuinen, että sitä kannattaisi leikata kuitenkaan ja on ihan sama onko siellä polvessa kierukkavika vai ei jos kuluman aste on sellainen, että ainoastaan tekonivelleikkaus tulee kyseeseen.

Nämä tutkimukset maksavat hirveästi ja terveydenhuoltoon käytettävä rahamäärä Suomessa on todella pieni. Julkisen sektorin lääkärit joutuvat todella tarkasti miettimään, mihin rahaa käytetään, jotta siitä koituisi potilaille mahdollisimman suuri terveyshyöty. Jos tehdään turhia tutkimuksia, niin joku vakavampi vaiva voi jäädä kokonaan hoitamatta. Voisi olettaa jokaisen suomalaisen veronmaksajan olevan tällaisesta tyytyväinen, mutta sen sijaan valitetaan lääkäreiden osaamattomuutta, kun yksityisellä saa kaiken pyytämänsä heti.

Kerropa tämä niille ihmisille, jotka ovat päässet selkäleikkaukseen vain yksityislääkärin määräämien kuvausten perusteella kun julkiselta puolelta tarjottiin vaan jumppaa, vaikka jalat olivat säännöllisesti halvaustilassa.

Samoin tuntemani syöpäpotilas arvostaa varmaan mielipidettäsi, vaikka häneltä ei julkisella puolella otettu edes verenkuvaa kun oireet olivat kuulemma jotain ihan muuta tautia. Onneksi yksityiselle sentään pääsee ja kun sen diagnoosin saa, julkiselta puolelta saattaa toki saada hoitoakin, tosin pitkän jonotuksen jälkeen.

julkisessa terveydenhuollossa käyntiä :o Pääasia, että asiat selviää ja saa hoitoa tarpeen tullen.

Asun maassa, jossa terveyskeskusjärjestelmää ei ole. Tarvittaessa mennään suoraan yksityislääkärin vastaanotolle ja sinne pääsee heti. Eikä maksa mitään (sairasvakuutus kattaa).



Olen todella iloinen siitä, etten tarvitse Suomen kankeaa järjestelmää mutta ymmärrän hyvin, että ihmiset sitä julkista käyttävät. Maksavathan he siitä verojakin.

nolota. Siitähän me verovaroillamme maksamme ja sitä kannattaa käyttää.

Kyllä on outoja ihmisiä.

kannattaa ap tulla sieltä kuplasta jo ulos tai hankkiutua hoitoon yksityiselle.. siis hoitaa päätäs

Ei todellakaan nolota.

Kannatan tasa-arvoa terveydenhuollossa. Kauneusleikkaukset sun muut ylellisyydet voi sitten jäädä yksityisen puolen hoidettavaksi.



Mielellään maksan veroja julkisen terveydenhuollon hyväksi. Keskituloisia/varakkaita ollaan, joten aika paljon veroja maksetaan.

Minusta on hienoa, että meillä on ilmainen (edullinen) ja suhteellisen hyvin toimiva terveydenhoitojärjestelmä ja olen ylpeä voidessani käyttää sitä!

saaneet lähetteen lastenklinikan sairaalapäivystykseen, niin tottahan toki se on ainoa paikka, mistä hoitoa edes saa. Sinne meidänkin lapsemme on yksityislääkäriltä pari kertaa lähetetty.



Terveyskeskuksen käyttö on täysin ok ja siellä käyn itsekin. Lapsen viemme yksityiselle korvalääkärille vain siksi, että hänellä on niin usein flunssia, joissa on siinä ja siinä tarvitaanko antibioottia ja korvalääkärillä on tarkemmat vehkeet sen selville saamiseksi. (En halua turhia kuureja.)

Meiltä on lähes 200km lähimpään yksityiseen asemaan, julkinen on n. 30km päässä. Että kumman valitsisit? Meillä on lapsivakuutukset, mutta tuo ajomatka käy vaan hiukan liian pitkäksi. Onhan se oma valinta joo...

jotka tulevat julkiselle sillä asenteella, että "eihän täällä mitään tiedetä eikä osata" ja "saisinko tekstit mukaan, käyn vielä tarkistamassa ohjeet yksityislääkärillä".



Työskentelen itse sekä julkisella, että yksityisellä puolella. Suurin osa potilaista onneksi ymmärtää, että samanlaisia ne lääkärit ovat molemmilla puolilla, mutta kyllä vähän huvittavat ja ärsyttävätkin joskus ne potilaat, jotka kuvittelevat, että yksityispuoli automaattisesti tarkoittaa parempaa hoitoa.



Fakta on se, että kaikki oikeasti vakavat ja hankalat sairaudet hoidetaan yleensä julkisella puolella kuitenkin, koska kellään ei ole varaa niitä yksityisellä hoidattaa ja useimmissa suomalaisissa yksityislääkärikeskuksissa ei ole siihen edes mahdollisuutta.



Yksityispuolella "kuoritaan kerma päältä", hoidetaan kaikki yksinkertainen, helppo ja näppärä, josta saa mukavasti rahat. Kun homma menee liian vaikeaksi tai hankalaksi, niin potilas siirtyy julkiselle puolelle ja valittaa, kun sairaus ei siellä hoidukaan yhtä näppärästi kuin pikkujutut yksityisellä.



Yksityssektori on asiakaspalvelua. Siellä asiakkaalle myydään, mitä asiakas haluaa ja hän maksaa siitä. Mitä tahansa voidaan myydä, koska asiakas maksaa kaikesta. Jos asiakas haluaa turhia ja tarpeettomia tutkimuksia, jopa leikkauksia, niin niitä voidaan tehdä. Aikaa varataan niin paljon, että asiakas on tyytyväinen, tiloista tehdään sellaisia että asiakas tulee toisenkin kerran jne...



Julkisella puolella tavoite on tuottaa mahdollisimman paljon terveyshuötyä mahdollisimman tehokkaasti. Kaikki ylimääräinen hömppä karsitaan, hommat tehdään tehokkaasti, jopa kiireellä. Potilaalle tämä näyttäytyy vaihtuvina ja kiireisinä lääkäreinä, mutta todellisuudessa takana on vahva asiantuntemus. Vaikka potilas tapaa vastaanottohuoneessa ehkä vain kokemattoman sairaalalääkärin, niin hänen asiaansa on saatettu käsitellä kokouksessa 10 erikoislääkärin voimin ja sairaalalääkäri on vain kertomassa lopputuloksen. Kukaan ei ehdi höpistä turhanpäiväisiä potilaan kanssa, mutta oikeasti tärkeät asiat tehdään kunnolla. Verhot eivät ehkä ole sävy sävyyn lattian kanssa. Ei se todellinen hoidon laatu julkisella ainakaan huonompaa ole kuin yksityisellä - keskimäärin, poikkeuksia toki löytyy.



Yksityislääkäriltä saa enemmän aikaa, paremman selostuksen tilanteesta ja voi halutessaan mennä joka kerta samalle lääkärille ja valita lääkärin itse. Tässä on myös vaaransa, koska aika harva potilas osaa valita sen todellisen asiantuntijan. Yksityissektorilla pärjäävät parhaiten yleensä ne karismaattiset lääkärit, jotka saavat vakuutettua potilaat mistä vain, vaikkeivät oikeasti osaisi mitään. Parhaimmillaan yksityispuolella voi hakeutua maan parhaalle asiantuntijalle, huonoimmillaan pääsee puoskarille, jota ei koskaan huolittu mihinkään julkisen sektorin työpaikkaan.

Itsekin painiskelen samojen (hirveiden) ajatusten kanssa.Olen vienyt lapsemme aina yksityiselle ihan jo siitäkin syystä että täällä Vantalla tuntuu tk-lääkäreiden ammattitaito olevan useinkin kyseenalainen :/.Jo pelkästään kieliongelmat tekevät asioinnin tk:ssa hankalaksi...oikeasti tk:ssa on valtava määrä muita kuin suomalaisia lääkäreitä.Tunnen monia jotka ovat menneet vtk:sta hakemaan apua,mutta joutuneet sitten menemään yksityiselle kun hoito ei ole ollut oikeanlaista..surullista mutta totta,ykistyisellä on ammatitaitoisempaa väkeä kui julkisella puolella..ainakin täällä.