Miehelle "nalkuttamisesta" mielipiteitä (pitkä teksti..)

jotenkin hommat kesken eli maito ym. pöydälle. Onneksi lapsi osaa jo huomautella asiasta eli 3,5v. sanoo, iskää unohitko jotain?



Onneksi tuo typsy hieman jo hiffaa asioita, aattelen vaan kun lähden töihin ni mikä mahtaa olla kaaosterio kotia tullessa!

Ymmärrän myös että jatkuva nalkuttaminen ja korjaaminen ei myöskään kauheasti nappaa eikä tuo ratkaisua.



Eikö miestäsi sitten nämä mokien seuraukset häiritse?? Eikö hän joudu sitten koskaan huomaamaan jos olisi tehnyt asian alunperin toisin, niin ei tarttis nyt miettiä miten toimia?



Meillä asiat on yksinkertaisesti jaettu niin että on "mun työt" (= ne jotka minä osaan parhaiten) ja on "miehen työt" (= ne mitkä hän osaa parhaiten). Mies unohtelee, siirtelee ja ei tee omia töitä :-(

Minä pistän tässä kohtaa vaan kädet ristiin ja huomauttelen aika ajoin. Mutta en tee. Periaatteesta.

Noh, viimeksi kun sitten oltiin menty siihen pisteeseen että mies ei ollut jaksanut huoltaa autoani, ja sitten se ei enää käynistynyt, kerroin miehelle kylmän rauhallisesti että nyt kun ei ole mulla enää autoa, hän joutuu viedä lapset päiväkotiin ja hän joutuu käydä kaupassa, sillä minulla ei ole enää toimivaa autoa. Enkä saa vietyä lapset päiväkotiin niin että ehtisin vielä töihin, ilman autoa. Enkä ilman autoa pysty kantamaan kotiin suurempia määriä ruokaa kaupasta.

Jopa tuli vauhtia miehen korjaus ja huolto puuhiin. Nyt autoni toimii taas :-)

tosin miehen puolelta ja on todella rasittavaa.



Itse olen hoitovapaalla kotona, mies tekee pitkää päivää ja matkustelee työn puolesta viikottain, eli viikolla ei useinkaan nähdä. Hoidan lapset ja kodin, paperiasiat, kaikenmaailman asiat kotona kuten yh. Energiani ei ehkä ihan täysin riitä siihen (eikä luonteenlaatunikaan), että jäisin ajan kanssa sommittelemaan niitä kahvikupin kahvoja tai muita kaappeihin vaan lähinnä kiire ajaa minua tekemään asiat tosi nopeasti, työnnän kupit kaappiin ja siinä se. Lisäksi minulla on yksi perussairaus joka verottaa voimia. Mies jaksaa viikonloppuisin huomautella ja nipottaa ihan kaikesta. Mikään ei ole tarpeeksi hyvin tehty, koti ei ole tarpeeksi siisti vaikka perjantaisin teen ison siivouksen. Lapset kerkeävät mukavasti levitellä leluja juuri ennen kuin mies tulee kotiin jne. Todella, todella rasittavaa kuulla sitä ainaista nipotusta. Tuntuu että suhde kuolee tämän johdosta, joka ainoa sananen on aina piikki.

No ei vaiskaan. esim. tuo maito jää pöydälle. Kun huomaan sen, kysäisen ukkelilta melkeinpä virnuillen että unohtuiko herralla taas jotakin. En mitenkään nalkuttamalla tms. Silloin tällöin niin tein, eikä muuten ole maito jäänyt pöydälle pitkään aikaan. Tiedä sitten oliko vaikutusta :) Joihinkin kotitöihin en ole antanut edes koskea, joten ollaan vähän muutettu työlistaa. Hän täyttää astianpesukoneen, kun taas ei saa koskea pyykkeihin yms. Vaikka olenkin kieltänyt jotkut hommat, auttaa silti mukisematta. Vältyn minä nalkuttamiselta ja miehen ei sitä tarvitse kuunnella :)

Pystytkö itse kuulemaan miltä kuulostat? en voi kuvitella pahempaa kuin tämä. "Joihinkin kotitöihin en ole antanut koskea" tai "virnuillen unohtuiko herralta jotain".

Terveisiä miehellesi, toivottavasti pystyy säilyttämään mielenterveytensä ja itsetuntonsa asuessaan jo toistamiseen äitinsä kanssa.

Mieheni oli samanlainen nipo kuin sinä. Kyllästyin hänen nalkuttamiseensa, nyt on sitten yksin sen siistin tiskipöytänsä kanssa. On se ihme, kuinka tärkeää on päästä sanomaan toiselle ihmiselle ja purkamaan omaa pahaa oloaan. Sitähän se on, purkautuu ilmoille tuota kautta. Mietipä sitä.

Jotkut miehet on erilaisia kuin jotkut naiset. Jakakaa hommat eri tavalla. Niin että ne sujuu tekijältä luontaisesti. Takuulla on olemassa töitä, joihin sinä et pysty, mutta miehesi suoriutuu niistä loistavasti. Hän ei vaan viitsi niistä sinulle huomauttaa. ;o) Ei kaikkien ole pakko osata kaikkea.

yritän tehdä parhaani, mutta aina jotain on jäljiltäni väärin ja pielessä. Enää ei edes huvita tehdä mitään, kun mies nalkuttaa ja ilkeilee. Kysymys on siitä, etten vain ajattele tai tajua...ehkä sun kannattaa jotenkin ystävällissti selittää miehelles noi epäkohdat ennen kuin raivosi ylty liian suureksi.

Löytäisikö kukaan koskaan mistään mitään?

Kaikki olisi hukassa ja väärässä paikassa.

Meillä on iso perhe ja kaiken pitää olla paikallaan jotta arki sujuu.

Muuten aamulla on hirveät huudot ja tappelut kun kaikki myöhästyy.

olen miehelle sanonut samat asiat uudestaan ja uudestaan. Silti joka päivä (aivan joka päivä) tekee ja jättää tekemättä tietyt asiat.

Homma ei toimi noin ja mies itse aiheuttaa oman kurjuutensa.

Uskomatonta skeidaa, eukot! Antakaa niiden miestenne olla, hitto, minä te niitä pidätte, vähäjärkisinä.

Tuntuu ihmeelliseltä, että miten aikuisen ihmisen voi olla niiiin vaikeaa oppia joitain asioita. Miksi mies ei esim. opi, mikä vaatekaappi on kenenkin lapsen? Aina on väräät vaatteet lapsilla kaapissa ja minä saan järjestellä ne uudelleen.



Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. 3 lapsen kanssa kotitöitä riittää eikä asiaa auta se, että on mies, jota saa joskus paimentaa.

Tuntuu ihmeelliseltä, että miten aikuisen ihmisen voi olla niiiin vaikeaa oppia joitain asioita. Miksi mies ei esim. opi, mikä vaatekaappi on kenenkin lapsen? Aina on väräät vaatteet lapsilla kaapissa ja minä saan järjestellä ne uudelleen.

Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. 3 lapsen kanssa kotitöitä riittää eikä asiaa auta se, että on mies, jota saa joskus paimentaa.

laita perunat kiehumaan. Tai vie nämä pyykit koneeseen ja paina reunimmaista nappulaa vasemmalla. Raivostuttavaa kun mies on aivoton!

ongelma on varmaan pohjimmiltaan siinä, että miehet eivät välitä samoista asioista kuin naiset. Olen havainnut, että meillä mies on tosi tarkka joistakin ihan "turhista" asioista, ja itse taas pidän tärkeinä muita asioita. Esim. minusta on tärkeää, että lapset menevät hoitoon ja kouluun puhtaissa ja ehjissä vaatteissa, kun taas miehelle on ihan sama mitkä rytkyt lapset aamuisin vetävät päälle. Toisaalta minulla on ihan sama milloin nurmikko on edellisen kerran leikattu tai onko kaikki cd:t ja dvd:t oikeissa koteloissa.



Minkäs tuolle mahtaa, pakko kai meidän on sietää toisiamme, vaikka jatkuvaa nalkutustahan tämä meidänkin elämä on. Nykyään ei tosin enää oikeastaan edes nalkuteta koska kipupisteet on hyvin tiedossa. Sanotaan vaan "haist huilu" aina havaitessamme toisen mokailleen.

oma toimintakykyni on paljon parempi, jos mies ei ole paikalla vahtimassa ja nalkuttamassa. Kun olen yksin ajattelen omilla aivoillani, mutta kun mies on kotona olen varuillani, pasmat sekaisin ja teen enemmän virheitä, joista mies voi sitten taas valittaa. Älkää siis ivailko ja kytätkö virheitä...niitä tulee sillä tavoin vain enemmän. Pitäkää miestänne tasavertaisena ja luottakaa, älkää pitäkö pikkupoikina muuten he pitävät teitä äiteinä/opettajina.

Muistakaa suhteellisuudentaju, mitkä ongelmat ovat oikeasti isoja. Perhe on yhtä lailla miehen, on tehtävä kompromisseja, hänen tapansa elää ja olla ei ole sama kuin sinun.

alituiseen vie ne pyykit vääriin kaappeihin, niin miksi ihmeessä sen pitää ne viedä sinne kaappiin? Miksei tosiaan voi jakaa niin, että se hoitaa jonkun muun homman?



Miksi sen miehen pitää olla just niinkuin te haluatte, ja toimia just niin kuin te haluatte. Eikö se ole molempien perhe. Miksi pitää toimia vain teidän pään mukaan eikä sen miehen. Kun joitain ei vain tietyt asiat häiritse. Meillä kun mies tyhjentää tiskikoneen, saattaa osa tavaroista löytyä kummallisista paikoista. Mutta ei meillä tavaraa ole niin paljon, etteikö se etsimällä parissa minuutissa löytyisi, kun sitä kapinetta tarvitsee. Jos se maitopurkki jää pöydälle, onko se oikeesti niin iso juttu huomatessaan laittaa se jääkaappiin? Odottakaas kun teidän lapset on teini-ikäisiä, siinä voi olla haastetta...



Miksei mies saa olla sellainen kuin on?

miten kotona hoidetaan asiat, eikä niin, että nainen kehittelee omat kuvionsa, joihin sitten kaikkien muiden perheessä (lapsista ja miehistä koiriin ja kissoihin) pitää yrittää sopeutua parhaansa mukaan.



...ja sitten kun joku erehtyy tekemään hieman eri tavalla kuin pikku diktaattori on suunnitellut konflikti on valmis.

Mutta tätähän ei saa ääneen sanoa, ettei vaan joku pahoita mieltään. Ihan samoin kuin useimmat naiset eivät perusta moottorisahahommista. So what? Luuliko joku nainen naimisiin mennessään, että hänen miehensä todella olisi joku kodin hengetär?

Sinkkumiehetkään eivät kuole nälkään, ja näyttävät kulkevan puhtaissa vaatteissa.

miten kotona hoidetaan asiat, eikä niin, että nainen kehittelee omat kuvionsa, joihin sitten kaikkien muiden perheessä (lapsista ja miehistä koiriin ja kissoihin) pitää yrittää sopeutua parhaansa mukaan.

...ja sitten kun joku erehtyy tekemään hieman eri tavalla kuin pikku diktaattori on suunnitellut konflikti on valmis.

Mutta, ei se nyt minun mielestäni ole ihan vaan minun keksintöäni, että esimerkiksi jääkaapissa säilytettävät tavarat voisi laittaa jääkaappiin... Kyllä se ihan oikeasti käy korpeamaan, kun joutuu lasten jälkien lisäksi siivoamaan toisen aikuisen ihmisen jälkiä päivästä toiseen. Ja nyt en puhu siitä, että minä olen päättänyt, että kaukosäädintä pidetään sohvapöydällä eikä television päällä, vaan siitä, että joka ikinen aamu joudut heittämään pois miehen käyttämän aamukahvimaidon samalla kun nostat jälleen kerran sulaneen margariinin takaisin jääkaappiin, sulkemaan levällään olevat kaapin ovet, jottei lapset kaiva niiden sisältöä ulos ja niin edelleen...

Sitten mies kuitenkin odottaa, että minun tulee aina tietää, missä mikäkin (hänen) tavara(nsa) on, vaikka ei koskaan itse laita mitään paikoilleen. Ja olen kyllä aivan valmis neuvottelemaan siitä, missä minkäkin asian paikka on, mutta ei se vaan nyt lapsiperheessä kertakaikkiaan toimi niin, että joka ainoa aamu etsitään kotiavaimia, rahapussia, ulkovaatteita, kännykkää, autonavaimia, lasten tavaroita ja kaikkea mahdollista muuta...

Mutta, ei se nyt minun mielestäni ole ihan vaan minun keksintöäni, että esimerkiksi jääkaapissa säilytettävät tavarat voisi laittaa jääkaappiin... Kyllä se ihan oikeasti käy korpeamaan, kun joutuu lasten jälkien lisäksi siivoamaan toisen aikuisen ihmisen jälkiä päivästä toiseen. Ja nyt en puhu siitä, että minä olen päättänyt, että kaukosäädintä pidetään sohvapöydällä eikä television päällä, vaan siitä, että joka ikinen aamu joudut heittämään pois miehen käyttämän aamukahvimaidon samalla kun nostat jälleen kerran sulaneen margariinin takaisin jääkaappiin, sulkemaan levällään olevat kaapin ovet, jottei lapset kaiva niiden sisältöä ulos ja niin edelleen... Sitten mies kuitenkin odottaa, että minun tulee aina tietää, missä mikäkin (hänen) tavara(nsa) on, vaikka ei koskaan itse laita mitään paikoilleen. Ja olen kyllä aivan valmis neuvottelemaan siitä, missä minkäkin asian paikka on, mutta ei se vaan nyt lapsiperheessä kertakaikkiaan toimi niin, että joka ainoa aamu etsitään kotiavaimia, rahapussia, ulkovaatteita, kännykkää, autonavaimia, lasten tavaroita ja kaikkea mahdollista muuta...