PARAS JENGI/SYYSKUU

tosi tosi kurja juttu chili :( Kyllä se todella niin on että olis tärkeetä saada välillä aikuisten keskistä seuraa ja varsinki oman miehen kanssa.. Tuli tosi paha fiilis sun puolesta!! Mä en nyt oikein muuta osaa sanoo ku et koita nyt jaksella ja toivottavasti pystytte järkkään jotenki uuden reisun pian!!



ninnininnuli

se on tosiaan kiinni siitä että saatais tuo poika hoitoon ja miehelle vapaapäivää..

Liekkö johtuu masennuksesta se että kun yritän järjestää jotain aikuista seuraa ja joudun ottamaann tuon muksun mukaan niin olen heille vain taakka. Siltä se siis tuntuu, eikä asiat näin välttämättä ole.

Joku sanoo että tän toisen kolmanneksen tulis olla energistä aikaa, niin ei meillä. Se on kaikkea muuta kuten ketutusta, väsymystä ja närästystä.

Tästä ku pääsis ja olis pirteempi niin kelpaas mulle!



Chili

Inkku, me on yritetty kovasti keksiä nimeä, mut ei välähdä yhtään! Melkein ahdistaa, kun esikoisella oli nimi jo ihan alkuraskaudesta saakka. Jos joku nimi kelpais molemmille, niin sitten se on jollain vanhan luokkakaverin keskimmäisellä pojalla. Olkoonkin, että asuvat Jyväskylässä, mutta se ei sitten enää mulle käy.. Ja mun vanhemmat, sisko ja serkku ehdottelevat nimiä liiankin tiuhaan, rupeaa jo ärsyttämään. Mä tykkään vanhoista vokaalinimistä, mutta liian moni on vanhustyöntekijälle tuttu eli jos joku inha papparainen omistaa jonkun ihanan nimen, niin eihän sitä voi laittaa. Olisko ollut niin, että lyhyestä virsi kaunis ;).



Ninnininnuli, jäitkö saikulle?



Chili, mä olisin vetänyt ihan hirveet herneet nenään, jos lastenvahti peruis tulonsa joidenkin bileiden takia.. Se on nää hormonit kun voimistaa kaikkia tuntemuksia. Ja kun ei ite oo enää vuosiin ollut bileistä innostunut, niin ei taho muistaa, että joskus niissä oli kiva itekin rampata. Siltikin, tuntuis inhottavalta tommonen. Toivottavasti ette lapsen kanssa kuitenkaan tunnu toisista taakalta! Mulla on kans poika mukana ihan joka paikassa, ei juurikaan olla erossa, koska en koe tarvitsevani omaa aikaa. Musta tuntuu luonnolliselta ottaa aina poika mukaan, en sit tiiä mitä lapsettomat ystävät on siitä mieltä.. Voimia Chili ihan hirveesti! Rankkaa, jos joutuu olemaan yksin vastuussa melkeinpä kaikesta.



Meillä miehen reissutyö senkun siirtyy, nyt pitäis alkaa marraskuun alussa eli silloin olis menossa 35. viikko.. Mä oon ruvennut ihan hirveesti hermoilemaan, että mitä teen, jos ollaan pojan kanssa täällä kahdestaan ja mulla alkaa synnytys!!! Esikoisen hoito on ongelma vaikka mieskin olis kotona, kun meillä ei tosiaan oo täällä oikeen muita potentiaalisia lastenvahteja kuin anoppi ja se tekee 3-vuorotyötä. Pakko sopia mahdollisimman monen kaverin kanssa, jos joku sitten sattuis olemaan kotona. Poika ei oo ollut hoidossa kuin anopilla ja mun siskolla, mutta se nyt ei ihan äkkiä perheensä kanssa pääse tänne. Kaverit käy töissä ja opiskelevat, että pahimmillaan joudun yksin synnyttämään ja se olis ihan hirveetä.



Supistelut vaan lisääntyy ja kävely on jo ihan säälittävää. Pimppakivut on pahentuneet ja väsymys on ihan tajutonta. Mun on pakko ruveta nukkumaan pojan päikkäreidenkin aikaan, ei tuu muuten iltapäivistä mitään.



Timantti 29+1?

timantti sun viiminen kappale oli ku suoraan mun kirjottama.. Ela sama meininki täällä, kävely on todella onnetonta mikä harmittaa iha sikana kun pelkään sitä painon nousua niin paljon!! Ja väsymys, huh.. Tosiaan jäin taas saikulle, mut vaan sunnuntaihin asti, sitten olis tarkotus tehä loppu aika puolikasta, jos vaan pystyy sitäkään.. Tuli perjantaina sellanen olo lääkärissä että se ei tainnu uskoo mun pupisteluihin ja tähän selkä- ja lonkkasärkyyn ollenkaa, se sanokin että "mitäs jos koittasit esimiehen kanssa jotenki sumplia ton lopun et olis kevyempää kun kyllä sää oot tässä jo aika paljon lomaillu.." Hah, lomaillu.. Siis myönnän, alkuun tosiaan hain saikkua aika olemattomasta syystä, mut kyllä se syy tuli ihan todelliseks aika äkkiä.. Esikoisesta ei kyllä ollu näin tuskasta oleminen muistaakseni, tosin sillon olin koulussa ja tein keikkaa dementiakodilla mikä oli fyysisesti aika kevyt paikka - psyykkisesti kaikkee muuta!! Enivei, 3kk tarvis viä jaksaa!! Huh huh.. Ja arvatkaas kuinka paljon mun vatsa kasvo viikon aikana!?!? Sen verran, että takki joka meni edellis viikonloppuna kiinni niin nyt vetoketjun puolet jäi 10cm(!!!) toisistaan vaikka kuinka koitti vetää vattaa sisään.. Jos tätä menoo kasvais niin olisin aika huge jouluna.. No ehkä tässä oli vaa joku pyrähdys..



Oltiin äskö leikkipuistos pojun kans ja on siä kyllä ihmeellisen kylmä heti ku arska lakkaa paistamasta, laitettii iha toppaa päälle.. Mies lähti "kouluun" neljäks päiväks, plääh.. Tosin nyt meillä on neljä päivää oikein siistiä kunnei se oo sekottamassa :D Mein äitiki uhkas tulevansa huomenna pesee ikkunoita meille, tervetuloa vaan, en todella laita vastaan! :)



palailemisiin ja vointeja!

Chilille extravoimia!



ninnininnuli 27+4??

kirjottaa syyskuun pinoon. Odotan maanantain lääkäriä ja ihanaa ylläriä joka on mulle maanantaina luvassa. Tuleva hengähdys hetki tulee kyllä tarpeeseen.

Mulla on kävely hankalaa kun ottaa niin kipeetä ja tuntuu muutenkin ahdistavalta ja sitä on myös liian pitkään istuminen. Närästys on pahentunu mut enköhän selviä kun kaiikin konstein yritän.

Esikoinen se vaan on kipee pitää vasmaan viiä lääkäriin pian jos ei mee ohi toi kuumeilu ja ripulointi yms.

Mulla kans pamahti vetoketju kun laitoin takin kii. onneks kaveri lupas korjaa asian et voin sit käyttää takkia ku vauva on syntyny.

Ootteko tehny pikkuselle mitää? mä kudoin villasukat ja pipo on vielä kesken. Piti alottaa ajoissa kun on tuo yks herhiläinen joka pörrää aina syliin ku rupee kutoon! :)

Ai niin kaveri lupas auttaa myös imetystyynyn teossa, kun ite en omista konetta ja kun esikoisen kans oltiin synnärillä niin ihastuin sellaseen tyynyyn mut en tullu hankkineeksi ja kaupas ne on turhan hintavia..



ninnininnuli..KIITOS!



Jaksellaan ja maltetaan vielä hetki